|
Kahdeksan vuotta on kulunut edellisen elokuvan tapahtumista. Vaikka heidän pitäisi tietää paremmin, Rick ja Evelyn O'Donnel (os. Carnahan) ovat poikansa kanssa taas koluamassa egyptiläisiä hautoja. Tällä kertaa sekaannutaan vanhaan taruun Skorpionikuninkaasta ja Anubiksen armeijasta. Ja arvatkaas, kuka vanha tuttu sotkeutuu myös kuvioihin? | |
| Hyvä meno |
Juonta tuli esiteltyä tällä kertaa vähän vanhasta muistista, sillä se
ei todellakaan ole mitenkään merkittävässä asemassa tässä
leffassa. Pääpaino on hurjalla meiningillä, jota tarjotaankin varsin
kiitettävästi. Jopa sellaisissa mitoissa, että katsoja ennen pitkää
rupeaa kaipaamaan pientä suvantokohtaa mytäkkään. Turha on toivo, ja
lopussa alkoi ainakin minua vaivaamaan lievähkö kranaattishokin
aiheuttama apatia.
|
|
|
Päähenkilöt eivät ole aivan Indiana Jones-tasoa, mutta täyttävät
leiviskänsä oikein mukavasti. Brendan Fraser on miespääosassa
hieman valjuhko ja puiseva, tämän roolin esittäjältä olisi
odottanut enemmän kipinää ja karismaa. Rachel Weisz ei ole ehkä
hänkään sähäkin mahdollinen vaihtoehto osaansa. Silti täytyy
antaa tunnustus seikkailuelokuvalle, jonka naispääosan esittäjä ei jää
nurkkaan nyhjäämään.
Ylistystä kuuluu jakaa myös panostuksesta Muumion paluun kieliasuun. Muinaisesta egyptistä herätetyt posmottavat kovasti vieraalta kuulostavaa kieltä. Liekö autenttista puheenparta vai ei, ainakaan ei englantia haasteta koko ajan. Tämän lajityypin leffoihin kuuluu olennaisesti näyttävien erikoistehosteiden ylenpalttinen käyttö. Tietokoneella väännettyjä tehostuksia riittää oikein kivasti, mutta valitettavasti ne eivät aina sulaudu kovin saumattomasti muuhun kuvamateriaaliin. Lopputulos on paikoin hieman turhan keinotekoisen oloinen. Jos elokuvan nimi on Muumion paluu, siihen mennessään ei kannata odottaa kovin älyllistä kokemusta. Eikä sellaista ole totta vieköön tarjollakaan. Sitä vastoin rytöä ja räimettä riittää, vähän liikaakin. |