| Epäilenpä, että monellekaan Kalaksikukon lukijalle ei tarvitse Harry Potterin maailmaa esitellä. Jos jostakin syystä Harry on kuitenkin jäänyt vieraaksi, voi perusteet käydä vilkaisemassa vaikkapa Sari Peltoniemen kirjoittamasta arvostelusta. | ||
No, onko se hiilipaperikopio? |
Lähes jokainen ammattikriitikko on muistanut mainita elokuvan seuraavan
alkuperäistä kirjaa suorastaan kiusallisen tarkasti. Valitattavasti
tässä rutinassa on perääkin. Kirjan juonenkäänteitä on survottu mukaan
elokuvaan, vaikka aika ei yksinkertaisesti riitä niiden täysipainoiseen
käsittelyyn. Esimerkiksi Norbert-episodi on elokuvamuodossaan hieman
turha, ja kentauriosuuteen upotetun ajan ja vaivan olisi voinut käytää
hieman hyödyllisemminkin.
Joissakin kohdissa elokuvantekijät ovat puolestaan kummallisesti pistäneet mutkia suoriksi. Kirjassa Harryn aluksi tuntama epätoivo siitä, että hän ei tunne velhomaailmasta edes perusteita, ei välity laisinkaan. Painotuksista voi olla montaa mieltä, mutta silti pidän suurena säälinä kirjan paikoitellen varsin räväkänkin huumorin siistimistä. Olisikohan eläinsuojelujärjestöt nyt niin kauhean äläkän nostaneet, jos muodonmuutoksen tunneilla olisi muutettu työpöytiä possuiksi tai hiiriä nuuskarasioiksi?
|
|
|
Näyttelijävalinnat ovat yleisesti ottaen menneet täysin nappiin.
Erikoisesti Emma Watson Hermionena on juuri sellainen ärsyttävä
pinko, kuin pitääkin olla. Rupert Grint ei aivan vastannut mielikuviani
veljiensä varjoon jääneestä Ronista, mutta ei häntä voi pahemmin
moittiakaan. Sen sijaan Daniel Radcliffe on ehkä turhan
hyvinvoiva ja itsevarma kaltoin kohdellun Harryn Rooliin.
Tylypahkan opettajakuntaa esittämään on pistetty kovan luokan ammattilaisia, jotka luonnollisesti suorituvat leiviskästään vähintäänkin riittävän hyvin. Alan Rickman ottaa kaiken irti inhan Kalkaroksen roolistaan, eikä Hagridin rooliin osaa enää mieltää muita kuin Robbie Coltranen. Richard Harris Dumbledorena ei ole ehkä aivan niin elinvoimainen, kuin kuvittelin. Lisäksi elokuvan Dumbledore on jotenkin liian täysijärkinen; voin olla ehkä vähän outo, mutta olisin kovasti mielelläni nähnyt koulun tunnuslaulun yhteisesityksen. Musiikista puheenollen, yksi suurimmista harminaiheistani elokuvassa löytyy juuri ääniraidalta. John Williams ei ole saanut aikaa yhtään mieleenpainuvaa melodiaa, vaan tyytyy alleviivaamaan ja tyrkyttämään tapahtumia varsin perinteisin keinoin. Edes suureen loppukohtauksen musiikki ei toimi. |
|
Kannattiko? |
Valitettavasti elokuva ei ole kokemuksena alkuperäisen kirjan tasolla.
Ulkoiset puitteen on kyllä kunnossa (ja vielä porvoon mitalla päälle),
mutta lopputulos on hieman varman päälle tehty. Eräs älypää
kehoitti (toivottavasti piloillaan) jättämään kirjan lukematta ja
käyttämään elokuvaa tutustuttamaan Harry Potterin maailmaan. Tätä ei
pidä missään nimessä tehdä, ellei sitten ehdoin tahdon halua menettää
suurta osaa tarinan särmästä ja huumorista.
Kaikesta huolimatta kannatti leffakin käydä katsomassa. Jos ei muuten, niin yhden huispausmatsin takia. |