edellinen etusivu arvostelut KK-files seuraava

 

Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit

(Peter Jacksonin tulkinta valkokankaalle)

Arvostelu: Riitta Niemistö


Elokuva Länsikairan punaisen kirjan pohjalta

klikkaa isompaan kuvaan

Peter Jackson on tarttunut vaikeaan aiheeseen. Hän halusi tehdä elokuva-trilogian niistä kolmannen ajan lopun suurista tapahtumista, joiden muisto on säilynyt Länsikairan punaisessa kirjassa. Tehtävä ei ole ollut helppo: näistä tapahtumista oli puolivuosisataa aikaisemmin kertonut oxfordilainen muinaisiin kieliin hyvin perehtynyt professori J.R.R. Tolkien ja häneltä vei toistakymmentä vuotta saada tarina kerrotuksi.

J.R.R. Tolkienin kuusiosainen trilogiana julkaistu romaani Taru sormusten herrasta on monelle rakas. Se on syöpynyt monen mieleen ainoana oikeana kuvauksena noista suurista tapahtumista. Tarina on kerrottu korostetusti vain hobittien näkökulmasta, erityisesti kunnioittaen Bilbo Reppulin saavutuksia esiaikojen historian muistiinmerkitsijänä ja runoilijana.

Näkökulma toinen kuin Tolkienilla

klikkaa isompaan kuvaan

Peter Jacksonin näkökulma on toinen: hän aloittaa tarinansa kertomalla suursormusten historiaa, joka hobiteille selviää täysin vasta Elrondin neuvonpidossa. Samoin Jackson nostaa Tolkienia vahvemmin esille langenneen velhon Sarumanin hyvän ja viisaan velhon Gandalfin vastapuolena. Elokuvassa seurataan vuoroon Sarumanin toimia Mustan Ruhtinaan Sauronin petollisena liittolaisena vuoroin Gandalfin pyrkimyksiä sormuksen tuhoamiseksi. Näkökulman vaihtaminen saa nuoret hobitit (Merrin ja Pippinin) näyttämään entistäkin pahemmin koheltavilta nuorukaisilta väärässä paikassa eikä heidän mukanaololleen saattueessa tunnu olevan mitään todellista syytä.

Peter Jackson on nostanut Aragornin ja Arwenin rakkaustarinaa Tolkienia suoremmin esille. Ratkaisu on varsin ymmärrettävä ja tämä pohjustus saa eräät epäilemättä myöhemmissä elokuvatrilogian osissa kuvattavat tapahtumat tuntumaan luontevammilta. Vastaavanlaisia pieniä eroja elokuvan ja romaanin välillä on muitakin varsin paljon. Alkuun ne pistävät silmään, mutta tuntuvat enimmäkseen perustelluilta. Ei Tolkieninkaan mukaan täyttä totuutta tiedä kukaan tapahtumien yksityiskohdista, sillä Punaiseen kirjaan tapahtumat kirjattiin vasta joitakin vuosia itse tapahtumien jälkeen.

Kertomus Isildurin turmasta

klikkaa isompaan kuvaan

Varsin mielenkiintoinen on Jacksonin tulkinta Elrondin roolista neuvonpidon isäntänä. Tolkien kuvaa vahvasti osallistuvaa Rivendellin isäntää, joka miettii muiden kansojen edustajien kanssa, miten he Sormuksen uhkaamasta vaarasta Keski-Maan pelastaisivat. Jackson puolestaan kuvaa Gil-Galadin airutta, jota Isildurin heikkous vielä kolmen tuhannen vuoden kuluttua Viimeisen liiton sodasta harmittaa niin, ettei hän pysty kuin äyskimään muiden kansojen edustajille, että näillä on sormuksessa ongelma, jonka saavat ratkoa miten parhaaksi näkevät kunhan sormus ei jää Rivendelliin.

Sormuksen korruptoivaa vaikutusta Jackson kuvaa varsin vahvasti ja visuaalisesti: Lorienissa kuvattaessa Galadrielin kokemaa houkutusta ollaan jo melkein tahattoman komiikan puolella, Bilbon ahneus sen sijaan saa katsojankin pelkäämään. Mustat Ratsastajat ja balrog ovat samoin aidosti pelottavia, mutta kuvaus paosta Moriasta on suotta pitkitetty. Örkkien näkemiseen alkaa jo turtua.

Ei pelkkää kirjankuvitusta

klikkaa isompaan kuvaan

Kaiken kaikkiaan Peter Jackson onnistuu luomaan silmiemme eteen Keski-Maan näköisen Keski-Maan. On Konnun idyllistä maaseutua, upea ilotulitus, haltioiden hopeanhohtoisia asuinsijoja puiden alla, jylhät Sumuvuoret ja Anduinin laakso, paljon muinaisesta loistosta kertovia hiukkasen pelottavia raunioita sekä kolkko ja kylmä Rautapiha. Samoin hahmot näyttävät ja tuntuvat todellisilta, haltioiden höröttäviä menninkäiskorvia lukuun ottamatta. Hobitit ovat nuorempia kuin Tolkienilla, koska aika Frodon ja Bilbon lähtöjen välillä on kutistunut 17 vuodesta muutamaan kuukauteen. Jacksonin Aragorn on Tolkienin Aragornia inhimillisempi, mutta hahmoista parhaiten mieleen jää Frodo kirkassilmäisenä ja viattomana hobittina, jolle alkaa pikku hiljaa valjeta, kuinka suurten asioiden keskelle hän on joutunut.

Elokuva muodostaa tiiviin pitkänpuoleisen kokonaisuuden, jonka päättyessä jää odottamaan seuraavaa osaa. Jatkoa onkin luvassa jo vuoden kuluttua, sillä Jackson on viisaasti tehnyt Sormusten herra -trilogian kuvaamisesta niin suuren tapauksen, että sai kaikille kolmelle osalle kerralla rahoituksen eli kaikki kolme elokuvaa voitiin kuvata kerralla. Elokuvaa ei kuitenkaan ole tehty laskelmoiden pelkäksi romaanikuvitukseksi, vaan siitä pystyy nauttimaan myös Tolkienin romaania tuntematta. Toki silloin monet hauskat yksityiskohdat kuten Bilbo kertomassa hobittilapsille Ereborin retkestä jäävät pelkiksi hauskoiksi yksityiskohdiksi.

Muita Tolkien-aiheisia kirjoituksia Kalaksikukossa:

Hobitti-baletti
Sormusten herran esittely
Arvostelu Svenska Teaternin Sagan om ringenistä
Arvostelu Jyväskylän kaupunginteatterin Taru Sormusten herrasta-näytelmästä
Arvostelu Kuopion kaupunginteatterin Hobitti-näytelmästä
Peter Jacksonin elokuvatrilogian toisen osan arvostelu

* * *

Mitä pidit? Pistelehän palautetta!
   

edellinen etusivu arvostelut KK-files seuraava