edellinen   etusivu  arvostelut  KK-files seuraava

 

Philip Pullman: Maaginen kaukoputki

Arvostelu: Sari Peltoniemi


(Tammi 2001, 550 s.)
ISBN: 951-31-0835-X
Suomentanut Helene Butzow

Maagista kaukoputkea on odotettu pelonsekaisin tuntein. Kun tätä kirjajärkälettä ensimmäistä kertaa pitää kädessään ja hiukan selailee, niin pelonsekaisuus ei ota hälventyäkseen. Onko Pullman lopullisesti sairastunut mammuttitautiin? Onko hän ottanut asiakseen käsitellä kaikki maailman asiat ja juonentyngistä pienimmätkin? Tallautuvatko hienot henkilöt mammutin jalkoihin?

Kun kirjaan pääsee sisälle, huomaa, että kyllä: mammutista on tosiaan kyse, mutta enimmäkseen hyvässä mielessä. Pullmanin edustamaan mammuttiuteen kykenee koko maailmassa vain harva kirjailija. Pullman kykenee luomaan aivan uudenlaisia olentoja ja maailmoja, joilla kuitenkin kaikilla on merkityksensä kokonaisuuden kannalta; kaikki osaset tuntuvat puolustavan paikkaansa ja asettuvan kauniisti yhteen. Henkilökuvat syvenevät, ja asiat saadaan sillä tavalla päätökseen, ettei meidän ole tarpeen odottaa yllättäviä jatko-osia, jos Pullman sattuu joutumaan käteisen puutteeseen.

Lienee tarpeetonta ja Kalaksikukon tilaresurssienkin kannalta ahdistavaa edes yrittää kuvata Maagisen kaukoputken juonikimppua. Sen sijaan listaan joitakin omasta mielestäni erityisen mieleenpainuvia asioita eli juuri niitä seikkoja, joitten vuoksi olen kykenemätön sanomaan tästä teoksesta mitään järin kriittistä.

Mielestäni on hienoa se, miten Pullmanin henkilöt kasvavat ja näyttävät itsestään uusia puolia. Pullman näyttää henkilöitään erilaisista kulmista, joten lukija tulee yllätetyksi ja pakotetuksi pohtimaan yhtä sun toista, kuten hyvän ja pahan ilmentymiä.

Lyrasta tulee nuoi nainen, ja hänen daimoninsa Pantalaimon saa lopullisen muotonsa. Muutenkin daimonit säilyttävät tenhovoimansa. Myös niistä saamme tietää uusia seikkoja. Lyran ero Pantalaimonista on yksi riipaisevimpia kohtauksia, joita olen kuunaan tullut lukeneeksi.

Kuolemaa Pullman käsittelee jokseenkin radikaalisti. Esittämiensä käsitysten vuoksi hän onkin saanut kirkollisilta piireiltä hiukan piiskaa; hänet on esitetty C.S.S. Lewisin vastaparina (sivumennen sanoen I: Pullman onkin kritisoinut Narniaa tylynlaisesti). En kumminkaan olisi halukas lukemaan sen kummemmin Pullmanin kuin Lewisinkaan teoksia suoraviivaisesti uskonnollisina kannanottoina. Yhtä kaikki lukija joutuu taas tekemään omat ratkaisunsa; Pullmanin esittämät näkemykset sijoittuvat ja sopivat hänen luomaansa maailmaan, eivätkä ne ole mitään valmiita aatepaketteja. Tarpeellista ja kiintoisaa pureskeltavaa kuitenkin. (Sivumennen sanoen II: miten kepeää viihdettä Harry Potterit ovatkaan Pullmanin teoksiin verrattuna, ja kuitenkin juuri Rowlingia on hanakasti syytetty kristillisyyden vastaisuudesta).

Mielenkiintoinen scifi-elementtikin Maagisesta kaukoputkesta ilmaantuu. Mulefa - pyörälliset eläimet - ovat kiehtovia, mutta lopulta ihmeen uskottavia otuksia. Niitten maailmasta löytyy avain tomun arvoitukseen, koko trilogian huimaan perustaan.

Kääntäjä Helene Butzow on mielestäni onnistunut jälleen erinomaisesti. On aivan erikoista herkkua lukea fantasiasuomennosta, josta ei englanti paista läpi.

* * *

Seuraava laatikko on suora linja kirjoittajalle.
   

edellinen   etusivu  arvostelut  KK-files seuraava