edellinen etusivu  arvostelut  KK-files seuraava

 

Hobitti
2-näytöksinen tanssiseikkailu

Arvostelu: Sari Peltoniemi




Käsikirjoitus Tolkienin tarinan mukaan Heini Tola.

Koreografia Marjo Kuusela, musiikki Aulis Sallinen, lavastus ja projisoinnit Kati Lukka, puvut Erika Turunen, naamiot Jari Kettunen, valosuunnittelu Juha Westman, taistelukohtaukset Ilkka Lampi.

Tehtävissä Carl Knif ja Sami Vartiainen sekä Kansallisoopperan balettioppilaitoksen, Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksen ja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian opiskelijoita, Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri, kapellimestarina Tibor Boganyi.

Suomen Kansallisooppera 18.5.2002

Muistelen, että ajatus Hobitti-teoksesta balettina herätti alan harrastajien keskuudessa ristiriitaisia tunteita, kun siitä tuli tieto. Itsekin suhtauduin vähintään epäilevästi, kun lopulta istahdin balettia katsomaan. Mainittakoon, että en kykene arvioimaan teoksen tanssillisia ansioita; voin tarkastella sitä vain Tolkien-harrastajan näkökulmasta.

Näyttämölle oli rakennettu valtavat, tyylitellyt metallilohikäärmeet. Ne toimivat myös osana esitystä. Ne olivat mielestäni oiva tapa luoda tunnelmaa heti alusta saakka, sillä niitten metallinen koukeroisuus toi osuvasti mieleen Hobitin maailman. Muutenkin lavastus toimi tehokkaasti ja tyylikkäästi. Valkokankaalle, joka siis oli samalla esirippu ja peitti koko näyttämön, heijastettiin tyyliteltyjä maisemia ja kääpiöjoukko kulki sekä kuvassa että esiripun edessä. Savuilla ja valoilla luotiin näppärästi erilaisia miljöitä.

Musiikki oli kaiketi tyypillistä näyttämömusiikkia. Se toimi koreografian ehdoilla ja päinvastoin. Musiikista ei jäänyt mitään erityistä mieleen, mutta kyllähän reipas orkesteri sävähdyttää lautastenpaukutuksellaan sellaista, joka ei moista kuule joka päivä. Toisaalta esimerkiksi enteilevä sellonkitkutus on aina ollut aika tympäisevää. Kummallista, että se on niin suosittua kaikenlaisissa näyttämökappaleissa sekä myös televisiossa ja kuunnelmissa. Aina, kun henkilöillä ilmenee ristiriitoja, ollaan huvilalla sukujuhlissa tai liikutaan pimeässä, alkaa sello kitkua synkeästi.

Tanssin kieleen toututtautuminen vei kaltaiseltani maallikolta kotvasen. Selkäpiitä karmi, kun vanha kunnon Gandalf kiemurteli sutjakasti kuin Jorma Uotinen konsanaan. Hobiteille, kääpiöille ja haltioille tanssi tuntui sopivan luontevammin; nehän nyt hyppelehtivät ja kirmailevat hiukset (tai parta) hulmuten muutenkin. Virkistävää oli, ettei kääpiöitten tarvinnut taukoamatta tanssia kömpelöä ripaskaa, vaan tanssi näytti heidät myös arvokkaina henkilöinä samoin kuin itse Bilbon. Kääpiöt eivät näyttäneet tontuilta niin kuin on totuttu, vaikka osalla olikin hiippalakit. Heillä oli jonkinlaiset puolinaamiot ja moppityyppiset hiukset. Tämänkin nieleminen kesti kotvasen, mutta alkoi nopeasti tuntua hyvältä ratkaisulta juuri siksi, että kääpiöihin tuli särmää.

Kaikkein onnistunein henkilö oli mielestäni - sekä ruumiinkieleltään että puvustukseltaan - Klonkku. Häntä ei esitetty yksinomaan kaameana otuksena vaan myös omalla tavallaan kauniina ja hyvin surumielisenä hahmona. Beorn puolestaan muistutti kiusallisesti Tarzania pörröisine kuontaloineen, mutta hänen vaikuttavuuttaan voimassaan ja karhumaisuudessaan en silti mene kiistämään.

Juonenkulku oli tietenkin jouduttu tiivistämään. Mukaan oli valittu muutama keskeinen kohtaus, ja tapahtumia myös yhdisteltiin sekä lomitettiin toisiinsa niin, että esimerkiksi hämähäkkejä ja susia oli yhtä aikaa näyttämöllä. Niin ikään Klonkku kulki mukana loppuun saakka muistuttamassa itsestään katsojille, muttei niinkään muille tarinan henkilöille. Lohikäärme Smaug ei ollut suuressa roolissa. Se saatettiin päiviltä vikkelästi ja vaivattomasti. Sen sijaan keskityttiin henkilöitten välisiin suhteisiin ja Bilbon rooliin hiukan yksinäisenä ja juuriltaan reväistynä olentona.

Mielestäni Hobitti-baletti puolustaa paikkaansa yhtenä Tolkienin maailman kuvittajana. Se on kiintoisa varsinkin niille, jotka Tolkieninsa tuntevat: on aina kiinnostavaa nähdä, mitä puolia käsikirjoittaja/koreografi valitsee ja korostaa ja miten hän ne esittää. Ehkä Hobitti-baletin tapaisten esitysten kautta voi tanssin maailmakin tulla hiukan lähemmäksi meitä juntteja.

Muita Tolkien-aiheisia kirjoituksia Kalaksikukossa:

Sormusten herran esittely
Arvostelu Svenska Teaternin Sagan om ringenistä
Arvostelu Jyväskylän kaupunginteatterin Taru Sormusten herrasta-näytelmästä
Arvostelu Kuopion kaupunginteatterin Hobitti-näytelmästä
Peter Jacksonin elokuvatrilogian ensimmäisen osan arvostelu
Peter Jacksonin elokuvatrilogian toisen osan arvostelu

* * *

Seuraava laatikko on suora linja kirjoittajalle.
   

edellinen etusivu  arvostelut  KK-files seuraava