edellinen etusivu  arvostelut  KK-files seuraava

 

Jyväskylän kaupunginteatteri:
Taru sormusten herrasta-näytelmä

Arvostelu: Riitta Niemistö ja Marko Ikäheimo


Teema ja variaatioita

Kaikki me olemme kuulleet Ryhmäteatterin 80-luvun suurproduktiosta, siitä kuuden tunnin Taru Sormusten herrasta- kesäteatterinäytelmästä Suomen linnan Hyvän omantunnon linnakkeessa. Toisille meistä se oli teinivuosien elämää suurempi kokemus - toisille taas jotakin, joka olisi pitänyt nähdä. Erityisesti mieleen jäi Toni Edelmanin musiikki, joka loi aivan oikean kuuloisen Keski-Maan: keveistä hobittilauluista surumielisiin balladeihin.

Viime vuonna Svenska teatern tarttui aiheeseen ja nyt sitten Jyväskylän kaupunginteatteri. Siinä kun Suomenlinnassa kesäteatteria tehtiin jälkitaistolaisella, hieman puolustelevan itseironisella "kyllä me tästä tykätään, vaikkei se Sormusten herra mikään suuri romaani ole" - otteella, Svenska teatern lähestyi tarinaa aikuisemmin. Lopputuloksena oli sivistyneellä tavalla keveähkö, mutta samalla vakavamielinen tulkinta aiheesta.

Jyväskylässä on koko lailla sama materiaali ja samat laulut kuin Svenskanissa. Siinä on kuitenkin lähdetty tekemään musiikkiteatteria vähän nuoremmille ja korostettu tarinan sadunomaisia puolia. Jos sisäinen lapsi on hukassa (tai muuten vain on sattuu olemaan jäykkäniskainen nörttifanaatikko), saattaa tämä tulkinta aiheuttaa lievää närästystä.

Lauluja kolmannen ajan lopulta

Kokonaisuudessaan me pidimme näkemästämme ja kuulemastamme kovasti. Näytelmä elää musiikin varassa. Alkupuolella lauletaan keveitä hobittilauluja - loppupuolella balladeja. Osan balladeista oli Hector kääntänyt uusiksi emmekä oikein perustaneet pehmeästi jazzahtavan laulun Kun ilta peitti Konnun hämäriin muuttumisesta itkuvirreksi Jäi Kontuun ilta kalvennut. Loppupuolella lapsiyleisö taas tuntui hiukan pitkästyvän, kun Puuparta lauloi entvaimon kanssa enttien etsinnästä.

Aragornilla (Jouni Innilä) on upea ääni, joka pääsee erikoisen hyvin esiin hänen laulaessa Boromirista. Hobitit puolestaan vetäisevät osansa sellaisella riemulla, että näyttelijöillä on taatusti ollut hauskaa produktion kanssa. Pomppivassa ponissa esitettävä Vanha iloinen kapakka ei oikeastaan voisi sujua sen hobittimaisemmalla railakkuudella. Ja mikä se auttaisikaan noitakuninkaan miekan pistoon paremmin kuin kunnon jammailut? Toisin kuin Peter Jacksonin elokuva näytelmä tuokin esiin musiikin aseman Keski-Maassa.

Vanha iloinen kapakka, Julkaistu Jyväskylän kaupunginteatterin luvalla

Maakuntateatterin iso produktio

Tämä näytelmä on selvästi maakunnan laitosteatterin iso produktio, johon on melkein koko henkilökunta kiinnitetty. Kun Sormusten herrassa ei ole naisia pääosissa, lähes kaikki tärkeissä sivuosissa esiintyvät naiset on nostettu esiin. Viljami Voivalvattikin on saanut emännän. Rehevän elämää nähneen naisen (Maritta Viitamäki) pukeminen Klonkuksi tuntui aluksi hiukan hämmentävältä, mutta kun Klonkku tarinan loppupuolella pääsi paremmin esiin, tämä osasi ottaa yleisönsä.

Roolimiehityksen onnistumisesta kertonee hyvin se, että hobiteista näki selvästi ennen ensimmäistäkään vuorosanaa, kuka kuki on. Frodo (Hannu Lintukoski) on frodomaisin Frodo, mitä konsaan olemme nähneet. Hän ei ole mikään pentumainen Elijah Wood, vaan Repunpään isäntä ja nuorekas herrashobitti. Pippin (Markus Linja) on samanlainen koheli kuin aina, Sam (Jorma Böök) huolehtii isännästään ja Merri (Aki Hietala) on mukava iloinen veikko.

Klonkku, Julkaistu Jyväskylän kaupunginteatterin luvalla Katselimme näytelmää toisesta rivistä ja välillä illuusio pääsi särkymään. Esimerkiksi näytelmän alussa pisti liehuavan viittansa suojista paasaava Gildor epäilyttämään. Haltiaylimyksen hopeiseen kypärään kiinnitetyt ledit aiheuttivat vähintäänkin hämmentävän -joulukuusimaisen - vaikutelman. Eiköhän tuo kuitenkin taempaa näytä ihan hyvältä.

Näytelmän lavasteet ja puvustus ovat maakunnan oppilaitosten opinnäytetöitä, ja käytettävissä olleet resurssit muistaen lopputulos on varsin onnistunut. Tosin Balrogista ei kannata paljoa odotella -sitä voi kuvata vain sanalla tyrmistyttävä. Enimmäkseen kyllä näyttämöratkaisut olivat mielikuvituksella toteutettuja, usein jopa riemastuttavia - kuten vaikkapa Tom Bombadilin lumpeenkukkien poiminta.

Uusi elämys vanhallekin fanille

Näytelmässä on puoliaikaan mennessä (tavalliseen tapaan) päästy peräti Moriaan saakka. Jälkimmäinen puolisko on osattu koota omaperäiseksi kokonaisuudeksi. Avainkohtauksia (mm. Rautapiha ja Tuomiovuori) lukuun ottamatta valitut kohtaukset ja painotukset ovat tyystin erilaisia kuin kahdessa aikaisemmassa näyttämötulkinnassa. Tuloksena on vanhallekin fanille tuore ja toimiva kokonaisuus, jossa kerrotaan osa Sormuksen sodan aikaisista suurista tapahtumista.

Lisätietoja osoitteesta http://www.jkl.fi/kaupunginteatteri/tarusormusten.htm

Muita Tolkien-aiheisia kirjoituksia Kalaksikukossa:

Hobitti-baletti
Sormusten herran esittely
Arvostelu Svenska Teaternin Sagan om ringenistä
Arvostelu Kuopion kaupunginteatterin Hobitti-näytelmästä
Peter Jacksonin elokuvatrilogian ensimmäisen osan arvostelu
Peter Jacksonin elokuvatrilogian toisen osan arvostelu

* * *

Mitä pidit? Palaute kelpaa aina.
   

edellinen etusivu  arvostelut  KK-files seuraava