edellinen   etusivu  arvostelut  KK-files seuraava

 

Lilo & Stitch

Arvostelu: Marko Ikäheimo


naksauta vähän isompaan kuvaan Galaktisen federaation hallintoplaneetalla on mielipuolinen tiedemies tri Jumba Jookiba joutunut oikeuden eteen kammottavien geneettisten kokeilujensa vuoksi. Tuloksena on syntynyt "koe 626": pieni pörröinen ja suurisilmäinen nelikätinen söpöläinen, jonka törkeä kielenkäyttö (jostakin syystä ei käännetty muukalaiskielestä) saa tuomarineuvoston jäsenet pyörtymään kauhusta. 626:n elämän ainoa tarkoitus on tuhota kaikki mitä se käpäliinsä saa, joten se päätetään karkoittaa mahdollisimman vaarattomaan ympäristöön. Huippuälykäs mönkiäinen karkaa kuitenkin vangitsijoiltaan ja suuntaa vaurioituneella aluksellaan kohti galaksin kaukaisimpaa kulmaa.

Havajilaisella Lilo-tyttösellä on vaikeuksia oman elämänsä kanssa. Vanhempien kuoltua auto-onnettomuudessa 19-vuotiaalla Nani-siskolla on vaikeuksia selvitä ylivilkkaan naskalin kanssa. Nanin omassakaan elämässä ei ole hurraamista: työpaikkaa on vaikea pitää ja lastensuojeluviranomainen hönkii niskaan Lilon vuoksi.

Nani yrittää saada Lilon rauhoittumaan hankkimalla tälle koiran paikallisesta koiratarhasta. Lilon valinta on ehkä maailmanhistorian kummallisin koira: ylimääräisiä käpäläpareja ei sentään näyttäisi olevan, mutta elukan turkki on sininen ja muutenkin käyttäytyminen varsin omaperäistä.

Kyllä se Disney-elokuva on

Päällisin puolin Lilo & Stitch on melko perinteinen "tuholainen oppii tavoille"-tarina. Elokuvasta löytyy kuitenkin Disneyn tuotokseksi yllättävänkin paljon särmää. Lilon vanhemmat ovat kuolleet aivan oikeasti, ja kuoleman todellisuus on muutenkin tarinassa mukana. Lilo itse on ajoittain juuri niin irrationaalinen, kuin vain pikkulapset voivat olla, eikä hänen suhteensa isosiskoonkaan ole laisinkaan helppo. Lilolla on myös harrastuksena kuvata lihavia turisteja ("Eivätkö he olekin kauniita?", hän ihastelee siskolleen).

Ja sitten on tietysti Stitch, jota elokuvan mainosjulisteissa kuvaillaan perheen mustaksi lampaaksi aikaisempien Disney-sankarien katsellessa kauhistuneina vieressä. Isosilmäisestä pörröisyydestään huolimatta Stitch antaa puhtoisille edeltäjilleen kyytiä koko rahan edestä. Jopa elokuvan lopussa Stitch säilyttää rakastettavan riiviömäisyytensä.

Disneyn piirroselokuvat ovat vakiintuneet omaksi tuotemerkikseen, jonka rajoituksia vastaan Lilo & Stich kapinoi ihastuttavan raikkaasti. Vaikka yleensä yhtä köyttä vedetäänkin, päähenkilöillä voi olla toisaan kohtaan myös negatiivisia tunteita. Elokuvasta puuttuvat täysin imelät laulunumerot: niiden tilalle on laitettu reilusti Elvistä, jonka musiikkia Lilo ihailee yli kaiken. Pakollinen Suuri Sanomakin löytyy, mutta tällä kertaa se on harvinaisen saumattomasti osa tarinaa.

Koko komeuden kruunaavat henkeäsalpaavan kauniit Havajin maisemat, joiden luomisessa on käytetty vanhaa kunnon vesiväritekniikaa. Suosittelen Liloa & Stitchiä varauksetta niille, joita ei ihan pikkuinen söpöily haittaa.

* * *

Samaa mieltä, vai eri? Pistä palautetta arvostelun kirjoittajalle.
   

edellinen   etusivu  arvostelut  KK-files seuraava