edellinen   etusivu  arvostelut  KK-files seuraava

 

Noidat seisovat aina koivujen välissä

Walter Moers: Huviretki hukkateille – seikkailu Zamoniassa

Arvostelu: Sari Peltoniemi


Otava 2002, 255 s.

Suomentanut Marja Kyrö.

ISBN 951-1-17763-X

Walter Moers on entuudesta tuttu Kapteeni Sinikarhu –kirjasta ynnä sarjakuvistaan; Zamonia-kirjankin hän on kuvittanut itse.

Huviretki hukkateille edustaa mielenkiintoista lajityyppiä. Kirja näyttää lasten- tai nuortenkirjalta, ja sellaisena sitä markkinoidaankin. Kirjan ydin, Enselin ja Kreten seikkailu Suuressa metsässä sopiikin lapsille. Se on jännittävä, hauska ja omaperäinen tarina, joka hupailee Hannusta ja Kertusta tutulla juonikululla. Moers on keksinyt loputtoman letkan merkillisiä satuhahmoja tähtitölläreistä kuilutrolleihin, ja kääntäjä Marja Kyrö on pysynyt vauhdissa hyvin mukana. No, näitähän on nähty ennenkin, hassunhauskoja mielikuvitusolentoja. Moers rakastaa hillittömiä luetteloita – esim. kirjokarhujen värisävyistä – joihin on pakko suhtautua kunnioittavasti, vaikkei niitä jaksaisikaan lukea.

Lisäksi tarjotaan vielä Zamonian historiaa ja karttoja sekä tietokatkelmia otuksista. Niitäkin on nähty, mutta tällä kertaa pysytään loitolla fantasian peruskliseistä.

Tässä ei kuitenkaan ole kaikki. Merkittävän osan kirjasta muodostavat kirjailija Hildegunst von Mythenmetzin (joka siis on oikesti kirjoittanut tämän kirjan) kommentit. Kirjan lopussa on vieläpä von Mythenmetzin puolikaselämäkerta. Aikuiselle kirjallisuudenharrastajalle nämä osat ovat mehevintä antia, mutta kovin nuorelle lukijalle ne ehkä eivät aina avaudu. von Mythenmetz kehittää mm. uuden kirjallisen tehokeinon, Mythenmetzin harhautuksen. Siihen kuuluu se, että kirjailija saa katkaista tarinan missä kohti haluaa ja ruveta käsittelemään muita mieltään askarruttavia asioita. Mythenmetz ottaakin rivakasti käsittelyynsä mm. lukijoiden pinttyneet tottumukset ja kriitikot.

"Minä teen kirjaa vuoden tai kaksi, kriitikko lukee sen yhdessä tai kahdessa tunnissa ja hyppää parhaitten kohtien yli kiinnittäen huomionsa vain huonoimpiin. Ja tämä mokoma luulee olevansa oikeutettu kritisoimaan minun kirjaani julkisesti Gralsundin kulttuurikuriirissa, hän nitistää sen, karkottaa ostohalukkaat pois ja tuhoaa kaksi vuotta elämästäni…kriitikot ovat katkeroituneita, pahansuopia tyyppejä, jotka eivät pysty nauttimaan ateriasta, koska etsivät koko ajan hiusta keitostaan."

Mythenmetz harhautuksineen voisi olla kalsea etäännyttäjä, mutta hänen läsnäolonsa kirjailjana on yhtä kaistapäistä kuin Moersin tyyli muutenkin. Lopulta jää hiukan hämäräksi, mitä "todella" tapahtui ja mitä "vain kerrottiin". Mythenmetzin puolikaselämäkerta on hervoton parodia kirjailijaelämäkerroista. Mainittakoon, että von M. vie kehittämänsä harhautustekniikan huippuunsa teoksessa Ai niin, muuten, sivumennen sanoen (kahdeksansataaviisikymmentäneljä Mythenmetzin sivuhuomautusta).

Monet lasten- ja nuortenkirjat sopivat hyvin myös aikuisille, vaikka ne on kirjoitettu lapsia ja/tai nuoria ajatellen. Zamonia-kirja vaikuttaa kuitenkin siltä, kuin Moers ei olisi ollenkaan miettinyt kohderyhmänsä koostumusta. Mielestäni tämä on reipas ja toimiva lähtökohta. Kirjailija ei aliarvioi lukijoittensa ymmärrystä, mutta antaa toisaalta – rakenteen avulla – kunkin poimia luettavaksi ne osat, jotka parahultaisilta tuntuvat. Zamonian valtakunnassa on aineksia moneen käyttöön.

Teos on alkuperältään saksalainen. Saattaa olla hätiköityä olettaa, että tästäkin syystä teoksen henki ja tyyli ovat tyyten toisenlaiset kuin anglosaksisessa fantasiassa, mutta oletan silti.

* * *

Tästä juolahtikin muuten mieleeni, että arvostelun kirjoittajalle voi
jättää tämän laatikon kautta.
   

edellinen etusivu  arvostelut  KK-files seuraava