edellinen  etusivu   etusivu  arvostelut  KK-files seuraava

 

Johanna Sinisalo: Sankarit

Arvostelu: Sari Peltoniemi


(Tammi 2003, 400 s.)
ISBN 951-31-2879-2

Onko Johanna Sinisalon uusi kirja scifiä tai fantasiaa tai spekulatiivista fiktiota ylipäätään jollain lailla? Tämä kysymys ei tullut kertaakaan mieleen kirjaa lukiessa – itse asiassa rupesin ajattelemaan sitä vasta sitten, kun tuli aika kirjoittaa arvostelua Kalaksikukkoon. Kirjan takakannessa teosta luonnehditaan maagiseksi realismiksi, mutta ei realismi minun silmääni kovin maagiselta vaikuttanut. Tietysti jo lähtökohta, Kalevalan sijoittaminen nykyaikaan, on epätavallinen ja valtavirrasta poikkeava. Siitä tulee väistämättä mukaan häivähdys satua ja myyttiä, mutta ei se silti tee kirjasta fantasiaa. Muutamat tapahtumat irtoavat realistisesta kerronnasta, mutta nekin voi selittää rationaalisesti, jos niin haluaa. Suurin osa Kalevalan ihmeistä on kuitenkin istutettu tietotekniikan maailmaan niin, että ne olisivat oikeasti mahdollisia, tai niitten voisi ainakin uskoa olevan. (Toki Sinisalo ripauttaa mukaan scifin parhaita perinteitä viemällä tiedettä vähän pitemmälle siitä missä se tällä hetkellä on.) Osa ihmeistä taas selittyy hallusinoinnin kautta - tottahan nykysankarit tuntevat tähän muitakin välineitä kuin shamaanien kärpässienen. Suomen kohtalosta tulee jossain määrin vaihtoehtohistoriaa, mikä on sitten se realismin maagisin paikka.

Itse asissa tuntuu siltä, että Sinisalo uiskentelee valtavirrassa. Hän vain tekee sen niin nokkelasti, että lajityyppipohdiskelut käyvät yhdentekeviksi. (Lajityyppipohdiskelut ovat aika yhdentekeviä ylipäätäänkin, mutta sf-julkaisuun kirjoitettaessa ja sf-kuningattaren teosta arvioitaessa ne väistämättä nousevat esille.)

Asiaan. Teoksessaan Sinisalo siis versioi Kalevalan nykypäivään. Väinämöinen, Ilmarinen, Louhi ja kumppanit saavat uuden asun ja tutut tarinat sijoitetaan lähimenneisyyden Suomeen.

Edelleen Sinisalo käyttää esikoiskirjastaan tuttua leikekirja-tekniikkaa, tosin paljon maltillisemmin kuin esikoisessa. Tapahtumista ja henkilöistä saadaan siis myös ikään kuin ulkopuolista kuvaa, sitä minkä media heistä antaisi. Kun he ovat sankareita ja idoleita on luontevaa, että myös tämä näkökulma näytetään varsinkin, kun Sinisalo osaa hyödyntää erilaisia tyylejä hienovaraisesti, mutta usein hauskasti.

Väinämöinen on rock-tähti Rex ja Ilmarinen hänen rumpalinsa Ile Aerosmith. Muut henkilöt jätettäköön lukijalle itselleen tunnistettavaksi, sillä se on ilman muuta osa lukunautintoa. Sopiiko sitten Väinämöiselle rock-idolin rooli? Mielestäni ratkaisu on hyvin onnistunut ja perusteltu samoin kuin suurin osa muittenkin henkilöitten uusista ilmiasuista. Ilahduttavaa on myös se, että Sinisalon rock-kulttuurin kuvaus on niin tyylikästä ja tarkkasilmäistä – aika useinhan se on kotimaisessa kirjallisuudessa ollut lähinnä nolostuttavaa.

Ei Kalevalan modernisointi mikään ongelmaton pesti ole, vaikka äkkiseltään tuntuisi, että kun idea on syntynyt, niin hommahan on sitämyöten selvä, mielenkiinto ja menestys taattu. Kalevalan tuttuuteen kytkeytyvät kirjassa sekä heikkoudet että vahvuudet. Toisaalta täytyy ihailla Sinisalon mietittyjä ratkaisuja ja luovaa mielikuvitusta tarinoitten uudelleenkirjoittamisessa. Toisaalta tarinoitten ja henkilöitten runsaus johtavat välillä eräänlaiseen pakonomaisuuteen, kun niitten kaikkien (tai ainakin tärkeimpien) täytyy olla mukana. Mehän tiedämme ennalta, mitä näissä tarinoissa tapahtuu. Siksi kirjailijan täytyy hakea niihin yllättävyyttä ja tehoa muualta kuin juonesta, ja ihan aina tämä ei onnistu. Myös osa henkilöstä jää hiukan nukkemaisiksi; he ovat mukana siksi, että heidän täytyy olla, eivät siksi, että he olisivat herättäneet kirjoittajassa suuria intohimoja. Esimerkiksi Kullervon tragediassa on hetkittäin hengetöntä rakentamisen tuntua.

Erinomaisesti vetävä kirja Sankarit kuitenkin on. Sinisalon tyyli on tehokkaasti maalaava, osuva ja omanlainen, oli genre sitten mikä hyvänsä. Ja – silläkin uhalla, että kuulostaa tätimäiseltä – onhan se kulttuuriteko välittää kansalliseepos näin väkevästi uusille polville. Tämä tuskin on ollut Sinisalon johtoajatus, mutta hyvä bonus silti.

* * *

Tästä laatikosta voit jättää palautetta arvostelun kirjoittajalle.
   

edellinen  etusivu   etusivu  arvostelut  KK-files seuraava