| Kirjoittaja: Stephen King
Sivumäärä: 312 kauhun täyteistä sivua, elikkä runsaasti piinaa ISBN: 951-30-8932-0 |
||
| Alkujorinaa: | Näin aluksi täytyy tunnustaa, että olen aikamoinen King-fani. Olen lähes yhtä paha kuin ystävämme Annie, jonka oppii tuntemaan kirjaa lukiessaan liiankin hyvin. Yritän kyllä arvioida tämän kirjan mahdollisimman objektiivisesti, mutta tuskimpa onnistun täysin riisumaan verenpunaisia King-lasejani. Elikkä koittakaa ymmärtää, jos suitsutan välillä hiukan liikaakin tätä kauhunmestarin piinaavaa teosta. | |
| Henkilöt: | Paul Sheldon: Kirjan päähenkilö, taikka ehkä
paremminkin pääkärsijä, on noin nelikymppinen hyvin
menestyvä kirjailija. Hänellä on rahaa kuin roskaa, tai
no ei ehkä ihan roskaksi asti, mutta runsaasti kuitenkin. Paul on
ollut useita kertoja naimisissa, eikä hän ole mikään
pyhimys. Hänellä on kova mieltymys tupakkaan, alkoholiin ja kauniisiin
naisiin. Ei hän toki mikään lurjuskaan ole, vaan ihan tavallinen
ihminen, joka vain sattuu omaamaan loistavan mielikuvituksen ja hallitsee
sanat. Paulilla on aina ollut vilkas mielikuvitus, joskus jopa liiankin
vilkas. Hän on välillä aivan mielettömän varomaton
ja uhkarohkea, varsinkin juotuaan.
Hänellä on rillit, eikä hän ole mikään atleetti tai erityisen komea mies. Paul on kyllä jonkinverran hoitanut kuntoaan lenkkeilemällä ja muutenkin liikkumalla. Annie Wilkes: Keski-ikäinen nainen, joka on herra Sheldonin fani numero yksi. Annie on hulluna Paulin kirjoittamiin Misery Chastain-kirjoihin. Hän on entinen sairaanhoitajatar, mutta joutunut eroamaan työstään eräiden juttujen takia. Annie on kookas ja hyvin vahva nainen, joka viihtyy yksikseen Kalliovuorilla. Hänen naapurinsa eivät pidä hänestä, eikä hän heistä. Anniella ei ole kaikki ihan kunnossa, minkä Paul saa huomata varsin ikävällä tavalla. Kirjassa on hyvin vähän henkilöitä, mutta Paulin ja Annien persoonallisuuteen tutustutaan erittäin syvällisesti. Koko tarina kerrotaan Sheldonin näkökulmasta ja hänen ajatustensa sävyttäminä. Menestyneen kirjailijan kärsimyksiin ja kauhuihin samaistuu todella herkästi. |
|
| Juoni lyhyesti: |
Sheldon on saanut uuden uljaan kirjansa valmiiksi, joka ei ole Misery-kirja. Paul on saanut tarpeekseen koko Miserystä, eikä hän tahdo enään koskaan kirjoittaa yhtäkään tarinaa tästä naisesta, jonka avulla hän on saanut valtavat rikkaudet. Paul juhlii uuden kirjansa valmistumista juomalla rankasti ja sitten hän saa todella huonon idean. Hän päättää lähteä ajelulle vuorten halki, mutta sankka lumipyry yllättää hänet. Paul sinkoutuu ulos tieltä ja loukkaantuu pahoin. Kuin ihmeen kaupalla tupruavan lumen keskeltä ilmestyy pelastava enkeli, Annie Wilkes. Annie pelastaa Paulin ja vie hänet kotiinsa. Monta vuotta sairaanhoitajana ollut Annie hoitaa lempikirjailijansa lähes kuntoon ja alkaa pitää tätä vankinaan. Sheldonin fani numero yksi järkyttyy ja raivostuu, kun hänelle selviää että Paul on tapattanut viimeisessä Misery-kirjassaan Annien rakastaman Misery Chastainin. Tätähän hän ei voi sulattaa ja niinpä Paul joutuu kirjoittamaan uuden kirjan. Eikä hänen tehtävänsä ole helppo: Misery pitää saada jälleen henkiin niin, että Annie on tyytyväinen. Aika kuluu ja Paul yrittää keksiä pakokeinoja eristyksissä olevasta talosta, mutta se ei olekaan järin helppoa. Eikä Annie pidä pakoyrityksistä. Ehei! Hän ei pidä tuhmista pojista ja kun Paul on tuhma, on Annien pakko rankaista tätä. Kaksikon välille muodostuu kammottava viha-rakkaussuhde, joka tosin on Sheldonin kannalta enemmänkin viha-pelkosuhde. Annie sen sijaan rakastaa lempikirjailijaansa omalla sairaalla tavallaan. |
|
| Miljöö: |
Oikeastaan koko kirja sijoittuu Wilkesin taloon ja aivan sen lähiympäristöön. Annien talo sattuu muuten sijaitsemaan lähellä paikkaa, jossa vanha Overlook-hotelli sijaitsi. Kaikki kunnon King-fanit tunnistavat tietysti tämän hotellin samaksi, mikä oli "Hohdon" tapahtumapaikkana. Tässäkin paikassa on jotain samaa. Wilkesin maatalo on eristyksissä muista, lumen ja vuorten saartamana. |
|
| Ja sitten sitä arvostelua: |
Kirja etenee varsin hitaasti tutustuttaen lukijan Pauliin ja tämän hoitajaan. Verkkaisesti, mutta väjäämättömästi kauhu alkaa kasvaa, kunnes jännitys on aivan piinaava. "Piinassa" lukija tuntee koko ajan Sheldonin epätoivon ja voimattomuuden. Kirja on oikein onnistunut kauhutarina, sillä se sai jopa paatuneen kauhun ystävän, elikkä minut, menettämään yöunensa. Se suorastaan kahlitsee otteeseensa, eikä hellitä kalman kylmästä puristuksestaan ennen kuin koko piinaava tarina on luettu. Tarinassa ei ole mitään yliluonnollista, mikä on varsin harvinaista Kingille. Kaikki kirjassa sattuvat hirveydet voisivat tapahtua todellisuudessakin. Tämä lisää ainakin minun mielestäni "Piinan" kammottavuutta. Miinusta ei oikein voi antaa mistään, vaikka kuinka yrittäisi. Jotkut eivät ehkä pidä kirjan hitaasta temmosta ja "paikallaan pysymisestä", mutta minua se ei ainakaan haitannut. En kuitenkaan sanoisi, että "Piina" on kauhunmestarin paras kirja, mutta on se ehdottomasti yksi parhaimpia. Kaikkien kauhun ystävien kannattaa lukea se, jos siis vain uskallusta riittää. |