|
Nykyisin valitettavan yleiseen mammuttiscifin löysään velliin tottuneelle
Babel-17 on melkeinpä kulttuurishokki. Delany on tunkenut rahtusta alle
kahteensataan sivuun kokonaisen toimivan maailman uskottavine
henkilöhahmoineen. Silti tämä suoritus on pelkkää kulissia kirjan
varsinaiselle idealle.
Kieli puhuttuna ja kirjoitettuna välineenä mahdollistaa ajatustemme
esittämisen. Kuitenkin väline muokkaa myös viestiä. Mikäli kielestä
sattuisi puuttumaan välineet jonkun aiheen käsittelyyn, voisiko siihen
liittyvät ajatusprosessitkaan syntyä? Entäpä jos kehitettäisiin
keinotekoinen kieli johonkin tiettyyn käyttötarkoitukseen; voisiko sen
avulla tehostaa mielen toimintaa ja miten se vaikuttaisi käyttäjäänsä?
Mielenkiitoisia ongelmia, joiden käsittelyssä Delany osoittaa
vaikuttavan asiantuntemuksensa. Päähenkilö muunmuassa mietiskelee eri
kielten erikoisuuksia, kuten suomen kielen suurta sijamuotojen määrää
ja vieläpä luettelee ne ilman virheitä. Pääidea ei kuitenkaan surkasta
kirjaa sarjaksi kuivakoita luentoja (kuten joillakin SF-kirjoittajilla
on tapana), vaan se punoutuu saumattomasti jännittäviin
juonenkäänteisiin ja piristäviin huumorinpilkahduksiin.
Babel-17:n kohdalla julkaisusarjan lupaukset eivät todellakaan ole
katteettomia. Kirja on eittämätön mestariteos, joka ensikosketuksenani
Samuel R. Delanyyn nosti hänet kertaheitolla äärimmäisen kiinnostavien
kirjailijoiden harvalukuiseen seuraan.
|