edellinen   etusivu    KK-files  seuraava

Richard Adams
Ruohometsän kansa (Watership Down)
Suomennos: Kersti Juva

Arvostelu: Riitta Niemistö


Englanninkielisen alkuteoksen julkaisuvuosi: 1972
Arvosteltu painos: Kovakantinen, 414 sivua
ISBN 951-0-07077-7
WSOY:n graafiset laitokset, Porvoo 1978

"Koko maailma on vihollisesi, Tuhannen vihollisen ruhtinas ja milloin ne saavat sinut kiinni, ne tappavat sinut. Mutta ensin niiden on saatava sinut kiinni, sinä kaivaja kuuntelija, juoksija, äkkitarkka ruhtinas. Ole ovela ja täynnä juonia, niin kansasi ei koskaan tuhoudu." - Herra Frith

Seikkailu kaniperspektiivissä

Richard Adams Ruohometsän kansassa eli Kanikirjassa kuvaa kaniperspektiivistä elämää Englannissa Watershipin ylängöllä ja ylängön tuntumassa. Lukijalle käy hyvin selväksi, mitä hajuja ilmassa kulloinkin liikkuu ja mitä syötäviä kasveja on lähistöllä. Yhtä selvää ei sitten olekaan esimerkiksi se, mitä ne valkoiset tikut oikein ovat, joita ihminen tuntuu kylvävän joka paikkaan. Ainoastaan luvussa Dea ex Machina tapahtumia katsellaan ihmisten silmin ja kaniineille täysin käsittämättömät tapahtumat saavat luontevan selityksen.

Kanikirjan tarina lähtee liikkeelle varsin tavanomaisesti: kylää uhkaa suuri ja todellinen vaara. Osa nuorista lähtee pakoon, mutta monet jäävät, koska eivät usko reuna-asujien varoituksia. Tarina ei kuitenkaan huipennu uuden kotikylän löytymiseen. Huippukohdan lähestyessä Sinikello joutuu toteamaan, ettei ole koskaan hakenut naarasta näin kummallisissa olosuhteissa. Silloinkin tarinasta on vielä paljon kertomatta.

Johtajuutta ja ryhmätoimintaa

Yksi Kanikirjan kantavista teemoista on Isopään ja Pähkinän suhtautuminen johtajuuteen ja tarinan alussa kilpailu vallasta. Isopää on voimakas, suoraviivainen tyyppi, joka tahtoo, että häntä uskotaan kyselemättä. Jos ei uskota, Isopää saattaa purra. Pähkinän tapa johtaa on monimutkaisempi: hän luottaa viekkaaseen kohteliaisuuteen, jota kaiketikin nykymaailmassa sanotaan motivoinniksi. Joka kanissa on jotakin ainutlaatuista, Pähkinä tuntee omansa ja saa näiden kyvyt esiin juuri oikealla hetkellä. Molemmilla kaniineilla on esikuvansa. Adams on käyttänyt hahmojensa esikuvina sotilastovereitaan II maailmansodasta samaan tapaan kuin Väinö Linna, jonka Tuntemattomassa sotilaassa johtajuus on kantava teema.

Johtajuuden teema tulee esille Kanikirjassa myös toisella tavalla. Yhtäällä on johtajaton Esikon yhdyskunta, jossa ruoasta ja turvallisuudesta maksetaan tietyllä määrällä ansaan, lihoiksi ja turkiksiksi, joutuvia kaniineja. Toisaalla taas on kenraali Ratamon johtama Efrafa, jossa suojautumiseen perustuvat neuvoston ja owslan tiukassa valvonnassa oleva järjestelmä on murtumassa.

Tarinoita tarinan sisässä

Adams on löytänyt Kanikirjan joka luvulle motoksi sitaatin, joka peilaa luvun tapahtumia, ja koko teos tuntuu kyllästetyn sitaatein, viittauksin ja rinnastuksin. Erityisen usein Adams siteeraa R.M.Lockleya, joka tietää kaiken villikaniineista. Isopään esittäytyminen kenraali Ratamolle Kuningas Learin valepukuista Kentiä mukaillen tai muut selvätkään viittaukset klassiseen kirjallisuuteen eivät kuitenkaan ole tarkoituksellisen oloisia.

Kaniineilla on myös oma suullinen perinteensä: tarinat El-ahrairahista, tuosta Tuhannen vihollisen ruhtinaasta. Mytologia lienee perustaltaan ikivanha: yhdessä tarinassa mainitaan kertojallekin outo kameli, vaikka kaniinien tulosta Englantiin lienee jo jonkin aikaa. Näihin myytteihin kanikirjan kaniinien kokemukset peilautuvat ja lopulta kutoutuvat osaksi mytologiaa.

Suomennos ei häviä alkutekstille

Kanikirjan on suomentanut myös esimerkiksi Tolkienia sekä Knallia ja sateenvarjoa kääntänyt Kersti Juva. Se merkitsee elävää kieltä ja nokkelia ratkaisuja. Kertoja viittaa kaniineihin käännöksessä pronominilla se, mutta kaniinit sanovat hän, ja Rautatammi on synnynnäinen kakkoskani (born second-in-command) . Tämäkään käännös ei ole täysin virheetön, mutta virheet ovat lähinnä lapsuksia kuten Purtojuuren muuttuminen painajaisissa Mustakoisoksi. Jostakin syystä joissakin alkuperäisissä painoksissa luvun 11 loppua on mielivaltaisesti lyhennetty. Suomennos on tehty epätäydellisestä painoksesta ja suomennoksesta puuttuvat Isopään monimerkityksiset sanat: "Se onkin melkoinen päivä, kun minä sinua Pähkinä ylikaniiniksi sanon! Sinä päivänä minä lakkaan tappelemasta!" ("The day I call you Chief Rabbit, Hazel, that'll be the day, that will! I'll stop fighting that day!").

On harmillista, ettei Adams ole kirjoittanut mitään muuta Kanikirjan veroista. Adamsin muu tuotanto on minulle liian synkkää ja raskasta luettavaa. Pari vuotta sitten Adams julkaisi Kanikirjalle jatkoksi novellikokoelman Ruohometsän tarinoita. Tarinat muistuttavat Adamsin muuta fiktiivistä tuotantoa ja tarinat El-ahrarahista tuntuvat tarinan El-ahrairah ja Inlén musta kaniini toistolta. Juvan käännöskin on erilainen: juonet ovat muuttuneet tempuiksi ja naurulokki Kehaarin puhetyyli on muuttunut. Olen lukenut tarinat vain kerran kummallakin kielellä, enkä tiedä, onko vika alkutekstissä vai käännöksessä.

Kanikirja tuntuu kestävän uudelleen lukemista. Viikan uneen kanikirjan alussa on kiteytetty tarinan oleelliset kohdat, eikä sitä, miten joki ylitetään, pidä unohtaa. Minä luin kanikirjan ensimmäisen kerran 12-vuotiaana. Äiti oli viikkoja puhunut löytäneensä tosi hyvän kirjan ja pakkohan se oli lopulta lukea. Kanikirja taitaa olla ensimmäinen kirja, jonka olen saanut lukea illalla sängyssä loppuun tavallisen nukkumaanmenoajan mentyä aikaa sitten. Nyt 15 vuotta myöhemmin se on edelleen yksi niistä kirjoista, joista jonkin annan vastaukseksi, jos parasta lukemaani kirjaa kysytään.

* * *

Jos sinä tunnet tämän kirjan läheiseksi itsellesi, mikset kirjoittaisi
tuntemuksistasi Riitalle?

   
edellinen   etusivu    KK-files  seuraava