edellinen  etusivu    KK-files  seuraava

 

Philip Pullman: His Dark Materials -sarja

Arvostelu: Marko Ikäheimo


Osa 1: The Golden Compass
Arvosteltu versio:
Pehmytkantinen, 351 s.
ISBN 0-345-41335-0
Del Rey fantasy, USA 1997
(Suomennos: Kultainen kompassi)

Osa 2: The Subtle Knife
Arvosteltu versio:
Pehmytkantinen, 288 s.
ISBN 0-345-41336-9
Del Rey fantasy, USA 1998
(Suomennos: Salaperäinen veitsi,
arvosteltu Kalaksikukossa)

Osa 3: The Amber Spyglass (päätösosa)
Tulossa

Aikoinaan ystäväni kehua retostelivat minulle kovasti juuri suomennettua fantasiakirjaa, Kultaista kompassia. Pahaksi onneksi kirjan kannessa komeilee lapsi pörröisen jääkarhun selässä, joten ennakkoluuloinen mieleni luokitteli teoksen hetimiten lastenkirjojen kastiin. Sattuipa sitten, että edellisessä Finnconissa olikin itse Pullman kunniavieraana. Esitelmien perusteella ei muodostunutkaan kuvaa joviaalista satusedästä, kaukana siitä. Eipä siinä muu auttanut kuin ottaa kirja kauniiseen käteen. Ensimmäinen kirja vaikutti alkuneljännekseltään vielä vähän laimeahkolta, mutta sen jälkeen tapahtumat ryöpsähtivät hurjaan laukkaan, joka ei ole laantunut vielä toisen kirjan loppuun mennessä.

Dæmonien maailma

Villikkotyttö Lyra asustaa Oxfordissa Jordan Collegen oppineiston kasvattina. Lyran aateliset vanhemmat ovat kuolleet ilmalaivaonnettomuudessa, ja hänen setänsä on tuonut hänet Jordaniin. Puolivillin tytön kanssa ovatkin vanhat kirjanoppineet helisemässä. Lopulta eräs Lyran tempauksista aiheuttaa saattaa hänet uskomattomalle matkalle.

klikkaa isompaan kuvaaan

Golden Compass-kirjan maailma ei ole aivan sama kuin omamme. Sen ihmisillä on esimerkiksi syntymästä asti seuralaisena dæmon, eräänlainen sielun ulkoinen ilmentymä. Dæmon esiintyy aikuisilla yhden eläimen muodossa, mutta lapsilla se voi muuttaa muotoaan mielihalujen mukaan. Lyran maailmaa pitää vallassaan vaikutusvaltainen kirkko, joka erikoisesti on huolissaan salaperäisen Tomun olemassaolosta. Tämä mystinen aine tuntuu kerääntyvän tietoisten olentojen ympärille. Aikuisilla sitä on enemmän kuin lapsilla.

Lyran matka pohjoisille jäälakeuksille näyttäisi osaksi kietoutuvan Tomun arvoitukseen, sillä se tulee maailmaan revontulien kautta. Erityisen herkistyneet voivat nähdä revontulissa myös haamumaisia kuvia etäisistä kaupungeista.

Matkallaan Lyra kohtaa erikoisia hahmoja, kuten pohjoisen noitia, jotka eivät tunne kylmyyttä lentäessään männynoksilla taivaan poikki. Näistä vahvoista ja armottomista, vuosisatoja nuorina pysyvistä noitanaisista erityisen tutuksi Lyralle tulee erään klaanin kuningatar, Serafina Pekkala. Myös kirjan kannen jääkarhuja tulee vastaan. Nämä eivät ole mitään pörröisiä nalleja, vaan panserbjørneja, älykkäitä ja hurjia taistelukoneita, jotka metallintyöstön mestareina takovat itselleen raskaat panssarit meteoriittiraudasta.

Apuna Lyralla on vanhan oppineen hänelle läksiäislahjaksi antama laite, jota tämä kutsui aletiometriksi. Kyseessä on kullasta tehty kompassia muistuttava laite, jossa ilmansuuntien sijaan ulkokehälle on kuvattu erilaisia symboleja. Laitteen kaksi osoitinta voi asettaa osoittamaan näitä kuvioita. Kolmas, vapaasti liikkuvat viisari puolestaan tuntuu reagoivan käyttäjänsä mielentilaan. Laitteen käyttötarkoitusta Lyra ei kuitenkaan ehdi saada alussa selville.

Haamujen maailma

Sarjan toinen kirja, The Subtle Knife, esittelee meille Will Parryn. Hänen maailmansa voisi olla omamme, ainakaan suurempia eroja ei ole. Willin isä on aikoinaan kadonnut pohjoiseen suuntautuneen tutkimusretken aikana. Vuosia myöhemmin Williä ja hänen äitiään alkavat vainoamaan tuntemattomat miehet, jotka etsivät jotakin tiettyä esinettä tai asiaa. Will surmaa vahingossa yhden vainoojistaan, ja pakenee toimitettuaan äitinsä turvaan. Sattumalta hän löytää portin toiseen maailmaan, aivan kuin joku olisi leikannut reiän maailmojen välille.

klikkaa isompaan kuvaaan

Tämän toisen maailman vitsauksena ovat haamut, jotka hyökkäävät aikuisten kimppuun jättäen lapset rauhaan. Uhri menettää lopulta kiinnostuksensa itse elämään. Will kuulee tarinoita mystisestä veitsestä, jolla jopa haamut voi pitää loitolla. Veitsellä on kuitenkin myös muita käyttötarkoituksia, joista kukaan ei ole enää perillä.

Puhdasta satua

His Dark Materials -trilogia rakentuu satujen tapaan. Löytyy maagisia esineitä, noitia ja puhuvia eläimiä. Kyseessä ei ole kuitenkaan 70-luvun vesitetty lässysatu, vaan melkoisen särmikäs tuotos. Päähenkilöt tuntuvat todellisilta motiiveineen, eikä keskeisetkään hahmot ole haavoittumattomia. Kirjoihin mahtuu varsin julmia (ja verisiäkin) kohtaloita.

Finnconin puheessaan Pulman kertoi tarinankerronnassaan keskittyvänsä aivan erityisesti pelkästään tarinan kannalta olennaisen kertomiseen. Kaikki ylimääräinen jaarittelu vie vain turhaan mielenkiintoa pääaiheesta. Kiitettävän hyvin hän on näissä kirjoissa ohjeitaan noudattanutkin. Alun esittelyjen jälkeen ei turhaa paikallaan junnausta löydy, mutta ei myöskään turhaa toimintaa toiminnan vuoksi.

Erikseen täytyy antaa lisäpisteitä fantasiamaailmalle, joka ei perustu Tolkienilta varastettuihin aineksiin. Eikä siitä löyty yhtään punaista lohikäärmettä.

* * *

Jos tekee mieli kirjoittaa palautetta, siitä vain.
   

edellinen   etusivu    KK-files  seuraava