edellinen   etusivu    KK-files  seuraava

Tove Jansson:
Muumipeikko ja pyrstötähti

Esittely: Marko Ikäheimo


Muita muumikirjojen arvosteluja Kalaksikukossa:
Muumit ja suuri tuhotulva
Taikurin hattu
Vaarallinen juhannus
Taikatalvi
Muumilaakson marraskuu

Arvosteltu versio:
Alkukielinen teos: Kometjakten
Kääntäjä Laila Järvinen
Kovakantinen, 156 sivua
Tekijän oma kuvitus
ISBN 951-0-06794-6
WSOY graafiset laitokset, Juva 1981

Napsauttamalla saat isomman kuvan. Päivänä muutamana tulee Muumipeikolle hirmuinen hinku päästä seikkailemaan. Ystävänsä Nipsun kanssa hän löytää salaperäisen luolan ja sukeltaa merestä helmiä äidilleen. Mutta tämä ei vielä riitä. Kuin tilauksesta lasten salaluolaan ilmestyy mystinen varoitus: helmistä muotoiltu pyrstötähti. Samanlaisia ennusmerkkejä alkaa ilmaantua myös muualle Muumilaaksoon. Viisas (joskin myös hieman synkkämielinen) filosofi Piisamirotta kertoo Muumipeikolle pyrstötähdistä, jotka vaikkapa laaksoon osuessaan voisivat tehdä kaikista muusia. Peikkosankarimme ei saa enää rauhaa, vaan päättää lähteä Yksinäisten vuorten tähtitornille ottamaan selvää asioiden tilasta. Matkatessaan sinne hän tapaa muunmuassa Nuuskamuikkusen, postimerkkejä keräävän hemulin sekä Niiskun ynnä hänen siskonsa, Niiskuneidin.
Vielä vähän raakile. Muumipeikko ja pyrstötähti on tavallaan Janssonin tyyliharjoitus ennen hänen pääsemistään varsinaiseen vauhtiin muumikirjojensa kanssa. Jo seuraava teos, Muumipapan urotyöt on huomattavasti vetävämpi ovelassa huumorissaan ja hauskoissa seikkailuissaan. Sarjan alkupään kirjojen tapaan siitä puuttuu myös se pohdiskeleva syvällisyys, joka värittää muumilaaksolaisten elämää Taikatalvesta eteenpäin.

Myös muumikirjojen ympäristö muuttuu kirjojen edetessä huomattavasti. Jopa niin, että toiseksi viimeisessä, Muumipapassa ja meressä, tapahtumat on sijoitettu Suomenlahden saarelle. Tässä kirjassa seikkaillaan vielä selkeästi fantasiamaassa, jossa suuria vuoria, silkkiapinoita ja krokotiileja. Puhumattakaan ulkomaalaisista päärynöistä, jotka maahan pudotessaan pomppaavat kuin kumipallot.

Ihan kiva satu, lajissaan. Muumipeikko ja pyrstötähti on omassa lajissaan hyvin hauska satu, eikä missään nimessä huonoa luettavaa perheen pienimmille. Toisaalta jo itsenäisesti lukeville lapsille kannattaa antaa ensimmäiseksi muumikirjaksi käteen vaikkapa Taikurin hattu, jonka maagisuus viehättää vähän varttuneempiakin lukijoita. Itselläni kävi vähän alle kymmenvuotiaana niin hassusti, että yritin aloittaa muumien lukemisen juuri Pyrstötähdestä, ja pöhköstihän siinä sitten kävi. Mielenkiinto ei yksinkertaisesti jaksanyt pysyä ylhäällä, ja muutkin muumit jäivät. Virhe oli korjattava näin aikuisella iällä, enkä ole katunut.

Napsauttamalla saat isomman kuvan. Tove Jansson on kirjoittanut teoksen myöhemmin uusiksi nimellä Kometen kommer (ei suomennettu toistaiseksi). Tietääkseni suurin muutos ensimmäiseen versioon on, että viittaukset kirjaan Muumipeikot ja tuhotulva (Småtrollen och den stora översvämningen) on poistettu. Sinällään ei mitenkään suunnaton menetys: kirja on vielä melkoisen kömpelö jopa tähän komeettajahtiin verrattuna. Lähinnä sillä on kuriositeettiarvoa enemmän muumeihin tutustuneelle.

* * *

Jos kiinnostaa, arvostelijalle voi lähettää suoraa palautetta seuraavan laatikon kautta.
   
edellinen   etusivu    KK-files  seuraava