|
Ruotsinkielisen alkuteoksen julkaisuvuosi: 1948 Arvosteltu painos: Kovakantinen, 148 sivua Tekijän oma kuvitus ISBN puuttuu Werner Söderström Osakeyhtiön kirjapainossa Porvoossa 1956
Muita muumikirjojen arvosteluja Kalaksikukossa:
|
||
Taikurinhatusta kannattaa aloittaa |
Taikurin hattu on Tove Janssonin muumikirjoista
herttaisin. Se on se kirja, josta muumikirjojen lukeminen kannattaa
aloittaa, vaikkei se kirjoista ensimmäinen olekaan. Taikurin hattu
kertoo yhdestä onnellisesta kesästä. Se on herkkä ja siitä on vaikea
kertoa lankeamatta latteuksiin.
Huhtikuussa Muumipeikko, Nuuskamuikkunen ja Nipsu löytävät taikurin hatun. Jos hattuun jotakin joutuu, siitä tulee jotakin muuta, joksikin ajaksi. Muumipeikko on (toisinaan) siisti ja huolellinen peikko ja siivoaa munankuoret hattuun, jota aletaan aluksi käyttää paperikorina. Pian lapset pääsevät ratsastamaan pilvillä. Näistä pilvistä ja niillä haaveilevista Muumipeikosta ja Niiskuneidistä on sittemmin tullut jonkinlainen Muumilaakson tunnuskuva. Kuvassa vain keväinen kepeän onnellinen tunnelma on muuttunut ällöttäväksi söpöilyksi. |
|
Lapsuuden kesä |
Taikurin hattu on sikermä lasten (ja aikuisten)
kesäisiä leikkejä ja seikkailuja. Tunnelma muuttuu keväisestä
kesäiseksi. Helteellä lapset torailevat ja Muumipeikon äiti lähettää
nämä luolaan, josta ei ole paluuta ennen kuin ollaan kilttejä. Tarina
kypsyy kohti elokuuta ja puutarhajuhlaa. Tarinan perustunnelma on
Suomenlahden rannikolta muurahaisleijonineen, mutta luonto on
vehreämpi, eksoottisempi ja mielikuvituksellisempi.
Tove Jansson muistelee Taikurinhatussa omaa lapsuuttaan ja kesiä meren rannalla. Hän ei sorru söpöilemään, vaan lapset ovat kovin todellisen oloisia. Joskus ruoka ei maistu juuri miltään, Niiskuneiti etsii jotakin, jolla saisi toiset kateellisiksi, hemulin jäämistä sateeseen ei kukaan sure ja sadevesi makuukuopasta ohjataan pienenä purona naapurin kuivaan makuukuoppaan. Kirjoituskokoelmassa Muumien taikaa Andreas Bode kuvailee kuinka arveluttavimmat kohdat on ensimmäiseen saksannokseen jätetty kääntämättä. |
|
Ei voi kuin kehua |
Minä pidän Taikurin hatusta tavattomasti. Se on minulle ääneen luettu, kun olin hyvin pieni, varmaankin ensimmäisenä muumikirjoista. Taikurin hattu kantaa muistoa ajalta, jolloin kesä alkoi huhtikuussa ja päättyi syyskuussa. Taikurin hatun taika kestää. |