edellinen   etusivu     KK-files seuraava

Tove Jansson
Taikurin hattu
Suomennos: Laila Järvinen

Arvostelu: Riitta Niemistö


Ruotsinkielisen alkuteoksen julkaisuvuosi: 1948
Arvosteltu painos: Kovakantinen, 148 sivua
Tekijän oma kuvitus
ISBN puuttuu
Werner Söderström Osakeyhtiön kirjapainossa Porvoossa 1956

Muita muumikirjojen arvosteluja Kalaksikukossa:
Muumit ja suuri tuhotulva
Muumipeikko ja pyrstötähti
Vaarallinen juhannus
Taikatalvi
Muumilaakson marraskuu

***

Taikurinhatusta kannattaa aloittaa

Taikurin hattu on Tove Janssonin muumikirjoista herttaisin. Se on se kirja, josta muumikirjojen lukeminen kannattaa aloittaa, vaikkei se kirjoista ensimmäinen olekaan. Taikurin hattu kertoo yhdestä onnellisesta kesästä. Se on herkkä ja siitä on vaikea kertoa lankeamatta latteuksiin.

Huhtikuussa Muumipeikko, Nuuskamuikkunen ja Nipsu löytävät taikurin hatun. Jos hattuun jotakin joutuu, siitä tulee jotakin muuta, joksikin ajaksi. Muumipeikko on (toisinaan) siisti ja huolellinen peikko ja siivoaa munankuoret hattuun, jota aletaan aluksi käyttää paperikorina. Pian lapset pääsevät ratsastamaan pilvillä. Näistä pilvistä ja niillä haaveilevista Muumipeikosta ja Niiskuneidistä on sittemmin tullut jonkinlainen Muumilaakson tunnuskuva. Kuvassa vain keväinen kepeän onnellinen tunnelma on muuttunut ällöttäväksi söpöilyksi.

Lapsuuden kesä

Taikurin hattu on sikermä lasten (ja aikuisten) kesäisiä leikkejä ja seikkailuja. Tunnelma muuttuu keväisestä kesäiseksi. Helteellä lapset torailevat ja Muumipeikon äiti lähettää nämä luolaan, josta ei ole paluuta ennen kuin ollaan kilttejä. Tarina kypsyy kohti elokuuta ja puutarhajuhlaa. Tarinan perustunnelma on Suomenlahden rannikolta muurahaisleijonineen, mutta luonto on vehreämpi, eksoottisempi ja mielikuvituksellisempi.

Tove Jansson muistelee Taikurinhatussa omaa lapsuuttaan ja kesiä meren rannalla. Hän ei sorru söpöilemään, vaan lapset ovat kovin todellisen oloisia. Joskus ruoka ei maistu juuri miltään, Niiskuneiti etsii jotakin, jolla saisi toiset kateellisiksi, hemulin jäämistä sateeseen ei kukaan sure ja sadevesi makuukuopasta ohjataan pienenä purona naapurin kuivaan makuukuoppaan. Kirjoituskokoelmassa Muumien taikaa Andreas Bode kuvailee kuinka arveluttavimmat kohdat on ensimmäiseen saksannokseen jätetty kääntämättä.

Ei voi kuin kehua

Minä pidän Taikurin hatusta tavattomasti. Se on minulle ääneen luettu, kun olin hyvin pieni, varmaankin ensimmäisenä muumikirjoista. Taikurin hattu kantaa muistoa ajalta, jolloin kesä alkoi huhtikuussa ja päättyi syyskuussa. Taikurin hatun taika kestää.

* * *

Kai sinäkin pidät Taikurin hatusta? Pistelehän palautetta.

   
edellinen   etusivu     KK-files seuraava