Momossa kaikki hyvän tarinan ainekset ovat kasassa. Maailma pitäisi pelastaa, uhkaava vaara on moniille lukijoille liiankin tuttu. Miljöö, suuri kaupunki ja vanhan amfiteatterin rauniot kaupungin kyljessä on ihan kiva ja henkilöhahmot ovat kiinnostavia. Jokin Momossa ei vain toimi. Missä sitten on vika?

Momossa harmaat herrat lopulta vangitsevat lapsetkin lapsivarastoihin, niin että näillä ei ole aikaa leikkiä kuin hyödyllisiä ja opettavaisia leikkejä. Lapset eivät enää ehdi päästää mielikuvitustaan valloilleen ja tylsistyvät siinä kuin aikuisetkin. Vaan millainen kirja Momo on? Osoittelevan allegorisen opettavainen. Kirja, jonka muoto on kirjan sanoman kanssa ristikkäinen. Ende innostuu saarnaamaan ja kertomaan valmiiksi pureskellun tarinan. Jos tuo vähän enemmän luottaisi lukijoiden ajattelukykyyn, niin tarina varmasti toimisi paljon paremmin.