edellinen   etusivu    KK-files  seuraava

Rudyard Kipling:
Norsunlapsi ja muita veikeitä juttuja

Esittely: Marko Ikäheimo


Arvosteluversio:
Kovakantinen, 159 sivua
Tekijän kuvitus
Suomennos Yrjö Kivimies
ISBN 951-0-05750-9
WSOY 1973
Alkuteos Just so Stories 1902

Disney-yhtiöt ovat erikoistuneet vesittämään klassisia tarinoita. Siksipä ei pitäisi tulla yllätyksenä, että Rudyard Kipling ei ole yhtään niin löperö satusetä, kuin Viidakkokirja-animaation perusteella voisi päätellä. Hyvä esimerkki siitä on hänen Norsunlapsi-kokoelmansa.

Kirja koostuu kahdestatoista tarinasta:

Miten Valas sai nielunsa on tarina suurensuuresta Valaasta ja pienestä Ovelasta Kalasta sekä merimiehestä, jolla ei ole kovin heikot hoksottimet hänelläkään. Myöskään Housunkannattimia ei pidä missään nimessä unohtaa.

Miten Kameeli sai kyttyränsä-tarinassa tapaamme äärimmäisen laiskan Kameelin, joka ei halua auttaa aikojen alussa muita eläimiä tekemään työtä Ihmiselle. Lopulta Kameelillekin löytyy lakinsa.

Miten Sarvikuono sai nahkansa esittelee parsialaisen (jonka päähineestä auringonsäteet heijastuvat enemmän kuin itämaalaisen kirjavina) ja äärimmäisen huonotapaisen Sarvikuonon. Parsialaisen paistamia kaakkuja ei kannata viedä häneltä väkipakolla.

Miten Pantteri sai pilkkunsa kertoo siitä, miten Sirahvi, Seepra, Hirvi, Antilooppi ja Puhveli aiheuttavat Pantterille ja Etiopialaiselle tarpeen vaihtaa ulkonäköä.

Norsunlapsi on yksi kirjan vähiten poliittisesti korrekteista osuuksista. Alussa kyltymättömän utelias Norsunlapsi (jolla on kärsän sijaan pieni ja pullea turpa) saa utelujensa palkaksi selkäsaunan jokaiselta sukulaiseltaan. Eräänä päivänä hän saa päähänsä tiedustella, mitä Krokotiili syö päivälliseksi. Sukulaisilta ei heru kuin läimäytyksiä, joten lopulta on pakko vaeltaa sinivihreälle vivahtavalle siivottomalle Limpopo-joelle ja kysyä Krokotiililtä itseltään.

Laulu vanhasta Kenguru-Ukkelista-tarun alussa Keski-Australiassa asustaa Erikoinen Eläin, jolla on neljä lyhyttä jalkaa. Tämän Kengurun ylimielisyys on niin rajaton, että se pyytää kokonaista kolmelta jumalalta kultakin vuorollaan, että ne tekisivät siitä erityisen kansanomaisen. Lopulta suuri jumala Nquog lupautuu (kello kymmeneltä ennen päivällistä). Avukseen hän kutsuu Dingon -- Keltaisen Dingo-Koiran -- aina nälkäisen, auringossa tomunkarvaisen.

Vyötiäisen syntyminen selvittää, miksi Amazon-joen äyräillä asuvat Pistävän-Piikikäs Siili ja Vitkallisen-Vankka Kilpikonna muuttuivat muistuttamaan toisiaan niin paljon. Ja miksi Pilkukas Jaguaari pysyy nälkäisenä Emä-Jaguaarin (jonka häntä huiskii hurmaavasti) viisaista neuvoista huolimatta.

Tarinassa Miten ensimmäinen kirje kirjoitettiin tavataan neoliittisella kaudella elävät Tegumai Bopsulai (se merkitsee: "Mies-joka-ei-liikuta-kinttujaan-kiireesti") sekä hänen tyttärensä Taffimai Metallumai ("Pieni-huonotapainen-persoona-jonka-pitäisi-saada-selkäänsä"). Jos nykyäänkin kirjallinen viestintä on niin vaikeaa, millainen tilanne olikaan, kun ei edes kirjaimia ollut olemassa?

Miten aapinen tehtiin on kertomus siitä, miten edellisestä seikkailusta viisastuneet Taffi ja Tegumai kehittävät ensimmäiset kirjaimet.

Krapu joka piti merta leikkinään sijoittuu aikaan, jolloin Vanhin Loitsija antoi kullekin Koko-Maailman-Eläimelle oman tehtävänsä. Kuningaskrapu Pau Amma haluaa kuitenkin valita oman kohtalonsa, ja piiloutuu Pusat Tasekiin syömään kookospuun ihmehedelmiä. Pau Amma on kuitenkin niin iso (kolmen tulivuoren savua korkeampi), että joka kerta esiin tullessaan aiheuttaa vuoroveden nousun ja laskun meressä. Ensimmäinen Ihminen lähtee tyttärensä ja Suuren Loitsijan kanssa selvittämään ongelmaa.

Kissa joka kulki itsekseen sijoittuu aikaan, jolloin kaikki olivat villejä: Koira ja Hevonen ja Lehmä ja Lammas ja Ihminenkin. Mutta villein kaikista oli Kissa, joka kulki itsekseen (ja kaikki paikat olivat sille yhdentekeviä). Ensimmäinen Nainen kesyttää oveluudellaan muista eläimistä palvelijoita itselleen ja Miehelleen, mutta Kissa onkin kovempi pala.

Maailman Viisain Hallitsija on Perhonen joka polkaisi-tarinan mukaan Suleiman-bin-Daoudi. Hänellä on maailman Kauneimman Kuningattaren Balkisin lisäksi yhdeksänsataayhdensänkymmentäyhdeksän toraisaa ja riitaisaa vaimoa, joita hän on liian sopuisa ojentamaan. Loppujen lopuksi viisas Balkis joutuu käyttämään suurisuista perhosta apunaan tilanteen korjaamisessa.

Näistä pitävät vanhemmatkin.

Vaikka Norsunlapsen tarinat paria poikkeusta lukuunottamatta ovatkin eläintarinoita, ne eivät missään mielessä pyri opettamaan ja ohjaamaan oikealle polulle. Itse asiassa jotkut tarinat ovat melko kieroja opetuksiltaan. Esimerkiksi Miten ensimmäinen kirje kirjoitettiin kertoo syyn siihen miksi sangen harvat pikkutytöt opetteleva mielellään lukemaan ja kirjoittamaan, vaan sen sijaan mieluummin piirtävät kuvia ja leikkivät isänsä kanssa. Oikeastaan vain Miten aapinen tehtiin pyrkii olemaan oikeasti opettavainen, ja onkin siitä syystä kirjan ylivoimaisesti tylsintä antia.

Vaikka Norsunlapsen alkuteos julkaistiin jo vuonna 1902, se ei ole kovinkaan pahasti vanhentunut. Ehkä nykyaikana nimikkotarinassa olisi vähän vähemmän läimäyttelyä, mutta esimerkiksi pantteritarinan Etiopialaista ei ole kuvattu laisinkaan rasistisesti, saatika sitten Sarvikuonojutun nokkelaa Parsilaista. Kirjan tietty vanhantavuus toimii oikeastaan vain sen eduksi ilmentyen rikkaana ilmaisuvalikoimana ja mukavalla tavalla mahtipontisina taruaineksina.

Minusta alkaa pahasti tuntua siltä, että nykyajan nuorille ei ole luettu pienenä tarpeeksi. Vähäinenkin kirjallinen sivistys estäisi taatusti suuren osan nykyään joka puolelta päälle hyökyvästä kieliopin runtelusta. Norsunlapsi on mitä loistavinta iltaluettavaa perheen pienimmille. Se ei holhoa ja hössötä lapsilukijoitaan, mutta toisaalta aikuiset lukijat osaavat arvostaa nokkelaa ja eläväistä kielenkäyttöä.

Eikä kukaan suuren sinivihreälle vivahtavan siivottoman Limpopo-virran rannoilla käyskennellyt voi matkaansa konsanaan unohtaa.

* * *

Palautteen arvostelijalle voi jättää kätevästi seuraavaan laatikkoon.


   
edellinen   etusivu    KK-files  seuraava