edellinen   etusivu    KK-files  seuraava

J.R.R. Tolkien:
Taru sormusten herrasta

Esittely: Riitta Niemistö


Naksauttamalla näet vähän isomman kuvan Englannikielisen alkuteoksen The Lord of the Rings
tarkistetusta painoksesta vuodelta 1966 on
suomentanut Kersti Juva

Arvostelukappaleet ovat kolmiosainen suomennoksen osalta tarkistamaton painos vuosilta 1985, -81 ja -84 ja yksiosainen alkuteos vuodelta 1986

Yksiosainen tarkistettu painos vuodelta 1985 on ollut käsillä.

Koko kolmiosaisen nidotun suomennoksen ISBN 951-0-06010-0

Yksiosaisen suomennoksen ISBN 951-0-13208-X

Alkuteoksen ISBN 0-04-823229-7

Merkintöjä Länsikairan punaisesta kirjasta

Minä olen aina pitänyt historiasta, niin todesta kuin keksitystä. J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta on kirjoitettu Länsikairan punaisen kirjan pohjalta. Se kertoo ajasta, joka on jo ammoin unohdettu, ihmisten neljännnen ajan alusta, jolloin viimeiset haltiat lähtivät Keski-Maasta.

Vielä tänäkin päivänä englantilaislapset laulavat:

Hey diddle diddle,
the cat and the fiddle
the cow jumped over the moon.
The little dog laughed to see such fun
the dish ran away with the spoon.

Eivät he tiedä, että tuon merkityksettömän lorun säkeet ovat vain rippeitä siitä maineikkaan hobitin, Bilbo Reppulin, sepittämästä hulvattomasta laulusta, jonka sormuksen viejä Frodo Reppuli lauloi Pomppivan ponin majatalossa ja oli paljastua sormusaaveille. Juuri silloin hän tapasi ensi kerran samoojan, Aragorn Arathornin pojan, joka kruunattiin kuningas Elessariksi. Juuri hän ensimmäisenä miehenä sitten Berenin ja Luthienin päivien voitti omakseen haltianeidon.

Yksi sormus löytää heidät...

Taru Sormusten herrasta kertoo maailmasta, joka on langennut. Se kertoo maailmasta, jossa heikot pyrkivät vähiten huonoihin ratkaisuihin. Pahuutta ilmentää valtasormus, joka turmelee kantajansa, sormus, jota kukaan ei pysty tuhoamaan. Tuomiovuoressa sormus sulaisi, mutta kellä on voimaa se sinne viedä ja sinne jättää. Vain yhden tiedetään siitä vapaaehtoisesti luopuneen, muut se on pettänyt. Viisaat kieltäytyvät sormukseen koskemasta, houkat haluavat sormuksen haltuunsa. Kaikkein epätodennäköisin olento ottaa taakan kantaakseen. Yksin hän ei jää.

Vaan ei kaikki Keski-Maan taika ole pahaa. Tolkien kirjoittaa mieluummin lumouksesta kuin taikuudesta silloin kun hän kertoo kolmesta sormuksesta, Lothlorienista, Imladrisista tai Harmaista satamista. Mutta, voi kurjuutta! Kun sormuksien sormus tuhotaan, katoaa myös esiaikojen lumousta Keski-Maasta ja viimeisetkin suurhaltiat lähtevät.

Käy murtunut miekka noutamaan...

On parempi toivoa toivotta kuin antautua tai taistella pimeyttä vastaan pimeyden aseilla. Aragorn tietää sen ja voittaa, Saruman on menettänyt siihen uskonsa, Boromir ei koskaan ymmärrä sitä, Theodenin usko siihen palaa, Denethorin toivo siihen menee ja Eomer pilkkaa epätoivoa. Vaikka toivo lepää Frodon käsissä eivät Sormusten sodan puolustustaistelut ole turhia: ilman niitä olisi Minas Tirith Minas Morgulin kaltainen aavekaupunki ja Eriador raunioina.

Taru sormusten herrasta kertoo suuren varjon poistumisesta ja kuninkaan paluusta. Se kertoo maailmasta, missä mikään ei säily. Häviötä voidaan siirtää ja koneistumista hidastaa, mutta nykyiset metsät ovat vain rippeitä esiaikojen suurista saloista eivätkä entvaimot palaa. Pienetkin voitot vaativat luopumista, yhteinen elämä sovittelua:

Minä sinua kutsun ja odotan taas tapaamme uudelleen
ja yhdessä matkaan lähdemme me viiltävään sateeseen.

Me yhdessä matkaan lähdemme, tie länteen vie yhä vain.
Siellä jossain on maa, missä levon saa sydän meidän molempain.

"Minulla on heidän töistään samanlaisia näkemyksiä..."

Olen kuullut sanottavan, että on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka pitävät Tarusta sormusten herrasta ja niitä, jotka eivät sitä vielä ole lukeneet. Olen myös kuullut väitettävän, ettei niitä voi kukaan yli viisitoistavuotias innostua ja tunnen monia siihen ihastuneita, jotka suomennoksen ilmestyessä olivat viisissäkymmenissä. Olen kuullut Sormusten herran heijastavan ja vahvistavan monien rakkautta luontoon. Toisten olen kuullut valittavan, että Aragorn on melkoinen jaarittelija eikä pärjää johtajana Kanikirjan1 Pähkinälle. Olen kuullut sen saaneen jotkut innostumaan englantilaisesta filologiasta ja toiset myyttisistä tarinoista. Monet ovat innostuneet maalaamaan, toiset säveltämään.

Monet Taru sormusten herrasta on innostanut kirjoittamaan. Monet ovat kirjoittaneet heikkoja jäljitelmiä ja tämän ns. fantasian joukosta on moni etsinyt yhtä suuria elämyksiä. Toiset taas ovat Sormusten herrasta ottaneet vaikutteita ja kirjoittaneet omia omaperäisiä tarinoita, niin fantasiaa kuin muutakin. Näiden joukosta monet ovat sitten löytäneet suuria ja pieniä elämyksiä. Minulle Sormusten herra on ollut yksi suurimmista kirjallisista rakkauksista. Kirja on tullut luettua jo niin monesti, että nykyään odotan innolla kaikkia sovituksia niin näyttämölle ja kuunnelmiksi kuin elokuviksikin.

1Richard Adams: Ruohometsän kansa

Muita Tolkien-aiheisia kirjoituksia Kalaksikukossa:

Hobitti-baletti
Arvostelu Svenska Teaternin Sagan om ringenistä
Arvostelu Jyväskylän kaupunginteatterin Taru Sormusten herrasta-näytelmästä
Arvostelu Kuopion kaupunginteatterin Hobitti-näytelmästä
Peter Jacksonin elokuvatrilogian ensimmäisen osan arvostelu
Peter Jacksonin elokuvatrilogian toisen osan arvostelu

* * *

Miten Taru sormusten herrasta on sinuun vaikuttanut? Pistelehän palautetta.
   
edellinen   etusivu    KK-files  seuraava