edellinen   etusivu    KK-files  seuraava

Tove Jansson
Taikatalvi (Trollvinter)

Suomentanut Laila Järvinen
Arvostelu Riitta Niemistö


Ruotsinkielisen alkuteoksen julkaisuvuosi 1957
Arvostelukappale: kovakantinen, 132 sivua
ISBN 951-0-04010-x
Werner Söderström osakeyhtiön laakapaino Porvoo 1973

Muita muumikirjojen arvosteluja Kalaksikukossa:
Muumit ja suuri tuhotulva
Muumipeikko ja pyrstötähti
Taikurin hattu
Vaarallinen juhannus
Muumilaakson marraskuu

Muumipeikko herää...

Taikatalven alussa, joskus tammikuulla, Muumipeikko herää eikä kykene enää nukahtamaan. Äiti vain kääntää kylkeään ja jatkaa talviuntaa. Jos äitiä ei saa hereille, muita on turha yrittää. Muumipeikko on yksin oudossa maailmassa, jota hän ei yhtään ymmärrä.

Muumipeikko kohtaa Tuu-tikin, joka auttaa häntä sopeutumaan talveen. Hän ei auta niin kuin äiti lastaan, vaan kuin ystävä ystävää: on etäällä, mutta kuitenkin läsnä. Täytyy päästä itse selville kaikesta. Ja kiivetä yli aivan yksin.

Muumipeikon tarinan rinnalla Taikatalvi kertoo myös Pikku Myyn talvesta. Se on helposti kerrottu. Pikku Myy osaa ottaa asiat sellaisina kuin ne vastaan tulevat, nauttii elämästään eikä murehdi turhia. Myy on kaikkea sitä mitä Muumipeikko ei ole.

... eikä kykene enää nukahtamaan...

Tove Jansson kirjoitti Taikatalven yhtenä niistä kamalista vuosista, jolloin hän piirsi sarjakuvaa Evening Newsiin, viimeisenä vuotena ennen veljensä Larsin tulemista avuksi. Hän ei enää kyennyt kirjoittamaan lapsuuden onnellisista kesistä. Muumipeikon täytyi joutua vaikeuksiin ja Muumikirjat alkoivat vakavoitua.

Tove Jansson on monesti kertonut Tuu-tikin esikuvaksi elämänkumppaninsa Tuulikki Pietilän. Tuu-tikki tulee mukaan tarinaan, kun lapsuus on ohi. Taikatalvi kertoo, miltä Toven, taiteilijaperheen taiteilijatyttären, tuntui sopeutua tekemään kiivastahtista lehtityötä ("as soon as possible","deadline, you know").

... ja saa kaikki vuodenajat.

Muumipeikko on lopulta ensimmäinen peikko, jolla on kaikki vuodenajat. Hän kasvaa pienestä säikähtäneestä otuksesta olennoksi, joka voi kantaa vastuuta myös muista, kun nälänhätä tuo laaksoon yksinäisiä vieraita. Taikatalvi ei enää olekaan pelkkä lastenkirja, mutta vaikea sitä on nuorten- tai aikuistenkirjaksikaan luokitella. Se vain on.

Taikatalvi on niitä taideteoksia, joista ei voi sanoa, että tämän tai tuon asian voisi tehdä paremmin. Se on herkkä kokonaisuus, jossa kaikki on paikallaan ja jossa ei ole mitään turhaa. Se voi olla piirrossarjaa seuraavalle tenavalle liian vaikea, ei kuitenkaan välttämättä. Kaikenikäisten klassikko se on.

* * *

Kaikkihan ne Taikatalvea lukevat? Pistelehän palautetta.
   
edellinen   etusivu    KK-files  seuraava