etusivu    KK-files  seuraava

Ihana enkeli vierellä käy

Greenway, Colin: Harmin tiellä

(Loki 1996, 400 s.)

Esittely: Sari Peltoniemi



Suomentanut Leena Peltonen

ISBN 952-9646-89-5

Harmin tiellä on perin erikoinen kirja. Jo kansi näyttää niin psykedeeliseltä lentävine laivoineen, strutseineen ja leijuvine siltoineen, että sen uskaltaa avata vain luotettavan henkilön suosituksesta.*

Kansi vastaa sisältöä, mutta aivan toisella tavalla kuin voisi äkkiseltään olettaa. Kummallisimmatkin detaljit nimittäin istuvat tarinaan aivan luontevasti ja uskottavasti. Tarina sinänsä on selkeä siinä mielessä, että kyse ei ole mistään holtittomasta hourailusta, vaan hyvinkin perinteisestä kertomuksesta. Se, miten perinnettä hyödynnetään, onkin sitten kaukana tavanomaisesta.

Colin Greenway ei ilmeisesti ole koskaan kuullutkaan sellaisista hyveistä kuin niukkasanaisuus tai naturalistisuus – onneksi. Tarkemmin sanoen Greenway kyllä kuvaa monia yksityiskohtia, kuten köyhää kotia, varsin naturalistisesti, mutta laajemmassa katsannossa hän hylkää tieteelliset selitykset ja realistiset mahdollisuudet. Hän hylkää ne niin itsevarmasti ja vakuuttavasti, ettei lukijan tarvitse kärsiä mistään epäilyksistä. Vaikka maailma on järjenvastainen, on se vastaanpanemattoman vankka.

Greenway ei selitä, miksi hänen luomansa maailma on tällainen tai mihin mikäkin outo ilmiö perustuu. Hän vain kertoo, miten asiat ovat. Siksi lukijankaan ei tarvitse kysellä, miten on mahdollista lentää avaruudessa purjealuksilla tai miten muka Marsissa voisi asua enkeleitä.

Enkelit täytyykin mainita erikseen, sillä ne ovat kovin erilaisia kuin aiemmin kirjallisuudessa kuvatut enkelit. Tavallaan ne ovat kauheampia, tavallaan ihanampia. Se, mitä niistä kerrotaan, kuvaa samalla myös sitä, miten ihminen muihin lajeihin tapaa suhtautua. Joka tapauksessa nämä enkelit jäävät mieleen niin yksilöinä kuin joukkonakin.

Tarina rakentuu päähenkilön, Sophie-tytön eli Sophronan, kronologisesta kertomuksesta, johon lomittuu yllättäviäkin palasia toisista ajoista ja paikoista. Kuten kelpo romaanissa kuuluu, palat napsahtavat yhteen vasta lopussa. Henkilöitä ja miljöitä tulvii ylenpalttisesti, mutta tärkeimmät kohoavat joukosta. Moniin niistä kiintyy.

Tyylillisesti romaani yhdistelee eräänlaista avaruusoopperaa, historiallista merenkäyntiromantiikkaa ja sellaista Dickens-juttua, joka on tuttua vähintään brittisarjoista: resuisia katupoikia, kauhtuneita ilotyttöjä, oopiumia, silinterihattuja ja keitettyä kaalia. Tämä seos on paljon viehättävämpi, kuin miltä se kuulostaa. Kuten kansitekstissä kehutaan: ihme, ettei kukaan ole keksinyt tätä aikaisemmin.

Leena Peltosen suomennos on niin tarkkaa ja hienovaraista työtä, että siitä pitäisi antaa palkinto tai pari.

Suosittelen Harmin tiellä –romaania kaikille heti.

* Kiitos, Janne!


* * *

Tästä laatikosta voi jättää viestin suoraan esittelyn kirjoittajalle.
   
etusivu    KK-files  seuraava