SPIDER-MAN -lehden tuorein numero on paras miesmuistiin. En tiedä olenko vain alkanut uskoa Quesadan ja Jemaksen johtaman "Uuden" Marvelin, hypeä mutta lehdestä välittyy tunne siitä, että selkeästi parempaan päin ollaan menossa laadullisesti. Tai ehkä kyse on vain Mackien poissaolosta.
Ensi alkuun pitää antaa iso käsi Rami Rautkorvelle, joka aloittaa Hämähäkkimiehen suomentajana. Rautkorpi on aktiivinen sfnetin sarjakuvaryhmän kirjoittaja ja pidempiaikainen Marvel-harrastaja. Hyvin näyttää mies suorituvan epäkiitollisesta tehtävästään. Savottaa onkin, kun kirjoittajana aloittaa puhelias J. Michael Straczynski.
JMS muistetaan onnistuneesta Babylon 5 -avaruusoopperastaan. B5 oli viisivuotinen sarja, jonka vahvuus oli koko sarjan läpi jatkuvassa juonikaaressa. Mutta ei silti kannata vakuutella, että B5 olisi ollut tv-sarjana maailman huippua. Näyttelijät olivat paria poikkeusta lukuunottamatta keskinkertaisia, mukaan mahtui paljon tyhjänpäiväisiä jaksoja sekä kliseitä ja tarina väsyi loppua kohti. Babylon 5 oli poikkeuksellinen, koska se oli tieteissarja, joka ei ollut paska. Väärinymmärrysten välttämiseksi pitää myöntää, että sarja kuuluu suosikkeihini, mutta siinä viehättivät suurilta osin monet fanipoika-elementit, pääasiassa hienot avaruustaistelut.
B5 oli Straczynskin lippu maineeseen, vaikkakin scifi- ja sarjakuvaharrastajien piiriin rajoittuneeseen maineeseen. Sarjakuvien parissa mies on ansainnut kannuksensa Rising Stars ja Midnight Nation -lehdissä sekä Babylon 5 -sarjakuva-spinnoffeissa. Kaksi edellä mainittua ilmestyvät epäsäännöllisesti jatkosarjoina Egmontin lehdissä. JMS houkuteltiin Marvelille uuden johdon vuoden takaisessa rekrytointivimmassa, jossa vakityön Marvelilta saivat mm. Grant Morrison, Peter Milligan, Mike Allred, Brian Bendis ja Mark Millar.
Hämis 4/2002 :n ensimmäinen tarina on oikestaan vain prologi. Tarinassa H-Mies kohtaa arvoituksellisen muukalaisen, joka vihjaa tietävänsä jotain uutta Hämiksen voimien alkuperästä. Arvoituksellinen hahmo, joka kyselee "Kuka sinä olet?" - missäpä tämä on nähty aikaisemmin? Tarinan rakenne on melkeinpä suoraan oppikirjasta: mystillinen mies heittelee epämääräsiä vihjeitä ja pahaenteinen vihollinen esitellään.
Juttu on yllättävän hauska. En ole osannut ajatella Straczynskiä huumorimiehenä, mutta tarinassa on pari sangen hilpeää kohtaa perinteiseen H-Mies-henkeen. Tarina toimii hyvin prologina siinä mielessä, että jäin odottamaan lisää. Aika näyttää mihin suuntaan kertomus lähtee. JMS:n aiemmat työt antavat olettaa, että mies on kirjoittanut tarinan valmiiksi ja sitä tarkkaan seuraava lukija palkitaan. Kuvituksesta vastaa virtuoosimainen John Romita JR, jonka kehumiseen en nyt hukkaa tilaa.
Lehden toisella puoliskolla alkaa tutun Paul Jenkins - Mark Buckingham -duon pidempi tarina. Kaksikko oli Mackien aikaan se selvästi mielenkiintoisempi tekijätiimi, jonka kevyempi tyyli ja hauskemmat tarinat viihdyttivät. Nyt kahlataan kuitenkin syvemmissä vesissä, kun Fuusio-nimellä kulkeva superkonna aloittaa kostosuunnitelmansa. Kyseessä on ilmeisesti uusi roisto, mutta eikös DeFalcon tai Mackien kaudella nähty jo yksi Fuusio? Muistaakseni kokomusta hiippari, joka ampui energiasäteitä?
Joka tapauksessa hyvin toteutettu kertomus, joka jatkuu ensi numeroon. Annetaan ymmärtää, että jutussa on enemmän ulottuvuuksia, kun päältä näkyy. Jokinlaista yllättävää käännettä jäin odottamaan ja tuleehan se - viimeisellä sivulla. Buckinghamin kuvitus on miellyttävän selkeää. Hiljaiset ruudut ja paksut ruutuvälit rauhoittavat kokonaisuutta.
Eli lupaavia alkuja tämän kuun Hämärissä siis. Numero on hyvä paikka aloittaa H-miehen lukeminen, jos trikoosankarit kiinnostavat, mutta Spider-Manin aiempi laatu ei ole vakuuttanut. Parempaa näyttää olevan tulossa.
|