Katuoja on Kalaksikukon suojeluksessa!

  

KATUOJA

  

Yksi paholainen, kovaksikeitettynä


Etusivulle
  

Arviot: 3.2.2004


Katuojassa tällä viikolla:

DAREDEVIL VOL. 2 HC
Marvel comics
Brian Bendis, Alex Maleev
288 sivua

Tervetuloa Katuojaan. Tällä viikolla ajattelin kertoa vähän siitä, mistä vain suomalaisia supersankarilehtiä lukevat jäävät paitsi. Vaikka Egmontin seulaan tarttuukin usein hyviä sarjakuvia, monet helmet jäävät silti kääntämättä.



Daredevil Vol. 2 HC

  

Yksi näistä helmistä on Brian Bendisin kirjoittama ja Alex Maleevin kuvittama DAREDEVIL. Ne optimistit, jotka luulevat näitä tarinoita koskaan nähtävän suomessa voivat varoa hienoisia JUONIPALJASTUKSIA.

Daredevil on hahmo, joka onnistuu tuomaan pintaan tekijöidensä parhaat puolet. Vaikka Frank Millerin käänteentekevän pohjatyön (ks. Ihmesarja 3) jälkeen DD on vetänyt puoleensa kyvykkäitä tekijöitä yksi toisensa jälkeen. Ann Nocenti, John Romita Jr, Joe Quesada, Kevin Smith, David Mack - ja nyt Bendis ja Maleev. Uskon, että olen keksinyt tähän yhden syyn.

Yksi Daredevilin valttikorteista hahmona on tämän joustava status quo. Sokea supersankari on vedetty läpi toinen toistaan kauheammista koettelemuksista. Hänen tyttöystävänsä on tapettu, hänen kotinsa räjäytetty, hänen salainen henkilöllisyytensä paljastettu hänen arkkiviholliselleen ja hän on joutunut helvettiin. Lisäksi sankarin kaksoiselämä lakimies Matt Murdockina on jatkuvassa vaarassa. Daredevin on vedetty paskamankelista läpi useammin kuin viitsin laskea, mutta mies vaan porskuttaa eteenpäin, vaikka on suurimman osan aikaa täysi ihmisraunio. Verratkaa vaikka Hämähäkkimieheen, joka edelleen ruikuttaa 70-luvulla kuolleesta tyttöystävästään. Koska Daredevil on niin kovan onnen trikooseikkailija, kirjoittajat uskaltavat laittaa tämän toinen toistaan kiperämpiin tilanteisiin ja dramaattisempiin tarinoihin. Ja koska Daredevil on enemmänkin kovaksikeitetty pulp-kostaja kuin kosmisissa sfääreissä liikkuva yli-ihminen, on hahmoa vaikeampi kirjoittaa ulos tiukoista paikoista deus ex machinoilla, esimerkiksi, noh, klooneilla.

Brian Bendis on puolestaan useassa haastattelussa todennut kirjoittavansa aina sankarin pahimpaan kuviteltavissa olevaan tilanteeseen, ja sitten katsovan miten onnistuu kirjoittamaan sankarin tilanteesta ulos. Eli mitä syntyy, kun sadistinen kirjoittaja kohtaa masokistisen sankarin?

Todellakin, haluan nähdä, miten Bendis aikoo kirjoittaa Daredevilin ulos tästä sopasta.

Kovakantinen VOLUME 2 kokoaa jenkki-Daredevilin numerot #26 - #37. Samat tarinat löytyvät pehmytkantisista DD-kokoelmista Underboss ja Out. Kovakantinen kokoelmakirja on kuitenkin kokoonsa nähden edullinen ja sivujakin on venytetty lehtikokoa suuremmaksi.

Tarina alkaa räväkästi, kun joukko Kingpinin luottomiehien salaliitto puukottaa sokeutuneen johtajansa. Bendis alkaa kelaamaan taaksepäin ja liikkumalla eri aikatasojen läpi paljastaa pikku hiljaa miten juoni on saanut alkunsa. Ratkaisu on veikeä ja vaikka lukija tietääkin mihin tarina on menossa, on matkassa mielenkiintoisia mutkia.

Tarinan kantavana ideana on harvoin käytetty mutta sinänsä merkittävä jäänne Millerin Born Againista: Kingpin tietää DD:n henkilöllisyyden. Niin kuin oikeastaan tietää puolet kaikista sarjan sivuhahmoistakin. Tästä huolimatta Kingpin ei ole nujertanut Daredevilia, ei vaikka tietää tämän kotiosoitteen, työpaikan ja varmaankin kalsarien värin. Kun nuori ja kunnianhimoinen Sammy Silke liittyy Kingpinin kaartiin, hän alkaa kysellä Daredevilista ja Murdockista, ja siitä miksi Kingpin ei ole pystynyt ratkaisemaan ongelmaa. Saatuaan hänkin tietoonsa Daredevilin henkilöllisyyden Silke alkaa tehdä siirtoja Kingpinia ja Daredevilia vastaan. Mutta kuvio on liian suuri Silkelle, joka lopulta paljastuu täysin riittämättömäksi täyttämään New Yorkin rikollispomon kenkiä. DD:n salaisuus on kuitenkin ulkona ja näyttää siltä, että henki ei mene enää takaisin pulloon.

On riemastuttavaa, miten Bendis kuvaa vääjäämättömästi lähestyvää katastrofia. Paskamylly jauhaa pysäyttämättömänä rattaisiinsa roistot, Daredevilin ja tämän lähipiirin. Kukaan ei ole tapahtumien yläpuolella: Bendis käyttää hyväkseen kovaksikeitetyn dekkarin perinteitä ja kuvaa ihmisiä itsensä suurempien, hallitsemattomien tapahtumien kurimuksessa.

Bendis antaa tarinalle painoa taitavilla henkilökuvillaan. On itsevarmuutensa menettänyt Silke anelemassa apua isältään; Kingpinin murtunut poika; Kingpinin armoton vaimo; Foggy Nelson, uskollinen ystävä mahdottomassa tilanteessa, yrittämässä puhua järkeä Mattille. Hänen Daredevilinsa ei tosin ole aluksi kovinkaan sympaattinen. Tarinan keskipiste on sivuhahmoissa ja alkupuoliskolla DD näyttäytyy armottomampana ja äkkipikaisemmalta kuin hänet on aiemmin kuvattu. Vasta loppupuolella nimihenkilön hahmo saa tyydyttävästi ulottuvuuksia. Kenties jos olisin lukenut Bendisin aiemman tarinakokonaisuuden hänen versionsa Daredevilista olisi ollut riittävän tuttu. Nyt hahmon kehitys tuntuu takaperoiselta. Vaikutus olisi varmasti moninkertainen, jos hahmo olisi minulle vähemmän tuttu.

Bendisin dialogi on kenties asteen liian näppärää ollakseen naturalistista, mutta erinomaisen viihdyttävää se on joka tapauksessa. Hahmojen puhe soljuu, ja vaikka toisinaan kerronta nojaakin turhan pitkiin monologeihin, hyvin kirjoitettu teksti kuljettaa tarinaa paremmin kuin pakotetut selitelaatikot.

Sankarien salaisen henkilöllisyyden paljastuminen näyttää olevan jonkinlainen teema viime vuosien Marvel-tarinoissa. Hämähäkkimies on paljastanut salaisuutensa tädilleen ja X-Menin Xavier on tullut "ulos kaapista". Kumpikaan ei ole tosin muuttanut sarjojen status quota peruuttamattomalla tavalla: Hämis on edelleen naamiosankari, X-men edelleen vihattu ja pelätty. Kuten mainittu, Daredevilin historia antaa kirjoittajalle mahdollisuuksia viedä sankarin paljastuminen vielä pidemmälle. Albumissa ei vielä nähdä kuinka pitkälle, mutta esitetyt mahdollisuudet ovat kutkuttavia.

Tarina on rakennettu kiusoittelevasti siten, että jokainen jakso päättyy pahaan cliffhangeriin, kuten päättyy koko albumikin. Bendis kirjoittaa selvästi kuukausittaista lehteä varten ja se näkyy kokoelmissa. Tästä syystä julkaisu suomessa olisi ollut ongelmallista, koska kokonaisuudesta olisi mahtunut vuotuiseen julkaisuohjelmaan vain murto-osa. Nyt on mahdollista ahmia koko vuoden edestä intensiivistä DD-tarinaa yhdeltä istumalta. Jäin kaipaamaan lisää, mutta tässä kuussa ilmestyvä Volume 3:n pitäisi auttaa vieroitusoireisiin.

Kuvituksesta vastaava Alex Maleev tekee hyvin vähäeleistä jälkeä. Maleevin DD ei varmastikaan aiheuta sellaisia ihastusreaktioita kuin vaikka Quesadan taannoinen rupeama hahmon parissa. Maleevin tyyli kylläkin sopii erinomaisesti maanläheiseen tarinaan ja sitoo tapahtumat lukijan mielessä uskottavaan, arkiseen New Yorkiin. Jotain Bendisin ja Maleevin saumattomalta vaikuttavasta yhteistyöstä kertoo kenties sekin, että Maleevin kuvakerronta ja piirrostyyli tuovat mieleen Bendisin itse piirtämät sarjakuvat. En väitä, että Maleev kopioisi Bendisin tyyliä - Maleev on sitä paitsi parempi - mutta yhteneväisyydet saavat aikaan vaikutelman, että herrasmiehet ovat vahvasti samalla aaltopituudella. Värittäjä Matt Hollingsworth värittää kaiken pääasiassa harmaaksi tai ruskeaksi. Tämä lisää tarinaan maanläheisyyttä, mutta on ratkaisuna tylsä. Onneksi hän osaa painottaa dramaattisia kohtauksia roiskimalla kirkkaampia värejä. Lokafiltterin läpi katselun jälkeen vahvemmat värit säväyttävät vahvemmin.

SUOSITUS: Bendisin ja Maleevin rohkea ja jännittävä tarina erottuu edukseen jopa tavallisesti korkeatasoisten Daredevil-tarinoiden joukosta. Hahmosta pitävien ehdottomasti kannattaa tutustua tähän sarjakuvaan. Bendisin ja Maleevin Daredevilissa on klassikon aineksia.



Ensi viikolla arvioidaan uutuuksia Egmontilta: uusimmat Spider-man ja Mega.



Lehdet luki Otto Sinisalo.

  
Tästä laatikosta voit jättää palautetta Katuojaan.
      

  

Katuoja on epävirallinen webbisivu, jonka sisältö on arvioita ja kritiikkejä. Kaikki mainitut hahmot, nimikkeet ja tuotemerkit ovat haltijoidensa ™ ja ©. Muu sisältö kirjoittajiensa ©.