KATUOJA

7 päivää sarjakuvia

Arviot: 3.6.2003

Katuojassa tällä viikolla:

Tervetuloa Katuojaan. Tällä viikolla Hämähäkkimiehessä on lonkeroita riittämiin, Tim ja Tom penkovat raunoita ja vampyyrit vainoavat Alaskaa.

30 DAYS OF NIGHT on amerikkalaisen sarjakuvan viime aikojen pieniä suuria menestystarinoita. Ovelan kauhukertomuksen maine kasvoi puskaradion välityksellä pian sen ilmestyttyä niin suureksi, että kolmiosaisen minisarjan numerot myytiin äkkiä loppuun. Sarjan lehtiä saattoi nähdä myytävänä verkkohuutokaupoissa useankin kymmenen dollarin hintaan. Nyt kun IDW Publishing on koonnut minisarjan yksiin kansiin siihen pääsevät tutustumaan me mattimyöhäisetkin.

Alaskalaisen Barrow'n kylän olosuhteet ovat suomalaisille tuttuja: marras-joulukuussa aurinko ei nouse kertaakaan, vaan kylän harvat asukkaat värjöttelevät arktisessa yössä. Erinomainen paikka vampyyrin hiihtolomalle, siis. Näin ainakin ajattelee kylään hyökkäävä vamppilauma, joka tekee nopeasti lounasta suurimmasta osasta kylän asukkaita. Henkiin jääneet yrittävät piilotella sympaattisen sheriffipariskunnan johdolla.

Kirjoittaja Steve Nilesilla on sytyttänyt. 30 Days of Nightin idea on niin yksinkertaisen nerokas että sitä huomaa yhtenä monista ihmettelevänsä, miksei kukaan ole sitä aikaisemmin keksinyt. Puitteet ovat otolliset John Carpenterin hengessä liikkuvalle selviytymiskauhutarinalle. Sarjakuvasta ollaankin ostettu filmausoikeudet - sinänsä ironista, koska 30 Days ei leffakäsikirjoituksena kelvannut elokuvastudioille. Kertonee jotakin sarjakuvaleffojen suosiosta.

Kuvittaja Ben Templesmithin jälki tuo mieleen Dave McKeanin ja Ashley Woodin. Hänen piirroksissaan on vähäisesti yksityiskohtia, mutta erilaisilla väriefekteillä on saa aikaiseksi huikeitakin näkyjä. Pimeitä ja harmaita alaskalaismaisemia vastaan roiskuva veri loistaa punaisena, bensapalon liekit hehkuvat mustaa taivasta vasten. 30 Days of Night on kaunis sarjakuva, vaikka meininki onkin raakaa. Templesmithin oikeasti vieraan näköiset designit tarinan vampyyrihahmoille ovat nekin onnistuneet.

Kuten kauhuelokuvissa melkein aina, 30 Days of Night'kin lässähtää loppua kohden. Yksi tärkeältä vaikuttanut sivujuoni ei johda mihinkään. Hätäisen tuntuinen loppuratkaisu ei ole tarinan kontekstissa uskottava. Epilogissa on tunnelmaa, mutta loppuun olisi toivonut oivaltavampaa ratkaisua.

SUOSITUS: Suositellaan varauksella kauhusarjakuvien ystäville. Tarinassa on paljon ideaa, jännittävää kuvitusta ja tunnelmaa, mutta kone hyytyy loppumetreillä.

Albumi TIM JA TOM 4: TOARIN HERÄÄMINEN on minulle ensikosketus Timin ja Tomin seikkailuihin. Alun perin 70-luvulla lehtimuodossa julkaistu kertomus on perinteistä, Tintti-henkistä seikkailusarjakuvaa, jossa kroonisen uteliaat päähenkilöt puuttuvat asioihin, jotka eivät heille varsinaisesti kuulu. Sarjakuvasta vastaavat nimimerkit Will ja Rosy.

En tiedä ovatko Tim ja Tom kavereita, veljeksiä vai rakastavaisia, mutta näillä hepuilla on nähtävästi riittävästi vapaa-aikaa ja rahaa reissata ympäri Ranskan maaseutua selvittämässä muinaisen avaimen mysteeriä. Tarinan suurena yllätyksenä pitäisi olla maalaiskylän raunioissa uinuva keskiaikainen jättirobotti, jonka parivaljakon arkkivihollinen aikoo herättää, mutta koska kyseinen peltiukko komeilee albumin kannessa, ei sen paljastuminen ole suurikaan shokki lukijalle.

Tarinassa on muitakin omituisuuksia. Ensimmäisessä ja toisessa näytöksessä dramaturgia koostuu toinen toistaan seuraavista pökertymisiä, kun hahmot vaeltavat pimeisiin huoneisiin vain tullakseen kolkatuiksi tai huumatuiksi. Yhteensattumia on liikaa: esimerkiksi Tim löytää sattumalta kojeen, jota pääpahis tarvitsee juonensa toteuttamiseen.

Kuvitus on klassista eurotyyliä. Uudempiin sarjakuviin verrattuna albumin väritys on hillittyä. Albumin sivut on jaettu usein yli kymmeneenkin ruutuun. Tällöin Toar-hirviön esiinmarssi suurissa ruuduissa näyttää vaikuttavammalta.

SUOSITUS: Vaikuttaa siltä, että aika on ajanut ohi Timista ja Tomista. Hidastempoinen tarinankerronta ja juonenkäänteiden alleviivaaminen selittävällä dialogilla vie tarinalta jämäkkyyttä. Tim ja Tom löytänevät yleisönsä perinteisen seikkailusarjakuvan ystävistä, mutta muiden tuskin kannattaa vaivautua.

Uusimmassa SPIDER-MANISSA päättyy viime numerossa alkanut Tohtori Mustekalan ja Merkonomi Mustakalan kamppailu. Samalla, kun lonkeromiehet ottavat yhteen Hämähäkkimies lämmittelee välejään vaimonsa kanssa. Vaan tulevatko trikoosankarin velvollisuudet väliin?

Kuvittaja John Romita Jr osaa kyllä tehdä dramaattisia toimintakohtauksia - sitä ei käy kiistäminen. Kun vanhan superroiston ja uuden nousukkaan yhteenotto eskaloituu, jännitystä luo näyttävästi sortuvien rakennusten aiheuttama vaara. Visuaalisesti erityisen hieno kohtaus, jossa Hämähäkkimies ryömii esiin rauniokasan alta on ilmeisesti joko plagiaatti tai kunnianosoitus Stan Leen ja Steve Ditkon varhaiselle tarinalle.

Romita on elementissään, mutta entäpä sitten kirjoittaja Straczynski? Verrattuna kahden vuoden takaisiin Hämistarinoihin hänen käsikirjoituksensa ovat mannaa taivaasta, mutta Spider-manista ei ole kuitenkaan kasvanut poikkeuksellisen hyvää supersankarilehteä hänen rupeamansa aikana. Tämä numero on oikeastaan hyvinkin perinteinen supersankari-hakkaa-roiston-tarina, vaikkakin hyvin kerrottu sellainen. Ihmissuhdesivujuonessa on hauskoja hetkiä, mutta se ei tee kokonaisuudesta sen ihmeellisempää.

Kenties JMS ei ole tyytyväinen yleisöönsä? Tähän viitannee tarinassa esiintyvän elokuvaohjaajan suuhun kirjoitettu dialogi, jossa haukutaan lyhytnäköisiä "nettailijoita". Kyseessä lienee Straczynskin vastine hänen Hämähäkkijumala-ideaansa kritisoineille nettikriitikoille. Sinänsä huvittaja sivujuonne ei kuitenkaan paranna tarinaa. JMS ei ole vielä tosissaan räjäyttänyt pankkia. Aikaa kuitenkin on: hitaasta juonenkuljetuksestaan tunnettu mies jatkaa Yhdysvalloissa edelleen Spider-manin kirjoittajana.

SUOSITUS: Täysin kelvollista supersankaritoimintaa. Kohdeyleisö ostanee ilman suosituksiakin.

Ensi viikonloppuna menen Kemin sarjakuvafestareille. Kenties ensi viikolla arvioidaan sieltä hankittuja sarjiksia? Aika näyttää

Lehdet luki Otto Sinisalo.

Katuoja on epävirallinen webbisivu, jonka sisältö on arvioita ja kritiikkejä. Kaikki mainitut hahmot, nimikkeet ja tuotemerkit ovat haltijoidensa ™ ja ©. Muu sisältö kirjoittajiensa ©.