etusivu       KK-files

 

KATUOJA

Sarjakuva-arvioita
4.6.2002

Lehdet luki Otto Sinisalo


Katuojassa tällä viikolla: Spider-Man 6/2002, Yön Ritari iskee jälleen 2, Spawn 3/2002

Spider-Man 6/2002


Tämän viikon arvioissa katsastetaankin sitten vain tuoreita Egmontin lehtiä. Lieviä SPOILEREITA kaikkiin, joten herkkänahkaiset varokoot.

Uudessa SPIDER-MANissa Peter saa uuden duunin ja luennon uudelta tutultaan Ezekieliltä. Jännittävämpää, miltä kuulostaa, tosin.

Koko lehti on tällä kertaa kokonaan J.M. Straczynskin kirjoittama ja kynävirtuoosi John Romita JR:n kuvittama. JMS alkaa odotetusti, käyttääkseni kuolleena syntynyttä vertausta, punomaan tiivistä juoniseittiä. Ensimmäisessä tarinassa vedetään läpi melko väsynyt Columbine-vertaus, kun Hämis pysäyttää paikalliseen kouluun hyökkäävän pyssymiehen. Tarinassa on odottamattoman hyviä rupatteluhetkiä hahmojen välillä. Ottaen huomioon että JMS:n Babylon 5 -sarjan hahmot olivat paria poikkeusta lukuunottamatta yhtä kinnostavia kuin lauta, on JMS kirjoittanut hahmojen suuhun oikein hauskaa dialogia.

Toinen osa koostuukin melkeinpä kokonaan läpänheitosta. Ezekiel enimmäkseen jättää epämääisten vihjeiden heittelyn ja selittää Peterille, mistä on kysymys. Räikeää ekspositiota, mutta kiinnostavaa sellaista. Ezekielin esittämämä teoria Hämärin voimista on mielenkiintoinen, eikä välttämättä edes retcon. Teoria jättää varaa tulkinnalle ja oikeastaan vain täydentää olemassa olevaa taustaa mitätöimättä sitä.

Vähän naristavaakin löytyy. Peterin puhe koulun oppilaille tieteen ihmeellisyydestä menee teatraalisuuden puolelle. JMS ei välillä malta myöskään olla käyttämättä kuluneita supersankarikliseita. Esimerkiksi uusi pahis Morlun kuulemma lyö lujempaa kuin Hulk. Onko kaikkien uusien pahisten oltava Hulkia kovempia ollakseen uskottavia? Jos Hulkilta kysyttäisiin, hän todennäköisesti vastaisi "Hulk murskaa karvaisen kirjoittajamiehen, Hulk on kaikkein vahvin".

Enimmäkseen lehdestä ei kuitenkaan löydy moitteen sijaa. Kuvittaja JRJR on tapansa mukaan terässä.Tarina on hauska antaa odottaa, että jatkokin on. Spider-Man on taas lukemisen arvoinen lehti. Se on jotain se.

Lehden liitteenä muuten tulee tällainen lelu... mikä helkkari tämä oikein on? Sikiöiden nyrkkeilypallo? Dekapitoitu vieteriukko? No nyt minulla on kaikkea. Kiitos, Egmont.

Yön Ritari iskee jälleen 2


Pyhä höyryävä läjä lepakonpaskaa, Batman! Kuka sinä olet ja mitä olet tehnyt Frank Millerille?

Kysymys herää YÖN RITARI ISKEE JÄLLEEN -flopin toisesta osaa lukiessaan. Tarinassa geriatrinen JLA kerää voimiaan pahaa hallitusta vastaan, jota johtavat Lex Luthor ja Brainiac. Erilaisia supersankareita kohdataan ja ilmeisen suurta loppunäytöstä pohjustetaan.

Jatko-osa-jota-ei-pitänyt-olla hämmästyttää heikolla tasollaan. Kuvitus on edellistä osaakin karumpaa. Miller ja Varley kanavoivat Sin Cityä crack-pilvessä. Hahmot ovat karrikoituja pilakuvia. Taustoja ei ole: tarinankuljetus kärsii määrättömästi kun lukija ei tiedä, onko kuvan hahmo sademetsässä, kaupungissa, lepakkoluolassa vai pilvenpiirtäjässä. Laiskaa. Laiskuuden merkki ovat myös yli 10 kokosivun tai -aukeaman kuvaa, joissa niissäkään ei juuri ole taustoja.

Miller on nähtävästi päättänyt olla välittämättä hahmojen taustoista, vaan pistää ne käyttäytymään miten parhaaksi näkee. Muovimies, JLA:n kävelevä vitsi, on "äärettömän voimakas"? J'onn J'onzz puhuu kuin Chandler-dekkari? Teräsmies kaataa laivoja, kun saa pesää? Brainiac sanoo "beibi"?

Tämä ei haittaisi, jos tarina olisi hyvä. Niin, jos.

Asioita näyttää tapahtuvan satunnaisesti. Supersankarit riehuvat ja pääsevät näyttämään makeilta. Battiksellä ei tunnu olevan kovinkaan selvää suunnitelmaa, mitä hän nyt vain käy vähän mukiloimassa ministereitä. Jos maailman parantaminen olisi näin helppoa, olisin varmaan minäkin vaanimassa eduskuntatalon puistossa rautakangen kanssa. DK2:n yhteiskuntakritiikki on naivia ja typerää, jos ei olematonta. Lopun vallankumous on vähintäänkin heikosti perusteltu. Vallankumous trikooaatteen puolesta?

Vähän hyvääkin toki on. Sivutlayoutit ovat Millerin tapaan mielenkiintoisia ja dynaamisia. Puhuvien päiden käyttäminen kommentaattoreina antaa jutulle kaoottista tunnelmaa. Toimintakohtauksissa on omaa voimaansa. Dialogit Batsin ja Salaman sekä Teräsmiehen ja tämän tyttären välillä ovat lupaavia.

Silti pelkään pahoin, että DK2 on Millerin ilkeä juoni. Se on rujosti piirretty ja huonosti loppuun ajateltu sarjakuva, joka hädin tuskin nousee keskinkertaisen trikooviihteen tasolle. DK2 ei taida olla muuta kuin Millerin lomakonpaisutusoperaatio, maksumiehenä muun muassa minä. Jos en olisi niin selkärangaton, en ostaisi kolmososaa. Mutta kolmososahan voi vielä pelastaa kokonaisuuden, voihan?

Spawn 3/2002


Palkoihmiset ovatkin näköjään joukolla liikkeellä. Kuka sinä olet ja mitä olet tehnyt Alan Moorelle?

Moore nimi kirjoittajana houkutteli hankkimaan kahden-kolmen vuoden tauon jälkeen uusimman SPAWNin. Etukannen perusteella Spawnin kronologia on hieman hukassa. Intron mukaan tarina sijoittuu numeron 2/2000 jälkeen ja samaan aikaan numeron 4/1998 kanssa. Öh?

Verikosto-tarinassa vertaimevä murhaaja tekee keikkaa Spawnin kaupungissa. Spawnin trikoot alkavat käyttäytyä oudosti. Nekö öisin lahtaavat ihmisiä? Eli kyseessä kauhukertomus, jonka päähirviönä ovat Spawnin kalsarit. Alan Moorea ei turhaan sanotakaan visionääriksi.

Juttu on tylsä ja tavanomainen. Poissa on Mooren maaninen kerrontataito, tilalla on keskinkertainen Spawn-tarina, jota kuvittavat keskikertaisuudet Tony Daniel ja Kevin Conrad, jotka tuottavat latteaa Todd McFarlane -imitaatiota.

Ehkä ongelma on Spawn. Spawnista on varmaan vaikea kirjoittaa mielenkiintoista tarinaa, koska tämä on hahmona tylsä ja sankarina ärsyttävä. Tämä istuu roskapöntössä numerosta toiseen ja valittaa. Välillä gorilla tai jokin muu ötökkä, tässä numerossa vampyyri, tulee pieksemään Spawnia. Tämä ottaa turpiinsa, listii mörön ja valittaa asiasta. Sitten taas istutaan roskiksessa ja valitetaan. Hahmon konseptin ongelma on Spawnin täydellinen tavoitteiden puute. Hän on vain vihainen, kuollut mies, jolla nähtävästi on PMS.

Parissa kohdassa annetaan vihjeitä mahdollisesti mielenkiintoisista ideoista, mutta ainakaan tässä lehdessä ne eivät pääse toteutumaan. Epäselväksi jää, jatkuuko tarina tulevissa lehdissä. Onkohan paha merkki, jos se ei kiinnosta minua?

Verikosto saattaa olla huonoin lukemani Alan Mooren tarina - jotain sekin. Se on muuten omistettu Mooren perheelle. Ehkä Moore ei pidä lapsistaan.

Ensi viikolla Katuojassa arvioidaan Garth Ennisin Fury TP, joka edustaa Marvelin uutta aikuislinjaa. Siihen asti moro.

Katuoja osoitteissa http://katuoja.topcomics.net ja http://www.iwn.fi/kalaksikukko .

* * *

Tästä laatikosta voit jättää palautetta kirjoittajalle.
   

etusivu       KK-files