KATUOJA

Vain tänä iltana

Arviot: 4.11.2003

Katuojassa tällä viikolla:

Tervetuloa Katuojaan. Tällä viikolla arvioidaan joukko tuoreita kotimaisia sekä uutuus Egmontilta.

Maria Björklund on tavallaan yksi tämän hetken näkyvimmistä suomalaisista sarjakuvantekijöistä, mutta on hyvinkin mahdollista että ette ole koskaan hänestä kuulleetkaan. Björklund on nimittäin piirtänyt Alepa-kauppaketjun mainossarjakuvaa, joka on ilmestynyt muun muassa Hesarin takasivulla, joka lienee Suomen luetuimpia palstoja. En ole hetkeen saanut käsiini Björklundin omaa, tai sanotaanko ei-välineellistä materiaalia mutta Aseman julkaisema minialbumi KALA korvaa puutteen.

Kala on antropomorfisilla eläinhahmoilla kerrottu hieman absurdi tarina, jossa koiranhahmoisen päähenkilön torilta ostama kala kaihoaa vapauteen. Tarina on jälleen niin sanotusti "äänetön", eli tekstiä ei juuri käytetä tapahtumien kuljettamiseen. Äänetön kerronta on haaste, mutta Björklund suoriutuu siitä mainiosti ja tarinan tapahtumat eivät jää lainkaan epäselviksi.

Björklundin kynänjälki on viehättävän selkeää. Perinteisen tyylikkäät hahmot luovat hyvän kontrastin tarinalle, joka tarkoituksellisesti vieraannuttaa lukijaa outoudellaan. Jim Woodring ja Jason nousevat ensimmäisenä mieleen mahdollisia analogioita pohtiessa.

SUOSITUS: Kala on veikeän outo, hyvin kerrottu tarina joka viihdyttää ja panee lukijan kenties ajattelemaankin: Björklundilla tuntuu olevan purevaa sanottavaa ihmisen ja luonnon suhteesta.

Olen aiemmissa arvioissani kehunut Mika Lietzenia, ja syystäkin. Lietzen on kehittänyt itselleen tyylin, joka on tunnistettava erittäin miellyttävä lukea. Hän yksinkertaistaa hahmojaan siten, että vain olennaiset tuntomerkit jäävät. Tämä korostaa hahmojen ilmeikkyyttä ja mahdollistaa hienovaraistenkin signaalien lukemisen niiden kasvoilta. Ilmeisenä perfektionistina Lietzen ei kuitenkaan tinkinyt piirrostensa yksityiskohtaisuudesta. Minialbumissa LOHIKÄÄRMEEN VARVAS lapsen silmien kautta kuvattu kesämökki ympäristöineen on tarvittaessa todellisen, tarvittaessa fantastisen näköinen, mutta aina tarkoituksellisesti.

Kuten lukuisissa Lietzenin aiemmissakin töissä, nytkin palataan tekijän lapsuuteen. Nuori kertoja viettää ensimmäistä kertaa kesää vieraassa paikassa. Kesämökki Turunmaan saaristossa on jännittävä paikka, mutta ympäristön vieraus muuttuu lapsen vilkkaassa mielikuvituksessa myös kauhistuttavaksi. Lietzen välittää onnistuneesti lapsen näkökulman ja kuvittaa öisen metsän vieraana ja vaarallisena paikkana.

Lapsuus ja sen kokeminen on ollut jos ei pääteemana niin ainakin yhtenä teemoista kaikissa lukemissani Lietzenin töissä. Aihepiiri vaikuttaa olevan Lietzenille läheinen, mutta olisi mielenkiintoista nähdä miehen soveltavan tyyliään ja kerrontataitojaan myös muihin aiheisiin. Lohikäärmeen varvas ei mielestäni kerro mitään merkittävällä tavalla uutta lapsuuden kokemisesta yleensä, verrattuna esimerkiksi miehen vajaa vuosi sitten Laikku 2 -antologiassa ilmestyneeseen Talviomenat-tarinaan.

SUOSITUS: Lohikäärmeen varpaassa Lietzen kuvaa jälleen onnistuneesti lapsen maailmaa omien kokemustensa kautta. Temaattisesti minialbumi ei ole Lietzeniltä mitään uutta, mutta lukemisen arvoinen ja haikealla tavalla kiehtova teos yhtä kaikki. Lohikäärmeen varvas ja Kala ovat molemmat tilattavissa Aseman kotisivuilta osoitteesta http://www.asemakustannus.fi .

Hypätkäämme kioskin lehtihyllyn puolelle hetkeksi. Uusimmassa SPIDER-MANISSA julkaistaan amerikkalaisen Peter Parker -lehden numero 50. Pyöreän luvun kunniaksi Peter ja tämän May-täti ottavat menetettyä aikaa kiinni, kun Peter kertoo vuosistaan Hämähäkkimiehenä. Periaatteessa idea on loistava, varsinkin lehteä pidempään lukeneille. Olisi mielenkiintoista ja kenties palkitsevaakin lukea supersankarin menneistä edesottamuksista tämän äitihahmon näkökulmasta. Tämän tarina-aihion voisi kuvitella vaikka näkevänsä Kurt Busiekin ja Brent Andersonin Astro City -sarjakuvassa.

Valitettavasti Paul Jenkins ei uskalla keskittyä tarinan mielenkiintoisiin lähtökohtiin, vaan ymppää mukaan tavallisia genre-elementtejä, eli siis Hämähäkkimiestä trikooasussaan taltuttamassa taistelevia rikollisliigoja. Henkilökohtaisesti olisin ollut kiinnostunut näkemään Peterin perinpohjaisen välienselvittelyn äidinkorvikkeensa kanssa, onhan heillä lukijan näkökulmasta neljänkymmenen vuoden edestä salaisuuksia setvittävinä. Paikoin Jenkins onnistuu koskettamaan näitä alueita mielenkiintoisesti, mutta jättää tilanteet ilmaan joko Mayn tai Peterin sännätessä karkuun. Kenties Jenkinsillä oli paineita lisätä näitä pakollisia nyrkkitappeluita ettei nuorempi yleisö vieraantuisi, mutta supersankarointi ja ihmissuhteilu eivät täydennä toisiaan mielekkäällä tavalla.

Tämä on sääli, koska tarinan kuvittava Mark Buckigham on erinomainen ja Jenkins osoittaa paikka paikoin kykyä käsitellä May ja Peterin suhdetta. Tarina ei kuitenkaan hyödynnä potentiaaliaan onnistuneesti.

Lehden kakkostarinana nähdään Hämähäkkimiehen ja amerikkalaisen TV-show-isäntä Jay Lenon yhteisseikkailu, jossa voi halutessaan nähdä kaikuja 70-luvulla ilmestyneeseen Hämähäkkimiestarinaan, jossa hahmo vieraili Johnny Carsonin ohjelmassa. Kuvittajana toimii Spawnista tuttu Greg Capullo. Tarinan on kirjoittanut alun perin TV:n puolella työskennellyt Ron Zimmerman. Zimmermanin tuotannosta saattaa suomalaiselle yleisölle olla tuttu Action! -sarja, jossa parodioitiin onnistuneesti Hollywoodin elokuvatuotannolle.

Jay Leno -sarjakuva teki Zimmermanista kuitenkin amerikkalaisen sarjakuvaskenen vihatuimman miehen. Marvelia syytettiin typerästä julkisuustempusta ja Zimmermania haukuttiin epähauskaksi nousukkaaksi. Syytökset ovat toki kärjistettyjä, mutta osuvat osittain kohdilleen.

Kyseessä todellakin oli julkisuustemppu: Marvel julkaisi tarinan alun perin saadakseen sarjakuvan mainittua (oikean) Jay Lenon TV-ohjelmassa. Näin kävikin, vaikkakin pikaisesti ja ilman sen suurempaa vaikutusta myyntiin. Mitä Zimmermaniin tulee, hän ei vakuuta ainakaan tällä tarinallaan. Jutun idea on myydä lukijalle Leno jonkinlaisena supersankarina, joka ilmeenkään värähtämättä pulleilla kasvoillaan ajaa roistoja karkuun moottoripyörällä, väistelee luoteja ja potkii ninjoja pinoon. Omahyväisesti virnistelevä heebo ei kuitenkaan ole kovin sympaattinen, eikä tarinassa edes parodiaksi paljoa järkeä. Juttu piruilee tosi-TV:lle, joka on tässä vaiheessa maailmanhistoriaa tylsin mahdollinen vitsi.

Zimmermanin palkkaaminen oli osa Marvelin ideaa hankkia tuoreita käsikirjoittajakykyjä muilta aloilta, mutta kuten mainittu, fanien sympatioita mies ei koskaan voittanut puolelleen. Nykyään Zimmerman ei näytä juuri työskentelevänkään sarjakuvien parissa.

SUOSITUS: Ei mitään merkittävää tässä numerossa: Jenkins ei onnistu hyödyntämään tarinansa potentiaalia ja Zimmermanin vitsit eivät naurata sitten yhtään.

Tässäpä esineenä kauniin näköinen sarjakuva: Ina Kalliksen omakustanne VIERAS.

Tyylikkään vihreä ja punertava pahvikantinen albumi on sarjakuvanovelli, jossa kovin harmaa ja tavallinen äitimuori saapuu vierailulle juppipoikansa ja tämän trimmatun morsion kihlajaisjuhliin. Torimummomainen äiti on tietenkin hukassa modernista taiteesta ja Aasian-matkoistaan puhuvien nuorten urbaanien professionaalien keskuudessa eikä espressoakaan saa kovin suuria kupillisia. Noloja kommelluksia seuraa, luonnollisesti.

Kalliksen kuvitus on ilmavaa ja hänen paikoin tahraiseksi jätetty siveltimenjälkensä persoonallista. Tarinan päähenkilö on tarinan tasolla hahmoteltu hienosti vaivaantuneen, pienellä tekstatun dialoginsa ja nolostuneiden kasvonilmeidensä kautta.

Sen sijaan tarinan muut hahmot ovat selvemmin pelkkiä karikatyyrejä juppinousukkaista. Kallis maalaa trendejä seuraavat porvarinuoret oikeutetusti pelleiksi, mutta ei tee sitä kovin kiinnostavalla tavalla. Hassuihin juppiasioihin lukeutuvat muun muassa erikoiset ruoat ja peniksiä esittävä maalaustaide - ei terävintä mahdollista satiiria.

SUOSITUS: Vieras on hupaisa ja hyvin kerrottu sarjakuvanovelli, mutta sen yläluokalle irvailu jää hieman hampaattomaksi. Paremmin Kallis onnistuu albumissaan Kuningas Erkki, jonka arvioin ensi viikolla. Kalliksen sarjakuvia voi tilata tekijältä itseltään osoitteesta inakallis ät sunpoint.net .

Ensi viikolla siis lisää Ina Kalliksen sarjakuvia sekä muita kotimaisia. Sillä välin voitte käydä osoitteessa http://www.kvaak.fi , jossa aloitti torstaina toinen viikottainen sarjakuvapalstani "Tällä viikolla sarjakuvissa", eräänlainen sarjakuvaskenen ajankohtaistoimitus. Uusi kolumnini on myös piakkoin ilmestymässä sivustolle.

Lehdet luki Otto Sinisalo.

Katuoja on epävirallinen webbisivu, jonka sisältö on arvioita ja kritiikkejä. Kaikki mainitut hahmot, nimikkeet ja tuotemerkit ovat haltijoidensa ™ ja ©. Muu sisältö kirjoittajiensa ©.