Katuoja on Kalaksikukon suojeluksessa!

  

KATUOJA

  

Karataan yhdessä!


Etusivulle
  

Arviot: 6.4.2004


Katuojassa tällä viikolla:

MEGA 2/2004
Egmont kustannus Oy
Bruce Jones, Lee Weeks
100 sivua, värillinen

MORRISIN JÄLJILLÄ
Egmont kustannus Oy
Yvan Delporte
48 sivua, värillinen



Egmontin uutuuksia tällä kertaa.



Mega 2/2004

  

Uusimmassa MEGASSA jatkuvat Bruce Jonesin Hulk-tarinat. Pitkään kauhusarjakuvia kirjoittanut Jones tuo kauhuelementtejä myös Hulkiin. Nimihahmo, kuten parhaat kauhuelokuvahirviöt, pysyttelee piilossa ja ilmestyessään aiheuttaa mieletöntä, äkillistä tuhoa. Lähestymistapa sopii hyvin hahmon luonteeseen, mutta jää nähtäväksi miten kauan Jones onnistuu pitämään kaavan kiinnostavana.

Tässä numerossa Bruce Banner päätyy jälleen väärään paikkaan väärään aikaan, kun pikkukaupungin kauppa jossa hän asioi ryöstetään. Elämäänsä kyllästynyt ryöstäjä joutuu nopeasti poliisin piirittämäksi ja Banner joutuu keskelle panttivankidraamaa. Turva-aidan toisella puolella häärivät sympaattinen panttivankineuvottelija sekä Banneria takaa-ajava salaliitto. Sitten jännätäänkin, pystyykö Banner estämään Hulkia ottamasta ohjia kun kriisi alkaa laueta käsiin.

Jones antaa tilanteen kehittyä rauhassa, sivuja säästelemättä. Selitelaatikoita ei käytetä, vaan tarinaa kuljetetaan luontevan tuntuisesti dialogilla ja kuvilla. Hahmot ovat melko yksioikoisia, mutta riittävän uskottavia tarinan tarpeisiin. Lee Weeksin kuvitus painottaa taitavasti tarinan maanläheisyyttä. Kasvot ovat olennaisia tarinassa ja Weeks suoriutuu hahmojen tunteiden välittämisessä lukijalle ilmeillä ja eleillä, sortuen vain harvoin liiotteluun.

Tarinan puolivälissä Jones jostain syystä oikaisee tarinaa epäuskottavasti. Panttivankineuvottelija ja kaappaaja saavat tietää Bannerin olevan Hulk, mutta uskovat mukisematta hänen tarinaansa ulkona vaanivista salaliittolaisista. Ajatustenvaihto menee jokseenkin näin:

KAAPPAJA: Sinähän olet Banner, tunnettu lastenmurhaaja ja lakia pakoileva hirviö.
BANNER: Totta, mutta minut lavastettiin.
KAAPPAJA: No, sittenhän kaikki on OK.
NEUVOTTELIJA: Karataan yhdessä, kaikki me kolme!

Myönnettäköön, että kaappaja on todennäköisesti tuhannen päissään ja olemme nähneet neuvottelijan nappailevan psyykelääkkeitä, joten epälooginen käytös ei ole täysin epäuskottavaa, mutta uskoisin tyylilajin olevan toinen jos Jones haluaisi esittää keskeiset hahmot hulluina ja humalassa. Toinen merkillisyys on Bannerin lopulta kappaava agentti, joka haluaa pakonomaisesti keskustella Samuel Coleridgen Vanhan merimiehen tarinasta. Jones käyttää väsynyttä tehokeinoa, kun paha agentti ampuu alaisensa ilman sen kummempaa syytä. Hulluja ja juoppoja, kuten sanottu.

Mutta todellakin, tarinan viimeisessä episodissa agentti ja Banner analysoivat Coleridgea usean sivun ajan ja se on yhtä kummallista kuin miltä kuulostaa. Metafiktionkin kanssa flirttaillaan, kun Jones pistää hahmot vertaamaan itseään Coleridgen tarinan hahmoihin. Banner tulkitsee teosta tarinan kontekstissa "oikein": hän on runon merimies. Ratkaisu on todella outo. Jones suorastaan pahoinpitelee lukijan brutaalin epähienovaraisella kirjallisella viittauksella. Jos kyseessä on pelkkä tarinan rinnastaminen Coleridgen runoon, jää se perusteettomaksi. On kuitenkin mahdollista, että Jones yrittää sanoa jotain pistämällä hahmot tavallaan ymmärtämään roolinsa fiktion hahmoina. En ole lukenut Coleridgen teosta - enkä edes Hunt Emersonin sarjakuvaversiota siitä - joten en osaa sanoa, mitä Jones yrittää sanoa, jos mitään. Hulk on kaikkein runollisin? Hulk riimittelee!

SUOSITUS: Jonesin ja Weeksin Hulk-tarina on peruslähtökohdiltaan onnistunut maanläheinen jännitystarina. Juonellinen oikaisu keskellä tarinaa ja oudot metafiktio-elementit tekevät kokonaisuudesta hämmentävän. Kohtalaisen viihdyttävä numero kuitenkin, vikoineen kaikkineen.



Morrisin jäjillä

  

Eurooppalaiseen albumikokoon toteutettu MORRISIN JÄLJILLÄ on teos Lucky Luke -sarjakuvan suositusta piirtäjästä, Morrisista. Teos on kovin epätasainen.

Delporte aloittaa asiallisesti, esitellen Morrisin lapsuutta ja vaiheita Yhdysvalloissa, jossa piirtäjä tutustui MAD-lehteen ja mahdollisesti toi saamiaan vaikutteita Eurooppaan. Tätä ei kuitenkaan tutkita, vaan Delporte tyytyy anekdoottien kirjaamiseen.

Alkuvaiheiden esittelyn jälkeen albumi harhailee esittämään Morrisin Lucky Lukessa käyttämiä kuvavittauksia historiallisiin henkilöihin, näyttelijöihin ja työtovereihinsa. Sitten nähdään muun muassa ote Rantanplan-hahmon "päiväkirjasta", erilaisia kuva-harvinaisuuksia ja kappale sensuurista, vailla oikeastaan mitään mielekästä järjestystä. Sivutaitto on tehty puolihuolimattomasti tekstikappaleita sinne tänne roiskien siten että lukija harvemmin tietää, missä teksti jatkuu. Kappaleetkin saattavat alkaa keskeltä sivua tai aukeamaa. Albumia on paikoin pirullisen vaikea lukea.

Loppua kohti Delporte menettää kaiken tolkun ja käyttää kolme sivua kuvaamaan 1800-luvulla vaikuttaneen belgialaisen fyysikon optisia harhoja pohjustaakseen askartelutehtävää. Vastaavasti kolme sivua käytetään Morrisin rakentamien lelujen esittelyyn kuvien kanssa. Olisiko ollut liikaa toivottu, että kuriositeettien sijaan Delporte olisi kertonut myös Morrisin uran myöhemmistä vaiheista tai hänen vaikutuksestaan eurooppalaiseen sarjakuvaan? Ilmeisesti olisi.

SUOSITUS: Morrisin jäljillä on hämmästyttävän epäkoherentti teos, niin visuaalisesti kuin sisällöllisestikin. Se ei kerro minulle Morrisista juuri mitään olennaista. Vannoutuneimmille Lucky Luke -faneille erilaiset kuriositeetit saattavat olla kiehtovia. Muuta käyttöä en albumille keksi.



Ensi viikon Katuoja saattaa myöhästyä tai jäädä ilmestymättä työmatkani vuoksi. Palaamme sarjakuva-arvioiden pariin kuitenkin mahdollisimman pian.



Lehdet luki Otto Sinisalo.

  
Tästä laatikosta voit jättää palautetta Katuojaan.
      

  

Katuoja on epävirallinen webbisivu, jonka sisältö on arvioita ja kritiikkejä. Kaikki mainitut hahmot, nimikkeet ja tuotemerkit ovat haltijoidensa ™ ja ©. Muu sisältö kirjoittajiensa ©.