etusivu       KK-files

 

KATUOJA

Sarjakuva-arvioita
7.2.2002

Lehdet luki Otto Sinisalo


Katuojassa tällä viikolla: Wolverine 1/2002, Spider-Man 2/2002, Black Panther: The Client TP

HUOM! Seuraavat arviot saattavat sisältää SPOILEREITA, vaikka yksityiskohtiin ei mennäkään.

Wolverine

WOLVERINESSA jätetään Kaksitoista-crossoverin kohkaaminen ja uusi tarinakokonaisuus alkaa. Steve Skroce astuu remmiin sekä käsikirjoittajaksi että kuvittajaksi. Skroce on suomalaisille tuttu ainakin Hämäristä ja viime vuoden Mega-Marvelin Gambiitti-numerosta. Hänen piirrosjälkensä ei muistaakseni ole ollut suomalaisten lukijoiden suosiossa, mutta henkilökohtaisesti pidän Skrocen tyylistä.

Skrocen ongelma on aiemmin ollut liian täyteen piirretyt ruudut, mutta näistä on nähtävästi päästy. Mies on toiminut myös elokuvien stroyboardien piirtäjänä. Ainakin Matrix-leffan storyboardit ovat Skrocen käsialaa. Tämä näkyy lehdessä: kuvakulmia käytetään tehokkaasti ja kuvien annetaan kuljettaa tarinaa. Skroce on ilmeisesti melko kokematon käsikirjoittajana, mutta on terve merkki että sarjakuvan kirjoittaja uskaltaa luottaa kuviin kertojana.

Itse tarinassa Wolverine matkustaa Japaniin. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että Wolverinen täytyy tappaa ainakin tuhat ninjaa. Nyt syy tappeluun on kuitenkin melko hyvin pohjustettu. Tällä kertaa kysymys on mongolialaisten rikollislordien riidasta, jonka keskelle ahmamies ja tämän japanilaiset tutut tietysti joutuvat. Mongoolien hahmot luonnostellaan tavallista riviroistoa paremmin. Hopeasamurainkin hahmoa syvennetään onnistuneesti. Geneerisiä ninjavastustajia lahdataan vasemmalla ja oikealla.

Wolverine on tasaisesti menettänyt hohtoaan Larry Haman vainoharhaisten Ase-X-stoorien jälkeen. Verrattuna viime vuoden turruttavuuteen verrattuna on nyt kuitenkin tapahtunut huomattavaa parannusta. Viehättävintä numerossa on Skrocen taide ja sujuva kuvakerronta.

Spider-Man

SPIDER-MAN-lehdessä ratkaistaan Mary Janen, öhöm, "kuoleman" arvoitus. Tuskin on kenellekään yllätys että Mary Jane palaa ja tämän kidnappaaja selittää motiivinsa. Mitähän kummallista mahtoi olla käsikirjoittajien mielessä, kun tämä tarinakokonaisuus aloitettiin? Kukaan ei varmastikaan voinut ottaa vakavissaan mahdollisuutta, että MJ olisi "pysyvästi" vainaa. Nähtävästi "kuoleman" ainoa tarkoitus oli päästää Peter Parker taas viettämään railakasta poikamieselämää, mutta tämäkään ei varsinaisesti koskaan toteutunut, koska tämä märehti aivan viime aikoihin asti "edesmennyttä" vaimoaan. Joka siis nyt palaa.

Eli nyt ollaan takaisin lähtöruudussa. Resettiä on painettu ehkäpä uuden käsikirjoittajan saapumista silmällä pitäen. JMS:han aloittaa Hämärin kirjoittajana kevään aikana.

On pantava merkille myös, että jälleen tarinan alun on kirjoittanut Howard Mackie ja Paul Jenkins kirjoittaa loppuratkaisun. Sama kuviohan toistui viime vuoden Vihreä Menninkäinen -tarinassa. Ehkä hyvä näin. Mackiella on paha tapa aloittaa tarinoita ja jättää ne roikkumaan tai lopettaa ne hätäisesti.

Tosin luoja tietää, etten kyllä olisikaan halunnut nähdä Mackien viime vuoden "Hämähäkkimiehen radioaktiivinen kissa" -tarinan jatkoa.

Joka tapauksessa tällä kertaa molemmat käsikirjoittajat suoriutuvat kohtuudella epäkiitollisesta työstä. Tarina saadaan päätökseen tyydyttävällä ja ennalta-arvattavalla tavalla.

Sinänsä OK tarina, mutta sitä varjostaa se tosiseikka että se on rutiininomainen status quon palautus. Epätarina, oikeastaan.

Black Panther

Ulkomaisen albumina Katuojassa arvioidaan Marvelin BLACK PANTHER: THE CLIENT TP. Lyhenne TP:hän tarkoittaa "Trade Paperbackia" eli pehmeäkantista kokooma-albumia, jossa ei ole mainoksia eikä kirjepalstoja ja yleensä kirjojen tapaan esipuhe.

Marvel on ollut tunnettu laiskasta TP-julkaisupolitiikastaan, toisin kuin kilpailija DC, joka on koonnut järjestelmällisesti monia suosikkisarjojaan (Starman, Hitman) kokoelmiksi. Viime vuonna valtaan astunut Marvelin uusi hallinto on ilmaissut haluavansa parantaa Marvelin TP-julkaisua ja on myös osoittanut tästä merkkejä julkaisemalla viimeaikaisia hittejä albumeina.

Tässä yhteydessä täytyy kyllä mainita etten usko kenenkään vilpittömästi haluavan nähdä monia Marvelin 90-luvun puolivälin sarjoja uusintapainoksina. Kuvitelkaa esimerkiksi Spider-Man: The Clone Saga TP. Hyh.

The Client kerää Black Panther -lehden vuonna 1998 julkaistut numerot 1-5 yksiin kansiin. Itse albumi on ilmestynyt viime kesänä.

Black Panther on 60/70-luvulla kehitetty supersankari. Niille, joille BP tai meilläpäin Musta Pantteri ei ole tuttu, käydään sankarin peruskonsepti läpi.

Musta Pantteri tai siviilinimeltään T'Challa on Wakandan, afrikkalaisen mikrovaltion kuningas. Wakanda kuuluu maailman kehittyneimpiin ja rikkaimpiin maihin, koska siellä esiintyy harvinaista vibranium-mineraalia, josta voi valmistaa kaikenlaista jännää.

Musta Pantteri hallitsee maataan hyväntahtoisena monarkkina. Hän palvelee Wakandalaista Pantterijumalaa ja saa tavallista paremmat fyysiset ominaisuudet seremoniallisesta yrtistä jota söi mystisessä initiaatioriitistä, yhdistyen samalla Pantterijumalan henkeen.

Lukekaa eteenpäin. Tämä vaan paranee.

Musta Pantteri on Kostajien kunniajäsen. Hän viettää paljon aikaa Yhdysvalloissa, jossa öisin pukeutuu mustiin trikoisiin, hyppii talojen seinillä ja pieksee huumerikollisia Harlemissa. Hän on MUSTA supersankari, ymmärrättehän. Seitsemänkymmentäluvulla blacksploitaatio oli kova juttu ja siksipä Marvel julkaisi värillistä sankaria. Ajat muuttuivat ja Musta Pantteri enimmäkseen unohdettiin.

Christopher Priestin kirjoittama ja ideoima Mustan Pantterin paluu ei juuri päivitä perusideaa. MP on edelleen valtionpäämies, joka juoksee mustassa jumpperissa rankaisemassa vääryyttä. Mukanaan hänellä on viisas vanha heimosoturi ja kaksi olemattoman lyhyisiin hameisiin pukeutuvaa afrikkalaista kung-fu-tyttöä.

Tarinan toisessa osassa on jopa täysin tarpeeton mutapainikohtaus. Ja jutun pahiksena on Mephisto. Kyllä, itse Perkele.

Mutta arvatkaapa mitä - kokonaisuus toimii kuin häkä. Priest vetää läpi uskomattoman tempun ja saa kaiken edellä mainitun vaikuttamaan järkeenkäyvältä ja jopa... coolilta. Pahoittelen lainasanan käyttöä, mutta suomen kielessä taida olla vastaavaa adjektiivia.

Priestin paras keksintö on laittaa tarinan kertojaksi Everett Ross, nörtähtävä valtion virkamies, joka saa tehtäväkseen vahtia T'Challaa tämän ollessa Amerikassa. Oikeastaan vanha idea: ulkopuolinen kertoja, joka voi kommentoida tapahtumia ilman että se vaikuttaa ekspositiolta. Rossin "ääni" asettaa sarkastiseen valoon tarinan oudommat käänteet ja kummallisimmat hahmot. Ross on tavallaan kaikkien epäileväisten lukijoiden äänitorvi.

Itse nimihenkilöä ei kuitenkaan koskaan esitetä naurettavana. Priestin Pantteri on oikeudenmukainen heppu mutta häikäilemätön juonija ja tarvittaessa aika mulkku. Jahdatessaan lapsenmurhaajaa MP antaa alaistensa mukiloida murhaan sotkeutunutta eläkeläismuoria tämän pantatessa tietoa. Ja minä olin myyty.

Tämä jätkä on kovempi kuin Batman Grant Morrisonin kirjoittamana. Se on paljon.

Itse tarina rönsyilee moneen suuntaan aloittaen monta tulevaisuudessa ratkottavaa sivujuonta. Pantterin läsnäolo Amerikassa selitetään hyvin. Päätarina on oikeastaan kertomus siitä, kuinka Pantteri päihittää Saatanan olemalla tätä nokkelampi. Hyvä näin, koska yleensä tälläiset tarinat loppuvat Paholaisen pelästyessä sankarin "sydämen puhtautta" tai muuta hölynpölyä.

Kuvituksesta vastaa suomalaisille ainakin Aaveajajan kuvittajana tunnettu Mark Texeira. Texin luonnosmainen tyyli kulkee hyvin ja jotkin yksittäiset kuvasommitelmat toimivat erikoisen mainiosti. Parhaaseen Kirby-tyyliin hahmot suorastaan tunkeutuvat ulos kuvista. Tarinan viimeisen osan kuvittaa Vince Evans, jonka pökkelöt hahmot tussaaja peittää melko hyvin.

Musta Pantteri on a-luokan supersankarisarjakuvaa. Se on hauskaa, paikoitellen älykästä enimmäkseen uskottavaa - tai niin uskottavaa kuin supersankarit yleensä voivat olla. Paikka paikoin Priestin juna ei ihan pysy raiteilla: esimerkiksi T'Challan afrikkalainen vihollinen Achabe kuvataan niin älyvapaaksi hörhöksi, ettei tämä vaikuta oikeastaan minkäänlaiselta uhalta. Mutta kokonaisuutena The Client toimii.

Musta Pantteri on supersankarien Shaft.

Se vanha Shaft, ei Samuel L. Jackson.

Ensi viikolla katuojassa katsotaan taas uutuuslehtihyllyyn. Piakkoin ilmestynee ainakin JLA:WITCHBLADE ja uusin MEGA-MARVELIN Daredevil-numero. Siihen asti moro.

* * *

Tästä laatikosta voit jättää palautetta kirjoittajalle.
   

etusivu       KK-files