etusivu       KK-files

 

KATUOJA

Sarjakuva-arvioita
9.7.2002

Lehdet luki Otto Sinisalo


Katuojassa tällä viikolla: Mr. None, X-Men 4/2002, The Adventures of Barry Ween, Boy Genius 4: Gorilla Warfare

Egmont on outo.

Viime viikon Hämähäkkimieselokuvan arvio sai huomattavan paljon positiivista palautetta, Hulk kiittää niistä. Mutta siinä vaiheessa, kun Egmontin uutissivut otsikoivat "Hulk elokuva-arvostelijana" mennään jo Hämärän Rajamaille. Pitäisikö tässä olla imarreltu vai peloissaan?

Bizarro-Egmont on myös ilmeisesti aikeissa julkaista Garth Ennisin ja Steve Dillonin Preacheria suomeksi syksyllä, väittää uusin Tähtivaeltaja-lehti. Siis Egmont lakkauttaa JLA:n julkaisemisen, mutta aloittaa Preacherin painamisen? Siis Batman ja Teräsmies eivät myy lehtiä, mutta sen sijaan anaaliseksi, irlantilaiset vampyyrit ja Arseface tuovat ruoan pöytään kustantajan lapsille?

Älkää ymmärtäkö väärin, Preacher on erinomainen sarjakuva, oikeastaan ensimmäinen englanninkielinen jatkosarja, josta oikeasti innostuin. Mutta pelkään pahoin, että suuri osa potentiaalisista lukijoista on jo hankkinut teoksen alkukielellä ja ihan pienimmät piltit tuskin innostuvat pastori Custerin edesottamuksista. Ihailtava veto joka tapauksessa.

Tulossa on kuulemma myös "Pahuksenmoinen pallijahti", viimevuotisen "Kiväärikomppanian" jatko-osa, jossa metsästetään Hitlerin kadonnutta kivestä. Hönöhuumorista vastaavat Ennis ja Carlos Ezquerra.

Asiaan liittyen tässä onkin taas hyvä väli puffata häikäilemättömästi Spin-lehden uusinta numeroa, joka sisältää allekirjoittaneen Garth Ennis / Preacher -historiikin. Aikaisemmista horinoistani poiketen Spin 2/2002 onkin saatavilla vasta tällä viikolla.

Tällä viikolla arviossa on taasen kotimainen pienkustanne, Egmontin trikoolehti ja jenkkiläinen TP. Vain lievästi SPOILEREITA tänään, pääasiassa vain Ryhmikseen.

Mr. None

Viikon kotimainen on Marko Alakruuvin omakustanne MR. NONE. Kyseessä mustavalkoinen julkaisu, jossa on alle 20 mustavalkoista sarjakuvasivua. Formaatti tosin on iso, ns. magazine-kokoinen.

Alakruuvia on kiitettävä poikkeuksellisen rohkeasta aihevalinnasta. Lehden tarina, "Mr. Nonen lokakuu" kertoo päivä kerrallaan yksinäisen eläkeläismiehen kuukaudesta. Ei heti tule mieleen toista sarjakuvaa, jossa peilattaisiin vanhuksen iloja ja murheita.

Mr. None painiskelee sairautensa kanssa ja kaipaa edesmennyttä kumppaniaan. Iloa elämään tuovat lapsenlapset, ystävät ja rutiinit. Alakruuvi kuvaa uskottavan tuntuisesta jääräpäisen vanhan miehen maailmaa.

Sarjakuvan piirrostyyli tuo mieleen animaation: hahmot ovat pelkistettyjä ja nopea liike kuvataan näyttämällä liikkuvasta kohteesta useita kappaleita samassa ruudussa. Pyöristetyt ruudut lisäävät piirrosfilmimäistä vaikutelmaa. Dialogin lisäksi Mr. Nonessa viestitään erilaisilla symboleilla.

Tarinan ongelma on sen vitsit, ne kun eivät ole juurikaan hauskoja. Tarina on jaettu strippeihin, jotka toimivat parhaiten sympaattisina tai lakonisina tunnelmapaloina. Kun Alakruuvi koittaa lisätä strippiin punchlinen, latistuu tunnelma hieman. Toisaalta, ilman vitsiyritelmiä saattaisi tarina olla kokonaisuutena turhan masentava.

Kenties "Mr. Nonen marraskuu" löytää paremman tasapainon. Mr. None on kuitenkin kiinnostava kokeilu, jossa on potentiaalia. Se ansaitsee huomiota jo erikoisen ja hienosti käsitellyn aihevalintansa ansiosta.

Mr.Nonesta voi kysellä sähköpostilla tekijältä itseltään osoitteesta alakruuvi@yahoo.com ja sitä kautta sitä voi myös tilata, hintaan 3 euroa(sis.lähetyskulut).

X-Men 4/2002


Voisin pilkata uutta X-MEN-lehteä kymmenellä eri tavalla.

Mutta jos kuitenkin pidättäytyisin, sillä on kuitenkin muistettava, että se ei ole oikeasti huono. Kuvittajat Adam Kubert, Tom Raney ja Leinil Yu tekevät kaikki tasokasta jälkeä, vaikka Yu käyttääkin vähän liikaa poseerauskuvia. Tarina kulkee näppärästi eteenpäin. Etenkin Kubertin taistelukohtaus on näyttävä.

Claremontilla on taas kerrottavanaan perinteinen supersankaritarina. Ryhmä-X tappelee aina vaan lisääntyvän viholliskatraan kanssa, saaden selkäänsä melkein joka kerta. CC:n maneerit ovat taas esillä, kun hahmot juontavat toimintakohtauksia tauotta ja huutavat omaa nimeään enemmän kuin hiphopparit.

Neo näyttäytyy taas lehden alussa, mutta heistä ei vieläkään paljasteta juuri mitään kiinnostavaa. Ryhmä-X kisailee keskenään johtajan paikasta ja Rogue esittäytyy vaihteeksi ihan symppiksenä hahmona ainaisen valittamisen sijaan. Tapellessaan orjakauppiaspahiksia vastaan puolet Ryhmä-X:stä joutuu taas kidnapatuiksi ja sidotuksi. Hitto, Claremont rakastaa sidontaa.

Missä Claremontin nerous tulee esiin, on uusien, mielenkiintoisten roistojen keksimisessä. Mies joka kehitti Magnetosta moniulotteisen pahiksen ja antoi meille klassisen Helvetintulen Klubin (sidontaa!) sekä tietysti Pimeän Feeniksin, antaa tosissaan palaa tässä numerossa.

Hän antaa meille "Gootin", joka on pelottavaa, koska gootit osaavat pukeutua huonosti ja pitävät runoista. Sitten esitellään Punaiset piraatit. Claremont tietää, että merirosvot ovat hyviä roistoja, koska saattavat pistää sankarit kävelemään lankulla ja kestävät keripukkia todella hyvin.

Todellinen nerous manifestoituu, kun paljastuu, että sekä Gootti että Punaiset Piraatit kuuluvat samaan ulottuvuuksien väliseen orjakauppiaskoplaan ja ovat mahdollisesti kiinalaisia. Siis kiinalaisia, ulottuvuuksien välisiä orjakauppias-merirosvo-gootteja. Claremont hoitaa homman!

Ensi numerossa: lesboninjat vastaan kung-fu-apinat!

Taisin sittenkin sortua halpoihin herjoihin. Kummallisinta tässä on ehkä se, että yllämainittu voisi olla lehden tulevan kirjoittajan, Grant Morrisonin, konsepti.

The Adventures of Barry Ween, Boy Genius 4: Gorilla Warfare


Judd Winick osaa myydä sarjakuvia. Hänen tuoreen albuminsa THE ADVENTURES OF BARRY WEEN, BOY GENIOUS 4: GORILLA WARFARE -alpparinsa kannessa on isot rinnat ja iso apina. Kaikkihan me tiedämme, että jos haluaa myydä sarjakuvia on kannessa oltava joko apina tai rinnat. Barry Weenissa on molemmat - ja isot vielä.

Barry Ween on huumorisarjakuva kymmenvuotiaasta skidistä, joka keksii vapaa-aikanaan aikakoneita, sädepyssyjä ja jättirobotteja. Pikkuvanha mukula kavereineen kanavoivat South Parkia kiroillessaan kuin merimiehet. Albumi on järjestyksessä neljäs Barry Ween -läpyskä ja ensimmäinen sarjasta, jonka olen lukenut. Sitä julkaisee Oni Press -kustantamo. Lätty kokoaa Onin Barry Weenin numerot 4-6 ja on mustavalkoinen.

Tarinassa Barry tempaistaan rinnakkaismaailmaan auttamaan gorillajumalaa kukistamaan tämän valtaistuinta havittelevat kapinalliset. Vastahakoinen Barry on oitis kotonaan miekka-ja-magia-maailmassa, vaikka teknisten kojeiden rakentaminen ei heti luonnistukaan. Kylänvanhimmilla on ihmettelemistä, kun lapsinero ratkaisee paikallisen "tuomion temppelin" arvoitukset alta minuutin.

Winick kirjoittaa, piirtää ja tussaa itse koko albumin joitain erillisiä kuvia lukuunottamatta. Paikka paikoin tussaus näyttää turhan pikaisesti hutaistulta, mutta toimintakohtausten vauhdin kuvaaminen ja visuaalisten vitsien rytmitys on hallussa.

Barry Ween on hauskaa luettavaa. Irstaiden sankareiden läppä naurattaa ja ärhäkkä mutta fiksu Barry on päähenkilönä vallan mainio. Albumi yllättää loppua kohden maalamalla ikäisekseen yliälykkäästä nimihenkilöstään melkeinpä traagisen hahmon. Loppukohtaus on oikeasti aika liikuttava - ja odottamaton varsinkin tämäntyppisessä huumorisarjassa.

Judd Winick - taitava paskianen.

Ensi viikolla Katuojassa on luvassa ainakin uusi 100 Bullets -kokoelma. Fennomania taitaa saada takapakkia, jos mielenkiintoisia kotimaisia ei käsiini osu.

* * *

Tästä laatikosta voit jättää palautetta kirjoittajalle.
   

etusivu       KK-files