KATUOJA

Ba-da-ba-da-ba-da-ba-da, Batman!

Arviot: 9.12.2003

Katuojassa tällä viikolla:

Tervetuloa Katuojaan. Tällä viikolla Otto-setä on käynyt parilla kaljalla ennen arvioiden kirjoittamista. Otto-setä on nyt hyvin väsynyt. Katsotaan, mitä tästä tulee.

Kuudessakymmenessä Batman on muodostunut käsitteeksi.

Miksi Batman on niin suosittu? Yksi syy voi olla hahmon ikonisuus. Musta lepakkosymboli on poltettu kansan pop-tietoisuuteen ja Batmanin tarina on muuttumassa osaksi modernia länsimaista mytologiaa Teräsmiehen, Matti Nykäsen ja muiden tuttujen hahmojen ohella. Batman on arkkityyppinen kostajahahmo, joille aina näyttää olevan kysyntää. Kovin moniulotteinen hän ei ole (vanhemmat kuolleet, etsii kostoa), mutta tämän vuoksi hahmoa on helppo lähestyä. Samoin tämän vuoksi hahmo taipuu helposti erilaisiin tarinoihin perinteisestä supersankarikisailusta dekkareihin tai vaikka järjen ääneksi kosmisen kaaoksen keskelle, jollaisena näimme hänet Grant Morrisonin JLA:ssa. Batman on myös visuaalisesti näyttävä ja mielenjäävä design: hän näyttää viileeltä.

Batman on inspiroinut tekijöitä erinomaisiin suorituksiin. Jotkin supersankarigenren parhaat teokset, kuten Frank Millerin Yön ritarin paluu, on rakennettu Batmanin ympärille. Hahmo on esiintynyt 60-luvun nerokkaan järjettömässä TV-sarjassa, Tim Burtonin goottilaisissa toimintaelokuvissa ja WB:n Batman-animaatiosarjassa, joka saattaa hyvinkin olla paras supersankarianimaatio, jonka olen nähnyt.

Kirjoittaja Jeph Loebin Batmanin hahmo inspiroi nähtävästi lähinnä keskinkertaisuuteen. Loeb on tunnettu yhteistyöstään kuvittaja Tim Salen kanssa, jonka kanssa hän on tuottanut Dark Victory- ja The Long Halloween -Batman-maksisarjat, joista jälkimmäinen oli muistaakseni viihdyttävä eräänlaisena kuka-on-kukin kierroksena Batmanin roistogalleriassa. Leob ja Sale ovat työstäneet Marvelille samanhenkisiä minisarjoja, joissa nostalgisoidaan hahmojen menneitä vaiheita. Näistä Hämähäkkimies - Sininen julkaistiin kesällä suomeksi kovakantisena kirjana. Sanalla sanoen Sininen oli metsän haaskausta, mutta ei siitä enempää: Loeb on todistanut ymmärtävänsä hahmoja, mutta ei missään nimessä olevansa kykenevä luomaan niillä mitään uutta.

Josta pääsemmekin uusimpaan MEGAAN, siis Batman-numeroon.

Ei mitään uutta siis, mutta toisaalta: 60 vuotta. Mitä 60 vuotta vanhat ihmiset tekevät? Odottavat eläkkeelle pääsyä. Kuusikymmentä vuotta tarinoita on painolasti, jota en toivoisi kenellekään, mutta aina löytyy kirjoittajia, jotka väittävät vievänsä hahmon "uuteen suuntaan". Ei - ei, he eivät vie. He valehtelevat. Tärkeintä on muutoksen illuusio: katsokaa vaikka Grant Morrisonin Ryhmä-X:ää, jossa kirjoittaja käy läpi kaikki lehden teemat vuosien varrelta ja saa ne näyttämään uusilta. Muutoksen illuusio ei kuitenkaan ole Jeph Loebin alaa.

Tarinassa tuntematon vihollinen näyttää organisoivan Batmanin vastustajia. Samaan aikaan kun Batman lyöttäytyy yhteen Kissanaisen kanssa selvittämään uhkaa, Bruce Waynen vanha lapsuudentoveri ilmestyy mukaan kuvioihin. Sattumaako? Jos uskot sen, minulla olisi myytävänä tosi halpaa toimistotilaa New Yorkin World Trade Centerista.

Loeb kirjoittaa hyvin perinteistä supersankarisarjakuvaa, jossa nähdään superroistoja, takaa-ajoja taivaalla, sankarin angstailua ja totta kai taisteluja, kaikkea ennalta-arvattavaan tapaan. Teräsmies sivuhahmoineen tekee vierailun, ja kuten sankarien kohtaamisessa on tapana, kohta ollaankin tappelemassa. Moni on jo ehtinyt huomauttaa asiasta, mutta huomautanpa minäkin: Batmanin ja Teräsmiehen taistelu on melkein isku iskulta Frank Millerin Yön ritarista. Lainaus on niin ilmeinen, että voisi kyseessä kuvitella olevan jonkinlaisen tribuutin.

Lehden tärkein vetonaula ei kuitenkaan ole sen keskikertainen kirjoittaja, vaan sen kuvittaja, Jim Lee. Kun oli päälle kymmenen, Lee oli mielestäni Marvelin paras kuvittaja. Nyt kun vanhemmiten katselen Leen sarjakuvia, ymmärrän edelleen miehen tyylin viehätyksen. Leen kuvissa, etenkin hänen perspektiiveissään on energiaa, mutta mikä tärkeintä, hänen hahmonsa ovat kauniita. Leen sankarit ja sankarittaret ovat - realistinen on väärä sana - hyvännäköisiä, idealisoituja ihmisiä, joiden kisailua katselee mielellään. Hänellä on myös hyvä designin taju: esimerkiksi Leen uusi tulkinta Killer Crocista on hurja. Leen tarinankerronta ei aina ole selvintä mahdollista ja harvemmin oikeasti oivaltavaa. Hänen sarjakuvansa ovat enemmänkin sarjoja pin-up-kuvia, mutta hyviä sellaisia.

On sanottu, että suurin osa amerikkalaisen sarjakuvan tämän hetken tähtitekijöistä ovat kirjoittajia, eivätkä piirtäjiä. Bryan Hitch on tähti, samoin kuin ehkä Frank Quitely, mutta molempia vaivaa krooninen hitaus, joten saattaa olla että näyttäviä sarjakuvia piirtävät miehet jäävät tähdenlennoiksi. Onkin oireellista, että Leen kuvittama Batman hallitsi amerikkalaisen sarjakuvan myyntitilastoja kuukausia - varsikaan, kun Batman-sarjakuvat harvoin edes käyvät lähellä kymmenen kärkeä. Piirtäjäsuperstaralle olisi siis kysyntää, koska sarjakuvan hyvä myynti ei varmasti johdu Loebista.

SUOSITUS: Batmanin Mega ei ole mitenkään hävyttömän huono, mutta Loeb ei onnistu puhaltamaan tarinaan henkeä. Leen kuvitus on koreaa kuin aina ennenkin, mutta ei tarpeeksi hauskaa tai oivaltavaa kannatellakseen kokonaisuutta ilman kiinnostavaa tarinaa.

On vähän sääli, ettei Mega 7/2003 oli sen kiinnostavampi, sillä näkisin mielelläni myös DC:n sarjakuvia Suomeksi käännettynä. Tällä hetkellä DC:n kiinnostavimmat sarjakuvat julkaistaan kustantamon alanimikkeiden (Vertigo, WildStorm, ABC) alla, mutta supersankaripuolellakin on kiinnostavat sarjansa. Näyttää siltä, että ensi vuonna DC uudistaa supersankarilinjaansa kiintoisaan suuntaan: esimerkiksi Greg Rucka, Brian Azzarello, Micah Wright, Eduardo Risso ja juuri Lee nähdään Batmanin ja Teräsmiehen kimpussa. Muutoksen illuusio, ja niin edelleen.

Jos myynti on hyvä, kenties näemme DC:n superukkoja Egmontilta myös vuonna 2005 - vuoden 2004 suunnitelmathan on jo osittain julkistettu, ja on varmistettu, että Egmont alkaa julkaista säännöllistä DC-spesiaalia. Olen erään minua pessimistisemmän kollegan kanssa lyönyt vetoa sitä vastaan, että DC-spesiaali ei jatku vuoteen 2005, mutta kun uusi Batman-leffa on tuloillaan ja DC:n johto näyttää lopulta vetäneen päänsä ulos peräaukoistaan uskon, että täällä Marvel-zombienkin maassa aletaan pikku hiljaa taas lämmetä vanhoille kunnon Terikselle ja Lepikselle.

Hyvinhän se sujui, luulisin. Otto-setä menee nyt nukkumaan. Ensi viikkoon.

Lehdet luki Otto Sinisalo.

Katuoja on epävirallinen webbisivu, jonka sisältö on arvioita ja kritiikkejä. Kaikki mainitut hahmot, nimikkeet ja tuotemerkit ovat haltijoidensa ™ ja ©. Muu sisältö kirjoittajiensa ©.