KATUOJA

Intohimoa ja laskutikkua

Arviot: 10.12.2002

Katuojassa tällä viikolla:

Hyvä luoja, onko tuo Juho Juntusen piirros viime sunnuntain Hesarin kannessa? Lopunajan merkkejä, tämä.

Mutta kuten Juntusen Joulupukki mainoksessa kehottaa, tällä viikolla Katuojassa suositaan suomalaista. Arviossa on kaksi upouutta kotimaista omakustannetta, joista molemmista ensimmäisenä pistää silmään laadukas tuotanto ja tyylikäs ulkoasu. Näin ne sarjakuvat pitää paketoida!

Kristian Huitulan kuvittama ja kirjoittama PUUNUKKE opettaa jotain, jonka jo tiesinkin: vatsastapuhujien nuket ovat keskimäärin yhtä vaarallisia kuin ydinaseet. Myös: jakomielihäiriö on vatsastapuhujien ammattitauti. Chucky, se tyyppi Batmanista… jos koskaan näen yhden noista häiriintyneen näköisistä nukeista, lähden varmaan suorilta käsin karkuun.

Kun albumin minimalistisen tyylikkäässä kannessa on puukkoa pitelevä nukke, voi lukija arvatakin jo, mitä tarinassa tapahtuu. Takakannessakin todetaan: ”Mutta sehän on vain pelkkä nukke. Vai onko sittenkään?…”

Laittamalla tutut teemat albumin kansiin, jää Huitulan tehtäväksi itse sarjakuvassa välttää kliseet ja viedä tarina odottamattomiin suuntiin. Melko pitkään hän onnistuukin pelaamaan lukijan ennakko-odotuksia vastaan.

Vatsastapuhuja Henrylla ei mene lujaa. Vaimo on kuollut epämääräisissä olosuhteissa, ja masennuksesta kärsivä koomikko vetelee pameja ja viinaa minkä kerkeää. Uuden naisen astuessa Henryn elämään alkavat luurangot tunkea ulos kaapeista.

Huitula tekee comic noiria, jossa pääosassa ovat petos, mustasukkaisuus, kohtalokkaat naiset, ryvettyneet miehet ja luonnollisesti murha. Genren tunnelma on vangittu Puunukkeen mainiosti. Tietynlainen lakoninen, huumoriton epätoivo ympäröi Henryä ja sitä kautta koko tarinaa. Lopussa ei tietenkään ole voittajia.

Graafisesti Huitulan paketti on erinomainen. Nykyhetkessä liikutaan vahvasti varjostetusta maailmassa. Takautumissa varjot ovat tiessään, mutta rauhallinen ruutujako muuttuu rauhattomiksi, vinoruutuisiksi layouteiksi. Ruuduissa itsessään ei juuri ole liikettä, mutta kerronta soljuu sujuvasti ruudusta toiseen. Piirrostyyli on realistista, vaikkakin paikoin kulmikkaasti karrikoivaa. Mieleen tulee Jose Muñoz.

Huitulan kuvakerronnassa esiintyy mielenkiintoisia motiiveja. Teräviin kulmiin ladataan symboliikkaa, kun uudet lampunvarjostimetkin alkavat Henryn mielessä muistuttaa veitsiä. Kaikki kuvalliset elementit, esimerkiksi Henryn hilpeän goottilainen talo, eivät toimi aivan yhtä hyvin. Puunukessa nähdään paljon tehokasta sanatonta kerrontaa, paikoin ehkä turhankin paljon. Esimerkiksi kohtaus, jossa Henry ei avaa ovea kaverilleen ei olisi mielestäni vaatinut kahta sivua.

Puunuken tarinasta muodostuu epätodellinen whodunnit-mysteeri, kun todellisuus, uni ja hallusinaatiot sekoittuvat samalla, kun Henryn identiteetti asetetaan kyseenalaiseksi. Loppuratkaisu vaikuttaisi olevan looginen, mutta ainakin yksi kohtaus, sivu 54, sekoittaa kokonaisuutta turhaan. Mainittu sivu on joko looginen moka tai muuten ehjää tarinaa turhaan sotkeva käänne.

Huitulan kunniaksi on mainittava hänen onnistuneen luomaan sarjakuvan, joka on luettava heti toiseen kertaan, että se avautuisi täysin, jos silloinkaan. Puunukke on aivoja työllistävä ja kuvitukseltaan kovin tyylikäs mysteeri, jota voi suositella epätodellisten jännäreiden ystäville ja niille, joiden mielestä puhuvat nuket ovat karmivia. Teos on raskassoutuinen ja huumoriton, joten kevyttä talvilomalukemistoa etsivien ei kannata vaivautua.

Albumia voi tilata osoitteesta http://www.huitula.com . Sitä saa myös kirjakaupoista, Helsingin Kiasmasta ja Tampereen Niagarasta. Aika saavutus omakustanteelta, vaikka Suomen kulttuurirahasto ja Pirkanmaan taidetoimikunta ovat sitä tukeneetkin.

Jos Puunukke ei avaudu kaikille, LOIKAN VUOKSI sen sijaan suorastaan etsii alinta yhteistä nimittäjää. Sen tekijä Juha Kouvalainen on nimittäin tehnyt opinnäytetyön, jossa on tutkinut suosittujen sanomalehtisarjakuvien menestystekijöitä. Tulosten perusteella hän on tehnyt oman strippisarjansa, jossa pyrkii nämä tekijät yhdistämään. Aivan laskutikulla tehtyä tavaraa se ei kuitenkaan ole, sillä Kouvalainen myöntää pitkään haaveilleensa oma strippisarjiksen tekemisestä.

Hetan ja Kuisman, Helsinkiläisen avoparin, kaksioon saapuu postipaketissa puhuva kenguru. Lapsenomainen Guru alkaa pikku hiljaa opetella sopeutumaan uuteen ympäristöönsä. Sivuhahmokaartia edustavat kaiket päivät kalsareissaan viihtyvä tyhjäntoimittaja-avaruusolio ja miehenkipeä lihansyöjäkasvi.

Mukana on siis parisuhdehuumoria, antropomorfisia eläimiä, absurdeja tilanteita sekä arkisten tilanteiden ja yhteiskunnan ilmiöiden kommentointia. Päähenkilö Guru on eräänlainen tabula rasa, joka on autuaan tietämätön ympäristönsä toiminnasta. Näin saadaan tavallisiin tilanteisiin ulkopuolisen näkökulma, josta sitten syntyy huumoria. Täysin vailla ominaisuuksia Guru ei ole. Otuksen moninaiset tarpeet ja kaikenlaisten estojen puute niitä toteutettaessa ajavat tämän konflikteihin muiden hahmojen kanssa.

Loikan vuoksi –strippien rakenne on klassinen: kolme-neljä ruutua, sitten punchline. Viivi ja Wagner –tyyppiseen rakennejatsiin (kolme punchlinea, ei punchlinea ollenkaan) ei ryhdytä, eikä myöskään Bill Wattersonin käyttämiä kahden punchlinen jallituksia juuri nähdä. Myöskään pitkiä sunnuntaisarjoja ei ole. Kenties Kouvalainen uskaltaa varioida formaattia enemmän tulevaisuudessa.

Ei niin, että perinteisessä muodossa mitään vikaa olisi. Kouvalaisen vitsit ovat toisinaan hauskoja ja melkein aina huvittavia. Hauskinpana kokonaisuutena voisin mainita kokonaisuuden, jossa ruohoa luonaakseen etsivä naivi Guru joutuu kaupungilla hankaluuksiin kysellessään katukauppialta ”ruohoa”. Tämän tyyppistä, hieman varttuneimmille suunnattua huumoria on albumissa enemmänkin, joten alle teini-ikäisille sarja ei soveltune. Ronski huumori vaikuttaa hieman oudolta ratkaisulta, sillä ovathan suosituimmat strippisarjat kautta aikojen kaikenikäisille suunnattuja.

Sarjakuvan piirrosjäljessä ei ole moitteen sijaa. Kynänjälki on siistiä ja piirrokset tyydyttävän yksityiskohtaisia. Erilaisia kuvakulmia käytetään keskimääräistä strippisarjakuvaa rohkeammin. Ilmeikkäät ja persoonallisesti elehtivät hahmot mahdollistavat visuaalisiin jujuihin perustuvien strippien toiminnan.

Kouvalaisen sarjakuvan suurin heikkous on Gurun hahmon hieman vaihtelevasti määritelty hahmo. Gurun käytös stripistä toiseen on epäjohdonmukaista: toisinaan hän on muukalainen, joka ei ymmärrä ympäristöstään juuri mitään, toisinaan taas hän toimii niin kuin olisi pidempäänkin asunut keskuudessamme. Tuntuu hieman turhalta nalkuttaa tällaisesta piirteestä huumorisarjakuvasta, mutta mainittu piirre häiritsee joitain Gurun ulkopuolisuuteen perustuvien vitsien toimimista. Johdonmukaisuus on tärkeää huumorisarjakuvassakin.

Loikan vuoksi on alun perin nettisarjakuva, jota on nyt koottu 28-sivuiseen, A4-kokoiseen nidottuun lehteen. Kahdeksan euron hinta (sis. postitus ja ALV) tuntuu hieman suurelta, kun kyseessä on nidottu lehti. Toivotaan, että Loikan vuoksi löytää tulevaisuudessa tiensä ison kustantajan paksumpaan, liimakantiseen alppariin, että hinta-laatu-suhde osuu kohdalleen. Tämä siksi, että Loikan vuoksi on loppuun asti ajateltua strippisarjakuvaa, jolla on potentiaalia nousta suosikiksi. Vaikkei mitään vallankumouksellista ei luodakaan, Gurun edesottamukset hauskuttavat. Kuin alkemisti, Kouvalainen saattaa vielä löytää tiensä puhtaiden strippisarjakuvan alkuaineiden äärelle.

Kannattaa ainakin katsastaa www-sivusto http://www.loikanvuoksi.com, jossa Loikan vuoksi ilmestyy päivittäin. Samasta osoitteesta voi tilata myös arvioidun kokoelman ja lukea Kouvalaisen kiinnostavalta vaikuttavan opinnäytetyön.

Jaahas, joulu lähestyy kuin ballistinen ohjus. Ensi viikon Katuojassa jaetaan joululahjavinkkejä, eli siis suositellaan tuoreehkoja sarjakuva-albumeita erilaisille kilteille lapsille. Jos mielessäsi on tyyppi, jolle etsit lahjaa, lähetä ongelmatapauksen perustiedot sähköpostilla allekirjoittaneelle. Katuojan jouluklinikka sitten suosittelee sarjislahjaa anonyymisti. Arkihuolesi kaikki näin heitä, siis.

Ensi viikkoon, true believers.

Lehdet luki Otto Sinisalo.

Katuoja on epävirallinen webbisivu, jonka sisältö on arvioita ja kritiikkejä. Kaikki mainitut hahmot, nimikkeet ja tuotemerkit ovat haltijoidensa ™ ja ©. Muu sisältö kirjoittajiensa ©.