etusivu       KK-files

 

KATUOJA

Sarjakuva-arvioita
11.3.2002

Lehdet luki Otto Sinisalo


Katuojassa tällä viikolla: Lucifer: Children and Monsters TP, Starman: A Starry Knight TP

Tähän aikaan huomenna olen lentokoneessa kohti Hannoveria, jossa aion seistä viikon myymässä koodinpätkiä humalaisille japanilaisille liikemiehille, hymyillen kuin rikkaruohomyrkkyä juonut simpanssi. Samasta syystä ensi viikon Katuojassa ei ole arvioita vaan kolumni, jossa muistellaan Transformers-sarjakuvaa ja selvitetään, miksi nostalgia on myrkyllistä. Tämän viikon arvioissa kerrotaan tuoreista englanninkielisistä kokooma-älppäreistä. Molempia SPOILATAAN lievästi, mutta yksityiskohtiin ei mennä.

Lucifer: Children and Monsters TP

LUCIFER: CHILDREN AND MONSTERS –albumin pääosassa seikkailee luonnollisesti itse Vanha Vihtahousu. Täytyy myöntää, että Raamatun tuntemukseni on parhaimmillaankin rajoittunutta, joten en tiedä ovatko raamatun Lucifer ja Saatana tarkalleen ottaen sama henkilö. Sarjakuva antaa olettaa näin ainakin, joten luotetaan siihen. Kaiken olennaisen Raamatusta olenkin aina oppinut sarjakuvista.

Sarjakuvan Lucifer on alunperin Neil Gaimanin maineikkaan Sandman-sarjan sivuhenkilö. Sandmanissa Lucifer, helvetin valtias, kyllästyy yksitoikkoiseen puurtamiseen ja luopuu valtaistuimestaan. Perkele vaihtaa toimenkuvaa ja perustaa pianobaarin Los Angelesiin.

Lucifer-lehti on siis yksi monista Sandman-lehdestä lohjenneista spinoffeista. Sitä julkaisee DC:n Vertigo-linja, joka nähtävästi pysyy enää pystyssä vain lypsämällä Sandman-mythosta kuiviin.

Lehti seuraa Paholaisen vaiheita eläkkeelle siirtymisen jälkeen. Baarin isännöinti osoittautuu tylsäksi, joten Lucifer ottaa vastaan keikkaluontoisen tehtävän Jumalalta. Tämä tarina käsiteltiin edellisessä Lucifer-albumissa Devil in the Gateway. Albumi on sinänsä miellyttävä, vaikka sisältääkin kaksi rasittavimmista Vertigo-kliseista: maagisen Tarot-pakan ja intiaanimystiikkaa. Vertigon toimistossa on varmaankin automaatti, josta saa peyotea, sen verran monta kertaa on kustantamon lehdissä heilutettu toteemipaaluja ja rauhanpiippuja. Ja sitten vielä ne Tarot-kortit: okei, ne ovat kuvitettuja kortteja. Niin ovat ”Hullunkuriset perheet” –kortitkin, eikä niitä silti näy joka maailman tarinassa, jossa ollaan epämääräisen mystisiä. Mutta eksyn aiheesta.

Uudessa Children and Monsters –kokoelmassa Lucifer suunnittelee, miten hyödyntäsi edellisessä albumissa hankkimaansa porttia tyhjään ulottuvuuteen. Hän lähtee matkalle etsiäkseen erilaisia taikakaluja, joita hän tarvitsee repiäkseen kaiken hyödyn hankinnastastaan. Japanilaisessa manalassa vieraillaan. Hankaluuksia aiheuttavat porttia havittelevat muinaiset, ruumiita syövät henget sekä taivaallinen sotajoukko, joka ei ole mielissään Luciferin toimista.

Kirjoittaja Mike Careyn Lucifer ei ole kliseinen sarjakuvien Saatana. Carey käyttää hyväkseen hahmon mytologista taustaa taivaasta langenneena enkelinä. Tämä tuo hahmoon inhimillisen elementin ja antaa siihen yllättävänkin tuoretta perspektiivia. Careyn Lucifer on silti hyvin fiksu juonija, joka ei kaihda keinoja saavuttaakseen päämääränsä. On jotain eriskummallisen nautinnollista lukea hahmosta, joka on häikäilemätön ja älyllisesti ylivertainen. Niinkuin olen aiemmin todennutkin, mielestäni liian usein fiktiossa nähdään sankareita, jotka vain reagoivat uhkiin ja voittavat silkalla onnella tai jollain epämääräisellä ”hyvyydellään”. Luciferia lukiessani huomaan kannustavani Perkelettä, ja nauravani tämän ansoihin lankeaville vihollisille.

Fiksuissa ja omahyväisissä kusipäissä on vain jotain selittämätöntä charmia.

Children and Monsters on tarinallisesti laadukas kokonaisuus ja kuvituskin on kauttaaltaan yhtenäistä ja selkeää. Albumi muodostaa itsenäisen kokonaisuuden, vaikka onkin osa jatkuvaa juonikaarta. Lucifer saattaa hyvinkin olla nyky-Vertigon paras jatkuva sarja ja vähintäänkin kelvollinen Sandman-mythoksen perillinen. Ei hullummin sarjakuvalle Saatanasta.

Starman: A Starry Knight TP

James Robinsonin ideoima Starman on DC:n supersankarisarjojen outo lintu. Robinson on yksi näitä sarjakuvien parissa kasvaneita ammattilaisia, jotka ovat syvästi kiintyneet takavuosikymmenten hämäriin ja syystäkin unohdettuihin supersankareihin. Starmanissa Robinson ammentaa tätä nähtävästi ehtymätöntä hylättyjen hahmojen galleriaa ja onnistuu vielä kirjoittamaan mielekkäitä tarinoita käyttämällä sankareita ja roistoja, joita kukaan muu ei taida muistaa. Robinson vertautuu Kurt Busiekiin, jolla on samanlaisia arkeologisia taipumuksia.

Starman on kertomus Knightien suvusta, joilla on perinteitä supersankarihommissa. Isä Ted Knight on nuoruudessaan lennellyt Starmanin trikoissa suojelemassa Opal Cityn kaupunkia. Vastahakoinen poika Jack perii isänsä manttelin erilaisten käänteiden jälkeen, vaikkei trikoita suostu käyttämäänkään. Sarjassa ovat vahvana läsnä Opal City ja sen väki, kuten O’Darejen poliisisuku ja vanha superroisto Shade.

Starmania ei ole julkaistu suomalaisissa lehdissä, ellei mukaan lasketa lyhyttä cameota DC vastaan Marvel –spessussa.

Starmanissa on runsaasti vahvuuksia, jotka nostavat sen tavallisen trikoohömpän yläpuolelle. Ensinnäkin koko sarja alusta loppuun (yli 70 numeroa) on Robinsonin ideoima, joten erilaisten juonilelementtien kypsyttelyyn on jätetty aikaa. Toisekseen Robinsonin tapa käyttää DC-maailman historiaa hyväkseen luo vaikutelman siitä, että Starmanissa esiintyvien, muinaisista lehdistä kaivettujen hahmojen taustalla olisi merkittävä historia. Todellisuudessa tuo historia todennäköisesti koostuu hämäristä 60-luvun halpissarjoista, jotka olivat aikanaankin hirveää sontaa, mutta historian siipien havina luo omintakeista tunnelmaa. Kolmanneksi Robinson on pistämätön dialogin kirjoittaja ja osaa luoda hahmoihin hienoja ulottuvuuksia. Parhaimmillaan Starman on hiljaisina hetkinä, vaikkapa isä- ja poika-Knightin puhuessa suomalaisista design-huonekaluista. Ihan totta.

STARMAN: A STARRY KNIGHT on sarjan peräti seitsemäs kokoelma-albumi. Sarja on jo ehtinyt päättyä jenkeissä, mutta albumeita ilmestyy vielä todennäköisesti kaksi. A Starry Knight on ensimmäinen osa Jack Knightin suurta avaruusodysseiaa, jossa jäljitetään yhtä aikaisemmin Starmanin nimeä käyttäneistä sankareista: taas yksi unohdettu marginaalihahmo DC:n arkistoista.

Albumi ei tuo esille sarjan vahvuuksia kovinkaan hyvin. Jostain syystä sarjakuvasankareiden matkatessa avaruuteen, he törmäävät aina samoihin kuluneisiin kliseisiin. Albumi on episodimainen: jokaisessa episodissa vieraillaan eri planeetalla, joilla sattumoisin asuu sankareiden tuttuja. Siis kuinka pieni paikka tämä DC:n avaruus oikein on? Minä törmään kaupungilla harvemmin tuttuihin kuin nämä tyypit avaruudessa.

Myös aikamatkailua harrastetaan, joskin tavallista tyylikkäämmin. Tulevaisuudessa Robinson pääsee vihjailemaan tulevista tapahtumista. Menneisyydessä kohdataan Teräsmiehen isä nuorena. Loppuepisodissa tavataan Adam Strange, suomalaisillekin viime JLA-lehdestä tuttu pulp-henkinen avaruusmies. Tarina jatkuu seuraavaan albumiin.

Kuvituksesta vastaavat Steve Yeowell ja Peter Snejbjerg, joka voi olla joillekin tuttu Preacherissa vierailleena kuvittajana. Albumi on koottu lehdistä, jotka ilmestyivät vaiheessa, jossa sarjalla ei ollut vakituista kuvittajaa. Tämä näkyy osin epäyhteinäisenä tyylinä. Snejbjerg vastaa kuitenkin loppupään kuvituksesta ja ilmeisesti toimii myös vakituisena piirtäjänä tulevissa kokoelmissa. Molempien kuvittajien tyyli on erikoisen pyöreää, varsinkin jos vertaa aikaisempaan vakikuvittajaan Tony Harrisiin. Jälki on joka tapauksessa miellyttävää.

A Starry Knight toimii pelkästään laajemman Starman-kertomuksen osana, ensimmäiseksi Starman-albumiksi se soveltuu huonosti. Sarjaa voin muuten suositella lämpimästi kaikille nostalgiafriikeille: varsinkin DC:n historiaa tuntevat saavat varmasti säväreitä. DC:n historiaa tuntemattomille se käy pitkänä oppimääränä aiheeseen.

Ensi viikolla ei tosiaankaan ilmesty arvioita, mutta palaan siis lapsuuden traumojen äärelle Transformers-retrospektiivin muodossa. Luvassa on hilpeää regressiota. Siihen asti auf wiedersehen.

* * *

Tästä laatikosta voit jättää palautetta kirjoittajalle.
   

etusivu       KK-files