etusivu       KK-files

 

KATUOJA

Sarjakuva-arvioita
12.2.2002

Lehdet luki Otto Sinisalo


Katuojassa tällä viikolla: Mega-Marvel 1/2002, JLA/Witchblade/Darkness/Batman

Tervehdys kaikille. Arvioitavana on taas Egmontin lehtiä. Ensi kerralla ehdin ehkä tutkimaan kotimaan tarjontaa. Yritän tästedes vakiinnuttaa Katuojan ilmestymään aina näin tiistaisin.

Huom!Seuraavat arviot sisältävät SPOILEREITA, sillä jälkimmäisessä arvioitavassa lehdessä tapahtuu asioita, joihin en yksinkertaisesti malta olla puuttumatta.

Mega-Marvel 1/2002

Daredevil on sarjakuvahahmo, jonka kirjoittajat ja kuvittajat ovat aina saaneet aikaan keskimääräistä parempaa sarjakuvaa, usein jopa erinomaista, vaikka tekijätiimi onkin vaihdellut monta kertaa vuosien saatossa. Kova linja pysyy myös MEGA-MARVELin numerossa 1/2002, jossa DD on pääosassa. Mikähän punaiseen paholaispyjamaan pukeutuvassa miehessä jaksaa inspiroida sarjakuvantekijöitä?

DD on aina ollut 'vakava' sarjakuva. Sankarimme kärsii usein: tämän naisystävät kuolevat, siviilielämä tuhoutuu ja arkkiviholliset tekevät pirumme elämän vaikeaksi säännöllisesti. Tämän lisäksi mies on sokea ja vieläpä orpokin.

Daredevilin kirjoittajat ovat harrastaneet myös varsin ilmeistä symboliikkaa: sankarimme on 'piru', mutta silti harras katolilainen. Miehen äiti on nunna. DD on sokea ja siviiliammatiltaan lakimies: oikeus on sokea ja niin edespäin. Räikeimpänä esimerkkinä lienee Ann Nocentin sinänsä hyvä tarina, jossa DD matkustaa helvettiin ja kohtaa Mefiston kasvokkain.

Uuden Mega-Marvelin tarinassa DD vasta märehtii edellisen tyttöystävänsä kuolemaa, kun jo uutta naista tulee tyrkylle. Tällä kertaa kyseessä on Kaiku, kuuro monilahjakkuus, jolla on henkilökohtainen suhde Kingpiniin, Daredevilin arkkiviholliseen. Kuuron ja sokean romanssista saadaan lypsettyä ilmeisiä huomioita eri tavalla rajoittuneiden ihmisten tavasta hahmottaa maailmaa.

Mutta koska kyseessä on DD-tarina kaikki menee tietysti päin helvettiä. Kingpin yrittää sotkea DD:n kuviot suostuttelemalla Kaiun sankariamme vastaan. Tämä oikeastaan on saman teeman neljäs toisinto hahmon historiassa: Elektra, Karen Page, Typhoid Mary ja nyt Kaiku: Kingpin käyttää Daredevilin hoitoa päästäkseen tähän käsiksi. Luulisi DD:n jo kolmesta kerrasta oppivan, mutta ehkäpä se on se alapää, joka miestä vie. Rmäki on jopa tehnyt aiheesta lukijakilpailun kirjepalstalle: DD:n hankalat ex-heilat.

Vanhan kierrätystä siis, mutta juju onkin homman toteutuksesssa. Tunnelma on epätoivoisen vimmainen, niinkuin parhaissa DD-stooreissa pitääkin olla. Kuvituspuolesta vastaavat Joe Quesada ja Jimmy Palmiotti vaihtelevat sujuvasti erilaisten kuvitustyylien välillä: esimerkiksi Kaiun lapsenomaisuutta korostetaan hienosti kuvaamalla tämän lapsuusmuistot lapsen puuväritöherryksinä. Erikoiset layoutit tuovat sarjakuvaan välillä vallan surrealistista tunnelmaa.

Kirjoittaja David Mack on myös nähtävästi inspiroitunut sarvipäästämme. Hän "tajuaa" Daredeviliä. DD on hyvä jätkä, jolle tapahtuu pahoja asioita. DD on heikko ja vaarassa romahtaa lopullisesti, mutta silti jaksaa tehdä kahta vuoroa hyvien jätkien puolella lakimiehenä ja trikoosankarina. Daredeviliin on ehkä kaikista supersankareista helpoin samastua, tai ainakin helpoin ihailla.

Mack käyttää onnistuneesti myös Daredevilin sivuhahmogalleriaa. Foggy Nelson saa ehkä hienoimmat hetkensä koskaan. Kokonainen jakso omistetaan Kingpinin sisäiselle monologille, jossa pahis selittää motivaationsa uskottavasti.

Herkullista, kaiken kaikkiaan. Erityiskiitos kuuluu suomalaiselle tekstaajalle, joka on poikkeuksellisen saumattomasti kääntänyt tekstit myös puhekuplien ulkopuolella.

Varoituksen sana, kuitenkin: lehden painanut Alprint on nähtävästi käyttänyt lehden sitomiseen liiman sijasta sylkeä, joten lukiessa kannattaa varoa irtoilevia sivuja. Sama tarinakokonaisuus ilmestyy muuten tällä viikolla englanninkielisenä TP:na, joten koossa pysyvän version saanee piakkoin kalliilla alan liikkeistä.

JLA/Witchblade/
Darkness/Batman

Katuojan valtaa nyt crossover-hulluus, kun arvioitavana on Egmontin tuplalehti, joka on sekä cross-over, että "flip-over". Lehti on muistini mukaan neljäs tälläinen Egmontin julkaisema outo ratkaisu, jossa on kaksi yhtiöiden välistä cross-over-tarinaa, siten että toinen tarina on lehden kääntöpuolella.

Aikaisemmat vastaavat julkaisut ovat olleet Batman/Spawn/Spider-man/Backlash, Batman/Daredevil/Vihreä Lyhty/Hopeasurffari ja Teräsmies/Gen13/Wolverine/Deathblow. Jälkimmäinen oli cross-overiksi oikein miellyttävää luettavaa, sellaista harmitonta hupia. Nyt siis kolmantena on ilmestynyt JLA/WITCHBLADE/DARKNESS/BATMAN.

Egmontin outo formaatti selittyy ehkä halulla laittaa molemmat kannet näkyviin lehtikioskilla, jotta kaikki potentiaaliset lukijat saadaan houkuteltua. Mutta mikä on tämä mystinen "Gigant", jonka leima koristaa kantta, kuten aikaisemmissakin vastaavissa läpysköissä? Sisäkannen copyright-teksti ei kommentoi asiaa.

Pitää mainita, että saatan tässä yhteydessä käyttää termiä cross-over väärin. Termillä yleensä tarkoitetaan tarinaa, joka leviää useampaan lehteen. Tämän sijaan arvioitavan lehden tarinat ovat ilmestyneet kokonaisuuksina omissa erikoisjulkaisuissaan.

Tälläiset yhteisseikkailut ovat yleensä vain rahanlypsykeino kustantajille. Kaksi suosittua hahmoa ängetään väkisin samaan tarinaan, joka yleensä on pitkitetty tappelukohtaus. Mitään tärkeää ei voi sattua, koska sankareiden on palattava omiin lehtiinsä jatkamaan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.

Esimerkkinä edellisestä, JLA/Witchblade.

Witchblade on käsittääkseni sarjakuva naispoliisi Sarah Pezzinistä, joka syystä tai toisesta käyttää maagista lapasta, joka antaa käyttäjälleen supervoimat. Ilmeisesti tämän kintaan käyttö vaati täydellistä alastomuutta, koska sankarittarella harvemmin on päällään mitään muuta kuin hanskasta leviävät rihmat, jotka häveliäästi peittävät tämän nännit.

 JLA on taas DC:n merkittävin supersankarijoukko, jossa vaikuttavat kaikki yhtiön suosituimmat hahmot. Näiden kahden konseptin yhdistäminen tuntuu väkisinkin pakotetulta. Mutta katsotaan.

Tarina alkaa lupaavasti Lex Luthorin juoniessa herra Ironsin kanssa. Molemmat ovat tahollaan tarinan sankareiden arkkivihollisia.

Seuraavalla sivulla lukijan kasvoille sysätään Pezzinin valtava rintavarustus ei yhden, vaan kahden sivun kokoisessa kuvassa. Todellisuudessa toki valtavien rintojen naamalle vastaanottaminen voi olla miellyttäväkin kokemus, mutta sarjakuvassa parhaimmillaankin turha.

Käy ilmi että pahikset haluavat Pezzinin rukkasen ja jahtaavat rintavaa sankaritarta tämän vuoksi. JLA tekee intervention ja päätyy ihmettelemään hanskan toimintaa parinkymmenen sivun ajaksi. Rukkanen käyttäytyy kummallisesti ja ottaa valtaansa JLA:n jäseniä ja sitten tapellaan. Pezzini viihtyy koomassa lähes koko lehden ajan. Käsineen käytöstä ei perustella juurikaan, mutta ehkä asia on käsitelty Witchbladen puolella. Lopulta hansikas ottaa haltuunsa Ihmenaisen ja sitten touhu muuttuu todella kummalliseksi.

Ihmenainen marssii YK:n päärakennukseen ja alkaa julistaa jonkinlaista äärifeminististä manifestia. Valtionpäämiehet innostuvat tästä ja alkavat julistaa toisilleen sotia. Kyllä, oikeasti.

Possessoitu IN ratkaisee tilanteen kurittamalla edellä mainittuja diplomaatteja ja vaatii "anastettujen alueiden palauttamista alkuperäisille omistajille". Jonkinasteisena liberaalina täytyisi ehkä paheksua sitä, että tarinassa pahan voiman valtaama supersankari intoutuu ajamaan feminismiä (jonkinlaista) ja alkuperäiskansojen oikeuksia. Mutta onneksi älyttömyydet eivät lopu tähän.

Lex Luthor väittää, että hansikkaan kaappaminen on nyt helppoa, koska Ihmenainen ei ole tottunut käyttämään sitä. Kuitenkin seuraavalla sivulla Luthorin yritys epäonnistuu surkeasti. Poikkeuksellista kerrontaa tämä, pistää hahmot väittämään jotain ja kumota se heti perään ilman selitystä.

JLA yrittää estää Ihmenaista, mutta saa tältä selkäänsä. Pezzini saapuu paikalle ja käskee rukkasta lopettamaan riehumisen. Se suostuu, palaa takaisin Pezzinin kehoon ja tilanne on ratkaistu. Siinä kaikki? Ensin toistakymmentä sivua tappelua ja sitten paha voima lopettaa, kun sitä käsketään?

Viimeiset kaksi sivua käytetään "hauskaan" dialogiin, joka on jokseenkin yhtä hauskaa kuin lohjennut hammas.

Tämän kolarin on kirjoittanut Len Kaminski, jonka aiemmista suorituksista en tiedä mitään. Kuvittajana toimii Mark Pajarillo, joka toistaa Imagen supersankarisarjisten kaikki pahimmat kuvalliset maneerit. Ihmiset piirretään luonnottomina lihas- ja rintakimppuina. Perspektiiviä ei osata piirtää. Taustoja ei piirretä lainkaan, vaan oletetaan photoshop-efektin korvaavan niiden puutteen.

Täydellisen banaalia tavaraa.

Mutta hei. Kääntöpuolella on hyvä sarjis.

Batman on cross-overeiden vakiokalustoa. Uskon, että moderneja supersankareja, jotka eivät ole tehneet Batmanin kanssa cross-overia on vähemmän kuin niitä, jotka ovat. Batman on vähän niin kuin pikkukylän polkupyörä: kaikki ovat päässeet ainakin kerran koettamaan. Bättistä ahkerammin vieraissa käy varmaankin vain kilpailevan firman Wolverine.

Nyt siis Batman kohtaa Darknessin, joka on Image-yhtiön lehdestä tuttu supervoimainen palkkamurhaaja. Darkness/Batman on komitean kirjoittama, piirtämä ja tussaama: hommissa on ollut 8 henkeä sekä alihankkijoita tussaamassa ja värittämässä. Käsikirjoittajina ovat Jeff Loeb, joka ehkä muistetaan Batman: The Long Halloween-kokonaisuudesta ja Scott Lodbell, joka on pitkäaikainen Ryhmä-X-lehden kirjoittaja. Molemmilla on oikeastaan luotettavan duunarin maine.

Kuvittamassa on ollut Marc Silvestri ja kokonaisuus näyttää täysin hänen kädenjäljeltään. Värimaailma on synkkä, niinkuin Gotham Cityssä pitääkin olla. Yksityiskohtia on paljon ja taustatkin on vaivauduttu piirtämään kauniisti.

Itse tarinassa Franchettin rikollisperhe laajentaa toimintaansa Gothamiin ja Darkness saa alkaa listimään kilpailevia liigoja. Batmanin on tietysti puututtava asiaan ja seuraa tappelu. Darknessin omatunto alkaa kuitenkin kolkuttelemaan, joten äijien välinen taistelu on myös henkistä laatua.

Tarinan hauskinta antia ovat Frankie Franchettin, Darknessin työantajan, kohtaamiset Gothamin kummajaisten kanssa. Rikollispomolla on ymmärrettäviä vaikeuksia sopeutua kaupunkiin, jossa alamaailmaa johtavat Kaksinaamat ja Jokerit.

Jotain kummallista tapahtuu Darkness/Batmanissa: Darknessin hahmo kehittyy ja nähtävästi tapahtuu asioita, jotka muuttavat radikaalisti tilannetta Darknessin omassa lehdessä. Melkein tuli mieleni ostaa Darknessin oma lehti saadakseni tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Sitten muistin uutisryhmästä lukeneeni, että D jakaa nykyään lehden Witchbladen kanssa.

Cross-overiksi siis poikkeuksellisen merkittävä kokonaisuus. Tarina vedetään muutenkin läpi kunnialla. Välillä kirjoittajat unohtuvat liiaksi takomaan perille sitä, kuinka samanlaisia Batman ja Darkness ovat - varsinkin, kun totta puhuen he eivät ole. Toinen on häiriintynyt moralisti, toinen taas moraaliton murhamies. Myös Franchettin älyvapaa tempaus lehden loppupuolella venyttää uskottavuutta vähän turhankin paljon.

Mutta kaiken kaikkiaan nautittavaa viittasankariviihdettä siis.

Ensi viikolle mennessä tuskin lehtipisteisiin ilmestyy mitään mielenkiintoista, joten Katuojassa dyykataan Suomalaisen Kirjakaupan sarjakuva-alennuslaari. Siihen asti moro.

* * *

Tästä laatikosta voit jättää palautetta kirjoittajalle.
   

etusivu       KK-files