KATUOJA

Itä-länsi-ottelu

Arviot: 12.8.2003

Katuojassa tällä viikolla:

Tervetuloa Katuojaan. Sarjakuvallinen kuiva kausi jatkuu. Tälläkin viikolla arvioitavina on vain kaksi sarjakuvaa.

Uusimman SPIDER-MANIN kannen on piirtänyt Frank Cho. Cho'lle epätyypillisesti kannessa ei näy isorintaisia hahmoja. Toisaalta, isorintainen Hämähäkkimies olisi ollut vähintäänkin irvokas. Marvelin askeettinen kansitaidepolitiikka on näkynyt hetken aikaa myös suomalaisissakin lehdissä. Askeettisella tarkoitan kantta, jossa nimihahmon lisäksi ei juuri muuta näy. Jos vertaa takavuosien kaoottisiin ryhmä- ja taistelukuviin, ero on merkittävä. Kansi ei enää kerro lehdestä muuta kuin sen, mikä hahmo siinä esiintyy. Minä kuulun siihen vähemmistöön, jonka mielestä poseerauskannet puolustavat paikkaansa. Ikoninen sankari on selvästi näkyvillä houkuttelemassa uusia ostajia. Yksinkertainen kuva pistää silmään hyllystä.

Ei kirjaa karvoihin katsominen, kuitenkaan - sisältö on kuningas. Tässä Hämärin numerossa J. Michael Straczynski jatkaa perinteisesti maallisen nimihenkilön siirtymistä mystisimpiin seikkailuihin. Astraalitasolta rantautuu mustanpuhuva hirviö, joka haluaa hämähäkkisankarin ruoakseen. Sama tarina-aihiohan nähtiin myös Straczynskin ensimmäisessä tarinassa, jossa vampyyriolento halusi vuorostaan haukata Hämähäkkimiestä. Uuden supervihollisen metodit ovat kuitenkin riittävän erilaiset, että toistolta vältytään.

Hämähäkkimiehen siirtäminen pois tutusta miljööstä on toiminut harvemmin. Kuvitteellinen New York on olennainen osa sarjakuvan kuvastoa ja Hämähäkkimies-tarinan siirtäminen henkimaailman puolelle on aina uhkapeliä. Edellisellä kerralla, Varjo-nimisen vihollisen uhatessa, tulos oli yhdentekevä sormiharjoitus. Tällä kertaa onnistutaan paremmin. JMS ymmärtää antaa Hämärille syyn tosissaan vihata Shathraa. Vaikka päähenkilön sisäinen monologi luisuukin paikoin melodraaman puolelle, on tarinassa välittömämpi, merkittävämpi jännite. JMS:n ankkuroi tarinan tunnistettavaan todellisuuteen jokamies Peter Parkerin kautta.

Hämisduunari John Romita jr. pitää kuvituksellaan tarinan mielenkiintoisena. Moitteen sijaa ei löydy. Peterin unimaailmaa kuvittaessaan Romita pääsee irrottelemaan absurdeilla näyillä.

SUOSITUS: JMS:n ja JR jr:n tarina on täysin pätevää supersankaritoimintaa. Jään mielenkiinnolla odottamaan loppuratkaisua.

QUEEN & COUNTRY saattaa kiinnostaa suomalaisia marvelisteja. Ja marvelistejahan te suurimmaksi osaksi olettekin, ettekö vain? Sarjakuvaa kirjoittava Greg Rucka on juuri siirtynyt kirjoittamaan jenkkiläistä Wolverinea, täräyttäen lehden suoraan myyntitilastojen kärkeen. Rucka on kirjoittanut useita rikosromaaneja sekä Batman-sarjoja ja pian Ihmenaista DC:lle. Hänen urakehityksensä muistuttaa kovasti Marvelilla työskentelevää Brian Bendisia. Molemmat ovat aloittaneet "vakavamman" fiktion kirjoittajina ja siirtyneet sitten viihteellisempiin supersankarisarjoihin. En ole lukenut Ruckan supersankaritarinoita mutta on ilmeistä, että mies osaa kirjoittaa sarjakuvia.

Queen & Country kuvaa Ison-Britannian tiedustelupalvelun agenttien raadollista elämää. Aiemmissa osissa ollaan keskitytty kuvaamaan operaatioita sirpaleisessa nykymaailmassa, jossa selviä ideologisia rajoja ei enää ole. Vihollinen on epämääräinen, vaihtuva uhka. DECLASSIFIED on takautuma Kylmän sodan aikaan jolloin tilanne onkin jotain ihan muuta. Itä-Berliinissä tapahtuva prologi tekee selväksi, että vakoilupeli on selvempää ja jos mahdollista, raaempaa. Tässä itä-länsi-ottelussa ei armoa anneta.

Aiemmin Queen & Countryn lukijat ovat tutustuneet vanhempaan Paul Crockeriin, joka toimii tiedustelupalvelun esimiehenä. Declassifiedissa tapaamme Crockerin vuonna 1986, vastanaineena ja tuoreena kenttäagenttina. KGB:n sisäiset puhdistukset ovat pakottamassa länsimaiden vakoilijoita esiin ympäri itäblokkia. Crocker lähetetään Prahaan auttamaan KGB:n mustalle listalle joutunutta agenttia loikkaamaan länteen. Neuvostoliittolaiset ovat kuitenkin varuillaan ja Crocker on merkitty mies heti astuessaan kaupunkiin.

Kuten mainittu Bendis, Rucka loistaa taustatyöllään. Hän on tutkinut tiedustelupalveluiden toimintaa ja osaa kuvata kuolemankarusellissa pyöriviä salaisia asiamiehiä hienosti. Vakoilun prosessi onkin Declassifiedin pääosassa. Tarina etenee loogisesti eteenpäin kuin pikajuna. Olennaisinta on, mitä tapahtuu seuraavaksi. Kivikasvoisten miesten jahdissa on suorastaan fatalistista viehätystä. Rucka on hylännyt ääniefektit, kerrontatekstit ja sisäiset monologit. Lukijaa ei aliarvioida, vaan hahmojen mielenliikkeet joutuu useimmiten lukemaan repliikkien rivien välistä ja kasvonilmeistä.

Lukemistani Queen & Country -sarjakuvista Declassified on toiminnallisin. Pyssytaisteluja ja takaa-ajoja nähdään enemmänkin. Kuvittaja Brian Hurtt tekee niistä jännittäviä vaihtamalla taitavasti perspektiiviä ja pitäen siten kerronnan liikkeessä. Hyvä esimerkki: KGB:n mies ampuu aseellaan lukijasta katsoen oikealle eteen; sitten, kuva uhrista, joka lennähtää eteenpäin; lopuksi kuva melkein suoraan ylhäältä, kun uhri putoaa aidalta alas. Hurttin perspektiivin liike liikuttaa myös hahmoja, ikään kuin perspektiivi olisi luoti. Tällainen kerronta saa kääntelemään sivuja. Declassifiedin lukeekin suhteettoman nopeasti, mutta se on myös edullinen sarjakuva.

Aiemmissa Queen & Country -tarinoissa viehättänyt brutaalin kyyninen asenne on läsnä myös tässä albumissa, jopa entistäkin vahvempana. Näemme, miten ruma, brutaali työ alkaa vaikuttaa Crockeriin ja miten hän silti yrittää pitää kiinni arvoistaan. Lopuksi tietenkin paljastuu kaiken turhuus. Koska prosessin kuvaus on niin kiehtova, iskevät teemat lukijaan vasta myöhemmin. Ratkaisu toimii erinomaisesti.

SUOSITUS: Queen & Country on paras markkinoilla oleva vakoilusarjakuva. Toisaalta, se on myös ainoa. Genrensä ykkösluokkaa kuitenkin, kaikissa medioissa.

Ensi viikon arvioista ei minulla ole vielä mitään ennakkokäsitystä. Katsotaan.

Lehdet luki Otto Sinisalo.

Katuoja on epävirallinen webbisivu, jonka sisältö on arvioita ja kritiikkejä. Kaikki mainitut hahmot, nimikkeet ja tuotemerkit ovat haltijoidensa ™ ja ©. Muu sisältö kirjoittajiensa ©.