etusivu       KK-files

 

KATUOJA

Sarjakuva-arvioita
15.4.2002

Lehdet luki Otto Sinisalo


Katuojassa tällä viikolla: Rising Stars: Power TP, Queen & Country: Operation: Broken Ground TP

Kas vain, ei mitään mielenkiintoista lehtihyllyssä. Egmontin jo viime kuussa lupailemia Spider-Man/Gen13- sekä DK2-spessuja ei näy mailla halmeilla. Arvioitavana on kaksi jenkkialbumia, joista poikkeuksellisesti kumpikaan ei ole DC:n tai Marvelin.

SPOILEREISTA sen verran, että Rising Starsia Witchblade/Darkness-rätin sivuilta seuraavien kannattaa vaikkapa lopettaa lukeminen tähän, sillä arvioitava albumi sijoittuu 3-4 lehden päähän Suomessa viimeksi julkaistuista tarinoista.

On muuten aika häkellyttävää, että Witchblade/Darkness -lehti julkaisee niin tolkuttomasti jatkosarjoja. Satasivuinen, kuudesti vuodessa ilmestyvä lehti, jossa puolet sivuista käytetään Darknessin tai Witchbladen kalliberin lannoitusaineen painamiseen on koti vielä Rising Starsin lisäksi No Honorille, Kinille, Midnight Nationille ja Tomb Raiderille.

Tätä julkaisuvauhtia Power TP:n tarina alkaa suomessa keväällä 2003 ja päättyy, katsotaanpas, alkuvuodesta 2006. Tälläisessa formaatissa näen melko vähän järkeä, varsinkin kun julkaistaa Rising Starsin kaltaista pitkäjänteistä tarinaa. Pitkäjänteisyyttä vaaditaan lukijaltakin, jos tarinan loppua pitää kytätä melkein yhtä kauan kuin yksi eduskunta istuu kauttaan.

Kollega Rautkorvenkin taannoisen arvion mukaan suurin osa W/D-lehden tarjonnasta on heikkotasoista. Arvion jälkeen haluan koskea lehteen jokseenkin yhtä innokkaasti kuin vanhan miehen varvasrättiin. Mutta jos joku vielä tosissaan aikoo seurata Mohammedin kaltaisella kärsivällisyydellä Rising Starsia W/D:n sivuilta, varokoot ankaria SPOILEREITA.

Rising Stars: Power TP

RISING STARS on siis J. Michael Straczynskin supersankarisarjakuva. Sitä julkaisee rintavista naissankareistaan tunnetu Imagen Top Cow -kustantamo. Rising Starisissa joukko supervoimaisia lapsia syntyy 60-luvulla amerikkalaisessa pikkukylässä. Eepos seuraa tämän joukon vaiheita lapsuudesta nykyaikaan ja vielä siitäkin eteenpäin. Mielenkiintoista sarjassa on keskittyminen superihmisten inhimilliseen puoleen. Supervoimat olivat tarinassa pitkään, oikeastaan turhauttavissa määri pitkään, taka-alalla. Suurin osa päähenkilöistä vain haluaa viettää tavallista elämää, voimia tai ei. Jännittävää näkökulmaa tarinaan tuo myös hahmojen yhteinen historia: kaikki "Erikoisethan" ovat lapsuudentovereita.

Hiljaiselo päättyy, kun yksi Erikoisista alkaa listiä muita. Jännitteet viranomaisten ja Erikoisten välillä kiristyvät ja muuttuvat hieman kömpelöksi rasismianalogiaksi, kun Erikoisia aletaan vangita leireille. Yllättävä kasvupiikki Erikoisten voimissa tekee kaikista vajaasta sadasta superihmisestä vieläkin vahvempia, ja täysimittainen konflikti jenkkihallituksen ja Erikoisten välillä alkaa.

Power -tarinakokonaisuus, ilmeisesti koko Rising Stars-sarjan keskimmäinen näytös, alkaa kymmenen vuotta Erikoisten voimien lisääntymisen jälkeen. Erikoiset viettävät hiljaiseloa maan alla ja tavalliset ihmiset eivät uskalla puuttua heidän asioihinsa. Supervoimainen Critical Maas hallitsee rikollisten Erikoisten raunioiksi takomaa Chicagon kaupunkia. Hallitus tarjoaa armahdusta joukolle Erikoisia, jos nämä poistavat Maasin jengin kaupungista.

Albumin ensimmäinen puolikas on oikeastaan pitkitetty taistelukohtaus, jossa John Simonin ja Randy Fiskin johtama porukka käy taistelemaan Maasia ja tämän jengiä vastaan. Ensimmäisestä näytöksestä melkein kokonaan puuttuneesta pyrotekniikasta ei ole kakkosnäytöksessä pulaa. Myös ihmissuhteita ja menneisyyden salaisuuksia selvitellään. Muutaman hahmon tarinat päättyvät tyydyttävästi. Vähän vaan hämmentää Simonin innokkuus pistää supervoimillaan lihoiksi vanhoja luokkatovereitaan. Toisaalta, tarinassa on näytetty, että eipähän hän luokan suosituin tyyppi ollutkaan.

Tarinan jälkipuoliskolla vielä hengissä selvinneet Erikoiset kokoavat rivejään. Joukko päättää lähteä muuttamaan maailmaa paremmaksi, piti se siitä tai ei. Erikoiset käyvät toimeen: terroristisoluja tuhotaan, kokapeltoja poltetaan ja ydinohjuksia varastetaan siiloistaan. Vähän naivia, mutta älykkäämpää supervoimien käyttöä kuin yleensä missään näkee. Tarinan lopussa vielä lupaillaan viimeistä näytöstä. Saa nähdä, koska se laskeutuu luoksemme, olihan kahden ensimmäisen näytöksen välillä reilusti toista vuotta. Power TP:n alkuperäisnumeroista ei anneta minkäänlaista vihjettä.

Rising Starsin kuvitus on kyllä yhtä helvetin perkelettä. Powerin alkupään kynistä vastaa Christian Zanier, jonka tyyli on tuttua Top Cow -laatua. Vaikka Zanier paikka paikoin on innostunut piirtämään ihan taustojakin, on suurin osa hahmoista masentavasti geneeristen toimintaukkojen näköisiä. Minihameita ja rintoja nähdään vähäisesti, mutta ainoa syy tähän on naishahmojen vähyys.

Erityisesti tekee mieleni puuttua Simonin ja Fiskin hahmojen designiin. Molemmat kun muistuttavat harmittavasti 90-luvun poplari-ja-pitkä-tukka-angstisankareita. Syy voi osin olla myös hahmot keksineen JMS:n. Itselläni sattuu olemaan pitkä tukka ja omistanpa vielä poplarinkin, mutta minulla ei ole sitä harhaa, että se olisi mitenkään erityisen viileetä, toisin kuin JMS:lla ja Zanierilla näyttää olevan.

Powerin välinäytöksessä nähdään Sturt Immosen kuvittama jakso. Siitä näkee, millaista kuvitusta Rising Stars tarvitsisi toimiakseen kunnolla. Ei Zanierin kaltaisia triviaaleja pin-up-miehiä vaan kunnon kuvittajia, jotka hanskaavat kuvakulmat, rytmin ja taustat. Immosen jälkeen kuvittajana jatkaa kuitenkin Brent Anderson. Andersonin jälki on keskinkertaista ja ei tee tarinalle oikeutta, vaikkei pin-up-hölmöilyyn juuri ryhdytäkään.

Albumi itsessään on muuten naurettavan ylihintainen. Normaalisti samankokoisen värialbumin viidentoista taalan hinnan sijasta se maksaa hulppeat 20 dollaria. Se on varmaan se Top Cow -laatu, joka maksaa.

Rising Stars: Power TP on tutustumisen arvoinen näkökulma supersankareihin. Se on hyvin mietitty näkemys siitä, millainen maailma olisi, jos siinä todella asustaisi superolentoja. Tosin 80-luvulla, kun tälläiset tarinat olivat muodissa, Alan Moore asetti riman stratosfääriin Miracleman- ja Watchmen -sarjoillaan. Siinä missä JMS käyttää sata sivua kuvaamaan supersankareiden kamppailun vaikutusta ihmisyhteisöön, riittää Moorelle ja John Totlebenille yksi sivu Miraclemanin kolmosalbumissa. Kuva, jossa Miracleman saapuu Batesin teurastamoksi muuttamaan Lontooseen seisauttaa veret vieläkin.

Tosin kukapa Mooreen vertautuisi edukseen? Ei tarpeeksi partaa.

Queen & Country: Operation: Broken Ground TP

QUEEN & COUNTRY on Oni Pressin sarja, jota on kovasti ulkomailla kehuttu. Queen & Country:ssa seurataan Iso-Britannian tiedustelupalvelun erikoisosastoa. Erikoisosaston tehtävänä ovat ne kaikkein ilkeimmät hommat, salamurhat ja vastaavat.

Operation: Broken Ground TP kokoaa sarjan neljä ensimmäistä numeroa, jotka muodostavat ehjän tarinakokonaisuuden. Kirjoittaja Greg Rucka saattaa olla joillekin tuttu palkituista Whiteout-sarjoistaan. Minulle tuntematon kuvittaja Steve Rolston vastaa mustavalkoisesta kuvituksesta.

Operation: Broken Ground alkaa tiukalla toimintakohtauksella. Agentti Tara Chase ampuu venäläisen asekauppiaan Kosovossa ja pakenee täpärästi Brittien hallinnoimalle alueelle. Palattuaan Englantiin Chaselle käy ilmeiseksi, että ongelmat eivät suinkaan ole päättyneet. Venäjän mafia haluaa Chase pään ja tekevätpä vielä rakettihyökkäyksenkin tiedustelupalvelun päämajaan.

Chasen osaston tiukka päällikkö Crocker vaatii venäläisten pään vadille, mutta jutun tutkinta päätyy brittien suojelupoliisille, jotka haluavat käyttää Chasea houkutuslintuna. Samalla kun Crocker sotii byrokratiaa vastaan, vaanitaan Chasen henkeä.

Tämä ensimmäinen Q&C -kokoelma ei säväyttänyt ihan niin paljon kuin ennakkokehut antoivat odottaa. Kaiken kaikkiaan se on onnistunut. Vakoilutarinaksikin se on poikkeuksellisen illuusioton: agenttien henki on halpaa, mutta kuolleet toverit pitää maksaa verellä. Nyt ollaan sillä kuuluisalla moraalin harmaalla alueella. Crocker joutuu taistelemaan omiaankin vastaan turvatakseen alaisensa. Välistä vedetään minkä keritään, vaikka omat agentit joutuisivat käyttämään muovipyssyjä oikeiden sijasta (!).

Hahmot ovat viehättävän pragmaattisia ja kyynisiäkin, niinkuin työkseen tappavien tyyppien olettaisi olevankin. Tarinankerronta toimii vallan mainiosti. Turhia poseerauksia ei ole ja "hiljaisten" eli dialogittomien ja tekstilaatikottomien ruutujen käyttö on taajaa. Ensimmäiset pari sivu Kosovossa ovat kokonaan hiljaisia. Dialogi soljuu. Kumma kyllä amerikkalainen Rucka pidättäytyy imitoimasta brittiläisiä puhetapoja vaan pitäytyy melkeinpä kirjakielessä.

Kuvitus saattaa olla liian "sarjakuvamaista" (miksi sarjakuva ei saisi olla sarjakuvamaista?) joidenkin makuun, mutta ilmeikkäitä hahmoja on hauskempia katsoa, toisin kuin vaikka Top Cow -tyyppisiä muoviukkoja. Liitteenä on Stan Sakain piirtämä ja kirjoittama 6-sivuinen välinäytös.

Queen & Country on agenttitrilleri, jota voi suositella ainakin genren ystäville. Aihepiiri ei ehkä minuun vetoa, mutta kyllä ammattilaisten jälkeä katsellessa viihtyy. Ostan kyllä seuraavankin albumin, jahka se ilmestyy.

James Bond kuolkoon syfilikseen ja lisää tälläistä.

Jokohan ensi viikolla ilmestyisi DK2? Jännää, jännää. Siihen asti moro.

* * *

Tästä laatikosta voit jättää palautetta kirjoittajalle.
   

etusivu       KK-files