Katuoja on Kalaksikukon suojeluksessa!

  

KATUOJA

  

Kaikki tahtoo


Etusivulle
  

Arviot: 16.3.2004


Katuojassa tällä viikolla:

SUPREME POWER VOL.1: CONTACT
Marvel Comics
J. M. Straczynski, Gary Frank
144 sivua, värillinen



Tällä viikolla kaikki tahtoo elää, äärimmäisessä voimassa.



Supreme Power Vol. 1: Contact

  

Marvelin julkaisemalla SUPREME POWERILLA on pitkä historia.

Aluksi oli Squadron Supreme -supersankariryhmä, joka tavattiin muun muassa Kostajat-sarjakuvassa. Rinnakkaistodellisuudesta karanneet supersankarit olivat melko suora analogia DC:n Oikeuden Puolustajista omine teräsmiehineen, ihmenaisineen ja batmaneineen. Poppoo ponnisti 80-luvun alkupuolella omaan maksisarjaansa, jossa joukko otti ohjat käsiinsä omassa ulottuvuudessaan ja alkoi parantaa maailmaa, lopettaen sotia ja poistaen nälänhätää. Alkuperäinen maksisarja on hiljattain koottu kokoelma-albumiksi. En ole sitä itse lukenut, mutta kerrotaan, ettei se ole kestänyt aikaa kovin hyvin. Se on kuitenkin jäänyt historiaan yhtenä ensimmäisistä yrityksistä kuvata "realistisia" supersankareita: spekuloida sillä, minkälainen vaikutus yli-ihmisillä todella olisi maailmaan. Samaahan pohtivat tavallaan myöhemmin ilmestyneet klassikot Watchmen ja Yön Ritarin paluu. Trendi on viime vuosina nostanut uudelleen päätään The Authority -sarjakuvan suosion vanavedessä.

Hämähäkkimiehen kirjoittajana suomalaiselle sarjakuvayleisölle tuttu J. Michael Straczynski ja Hulkin sekä myös JMS:n kirjoittaman Midnight Nationin kuvittajana mainetta niittänyt Gary Frank ovat ottaneet tehtäväkseen modernisoida Squadron Supremen, nyt siis Supreme Powerin nimellä. Jälleen esitetään kysymys: mitä jos supersankareita ilmestyisi "todelliseen" maailmaan?

Esitän vastakysymyksen: miksi välittäisin? "Realismin" tavoittelu supersankarifantasiassa on jo lähtökohtaisesti kyseenalaista. Useimmiten tämä realismin tavoittelu on johtanut huumorittomiin, tarpeettoman väkivaltaisiin ja kyynisiin tarinoihin. Tokihan vielä muistamme 90-luvun? Viime aikoina The Authorityn ja sitä jäljitelleiden sarjakuvien tekijät ovat unohtaneet, miksi alkuperäinen Authority toimi ja vyöryttävät paperille naivia politikointia ja väsynyttä sarkasmia. "Realistinen supersankarisarjakuva" on niin usein käytetty leima, että se toimii jo itseään vastaan. Viimeisimpänä DC on myynyt Focus-linjaansa iskulauseella "supervoimia todellisessa maailmassa". Markkinoiden vastine oli apatia.

Kun realismin tavoittelu on itsetarkoituksellista, se harvemmin tekee supersankarisarjakuvasta hyvän. Mutta science fictionin ja supersankarisarjakuvan välimaastossa on kuitenkin tilaa kiinnostaville tarinoille, jotka tutkivat yli-ihmisen vaikutusta maailmaan. Tätä rajankäyntiähän ovat kokeilleet muun muassa Mark Millar ja Bryan Hitch Ultimates-sarjakuvassaan, joka valitettavasti ratkesi käyttämään yliampuvia supersankarielementtejään liian räikeästi. Yleisesti ottaen minulla on hyvin vähän uskoa siihen, että tämäntyyppinen tarina onnistuu. Ne yleensä ennalta-arvattavasti päättyvät tilanteeseen, jossa supersankari hallitsee maailmaa. Näin kävi alkuperäisessa Squadron Supremessa, Miraclemanissa ja äskettäin julkaistussa The Authority-tarinassa.

Tätä vasten onkin kiinnostavaa nähdä, miten JMS ja Frank onnistuvat kertomaan jälleen yhden tarinan supersankareista muuttamassa maailmaa. Tarina alkaa, kun Maahan syöksyy pieni lapsi avaruussukkulassa. Teräsmies-analogia lähtee sivuraiteille, kun mustat kopterit ilmestyvät ja penska viedään valtion tutkimuslaitokseen kasvatettavaksi valeperheessä. Hyperioniksi nimetystä yli-ihmisestä koulitaan Yhdysvaltain käsikassara, jota käytetään muun muassa ensimmäisessä Irakin sodassa. Aluksen saapuminen aiheuttaa myös ennalta-arvaamattomia mutaatioita ja superihmisiä alkaa ilmestyä pikku hiljaa ympäri Amerikkaa. Kysymys kuuluukin, mihin puolijumalat aikovat voimiaan käyttää?

Supreme Power vertautuu väkisinkin JMS:n aiempaan kertomukseen "supersankareista todellisessa maailmassa", Suomessakin nähtyyn Rising Starsiin. Molemmissa yksi tapahtuma aiheuttaa superolentojen synnyn, molemmissa supersankarit kasvavat valtion tarkkailevan silmän alla ja molemmissa spekuloidaan sillä, mitä vaikutuksia supervoimilla olisi maailmantilanteeseen. Risings Stars alkoi lupaavasti, mutta sen toinen näytös epäonnistui lukijoiden odotusten lunastamisessa. Viimeinen näytös odottaa julkaisuaan, joten koko sarjan tuomitseminen on aikaista. Silti en yllättyisi, jos Supreme Powerin lupaavan alun jälkeen JMS ohjaisi sarjan kohti keskinkertaisuutta.

Mutta kuten mainittu, alku on lupaava. Sarjan ensimmäiset 6 numeroa kokoava albumi on todellakin vain alku. JMS ottaa aikansa kertoakseen sankareiden alkuperän. Seuraamme Hyperionin lapsuutta valvotussa valekodissa, sitten hänen nuoruuttaan, kun hän yrittää sopeutua tavallisten ihmisten joukkoon ja lopulta aikuista Hyperionia julkisuuden valokeilassa, pohtimassa asemaansa. Samalla JMS esittelee hienovaraisesti ja kiinnostavasti analogiat Vihreästä Lyhdystä, Salamasta ja Batmanista. Etenkin valkoisia rikollisia vainoava armoton musta Batman Nighthawk on peräänantamattomuudessaan hulppea. Puusta ei päästä pitkälle. Hahmot ja maailma ainoastaan esitellään, varsinaisen pääjuonen suunta jää arvailtavaksi. Edes yhtään supertaistelua ei nähdä, joten vertailu Ylivertaisiin ei tässä suhteessa onnistu. On kiinnostavaa nähdä, miten JMS ja Frank saavat superolentojen yhteenoton - monien "realististen" sarjojen kompastuskivi - toimimaan Supreme Powerissa.

Supreme Power on Marvel Max -nimikkeen alla julkaistu sarjakuva, joten tekijöiden ei tarvitse välittää ikärajojen rajoituksista. Seksiä ja väkivaltaa on hieman, mutta ei itsetarkoituksellisesti. Kiinnostavinta on se tapa, jolla sarjassa käytetään kauhuelementtejä. Kauhu sopii teemaan erinomaisesti, sillä mitä muuta kuin kauhua herättäisi tavallisissa ihmisissä supermies, joka voi tappaa katseellaan? Hyperion esitetään kutkuttavasti pelottavan rauhallisena yli-ihmisenä, josta ei selviä onko hän sankari vai sosiopaatti, joka voi ratketa tappamaan hetkenä minä hyvänsä.

Gary Frank on yksi parhaita piirtäjiä, jotka samaistan 90-luvun "Image-tyyliin". Hänen realistiset, vaikkakin idealisoidut hahmonsa sopivat tarinan luonteeseen mainiosti. Hänen tarinankerrontansa ei ole erityisen kiehtovaa. Toisinaan taustojen jättö Photoshop-liukuväreiksi muistuttaa ikävästi Rob Liefeldista, mutta kaiken kaikkiaan jälki on oikein hyvää.

SUOSITUS: Supreme Power on kiinnostava, uusi näkemys vanhasta teemasta. Vaikka "realistiset" supersankarit onkin jo tässä vaiheessa melkein vihdottu kuoliaaksi, JMS:n ja Frankin versiossa on uutta ideaa. Supreme Power on kiinnostava supersankarisarjakuva, enkä ihmettelisi vaikka se käännettäisiin joskus suomeksikin.



Ensi viikkoon.



Lehdet luki Otto Sinisalo.

  
Tästä laatikosta voit jättää palautetta Katuojaan.
      

  

Katuoja on epävirallinen webbisivu, jonka sisältö on arvioita ja kritiikkejä. Kaikki mainitut hahmot, nimikkeet ja tuotemerkit ovat haltijoidensa ™ ja ©. Muu sisältö kirjoittajiensa ©.