etusivu       KK-files

 

KATUOJA

Sarjakuva-arvioita
16.7.2002

Lehdet luki Otto Sinisalo


Katuojassa tällä viikolla: Magic Fantasy 4/2002, Karkeajännitys: Pahuksenmoinen pallijahti, 100 Bullets: A Foregone Tomorrow TP

Katuojassa ryvetään fantasiamaailmoissa, metsästetään Hitlerin kivestä ja setvitään, kuka maailmaa oikeasti pyörittää. Varokaa kevyitä SPOILEREITA kaikkiin julkaisuihin. Mutta asiaan.

Magic Fantasy 4/2002


MAGIC FANTASY jatkaa CrossGen-kustantamon fantsusarjojen julkaisua antologiamuodossa. Eli tarjolla on taas 25-sivuiset jaksot Sojournista, Meridianista, Scionista ja Mysticista. Paha sanoa, onko tälläinen formaatti paras mahdollinen. Tosin yksi tai kaksi 100-sivuista numeroa kutakin sarjaa vuodessa voisi olla yhtä lailla turhauttavaa, varsinkin kun kaikki neljä sarjaa ovat jatkuvajuonisia eeposteluja.

Asiaan liittyen, CrossGenin nokkamies Mark Alessi ilmoitti itsevarmasti kustantamon nousevan piakkoin markkinoiden ykköseksi. Itsevarmaa puhetta kustantajalta, jonka firma ymmärtääkseni hallitsee nyt alle viittä prosenttia jenkkimarkkinoista. Tosin CrossGen on myös nähtävästi ainoa länsimainen kustantaja, joka saa julkaista tuotteitaan Kiinassa. Joten ehkäpä jos CrossGenin seuraava sarja on vaikkapa "Mao" tai "Puolue", hyppää kustantamo listaykköseksi kiinalaisen lukijakunnan avulla.

Olisivatpa vain CrossGenin sarjakuvat yhtä kiinnostavia kuin yhtiön markkinointiosaston hulabaloo.

Sojournissa se supermallin näköinen pimu lähtee kostoretkelleen suihkunraikkaana ja Yves Rocherit naamalla. Tarinan paha jätkä saa pitää paha jätkä -puheen ja selittää lukijoille missä mennään. Kovin paljoa ei ehdi tapahtua, mutta Greg Landin kuvitus on edelleen erinomaisen nättiä.

Meridianissa esitellään vähän uusia hahmoja ja keskushenkilöt yrittävät selvittää, missä mennään. On edelleenkin vaikea sanoa, mihin Barbara Kesel tarinaa vie. Jos hän valitsee kaikkein ilmeisimmän "nuori sankari nostaa kansan kapinaan pahaa hallitsijaa vastaan" -kuvion, osoittaa se valitettavaa mielikuvituksen puutetta. Joshua Middletonin kuvitus ei vakuuta, vaikka värittäjä Michael Atiyeh saakin aikaan hienoja sumu- ja tuliefektejä.

On tuskallisen ilmeistä, että Scionissa kirjoittaja Ron Marz on lähdössä kertomaan em. kliseistä nuori-sankari-johtaa-kapinaa-tarinaa. Sarjakuvan hilpeän naivistinen kuvasto jaksaa huvittaa: pahat pukeutuvat mustaan nahkaan ja hyvillä on vaaleat hiukset. Hahmojen ulottuvuudet jäävätkin sitten siihen.

Mysticin ongelma on sen päähenkilö. Ron Marz on kirjoittanut maagi Gisellestä rasittavan ruikuttajan, jonka vastoinkäymisistä ei jaksa välittää. Valitettavasti vain lukijan olisi nähtävästi tarkoitus samastua tämän ahdinkoon. Kuvittaja Brandon Peterson pitää huolen siitä, että sankarittaren todelliset avut pidetään esillä.

Eli siis tarjolla on setti keskinkertaista fantsukamaa. Ei säväytä.

Karkeajännitys: Pahuksenmoinen pallijahti


Niele natsi nikkeliä! Donnerwetter, olkapääni, kostakaa puolestani!

On eriskummallista, että Korkeajännitys on Suomessa niinkin suosittu. Parhaimmillaan lehtikioskilla näkee kolmea-neljää erilaista korkkari-pokkaria. Kenties Korkkari sopii Aku Ankan jatkeeksi niille nuorille lukijoille, joille trikooukot eivät maistu. Tai kenties miljoonan voltin sarjat ovat sotaromaaneja ahmivalle härmäläiselle kansalle ne ainoat sarjakuvat, joihin kehtaa koskea ilman että kokee tulevansa henkisesti kastroiduksi.

Tiedä häntä, mutta kohtuullisen aneemisia ne tuntuvat olevan noin keskimäärin, ellei tietysti niitä ota puhtaasti campina. Sotafriikki Garth Ennis siis polkee parodialle hedelmällistä maaperää uudessa KARKEAJÄNNITYS: PAHUKSENMOINEN PALLIJAHTI -alpparissa.

Selvitetään ensin mahdolliset väärikäsitykset. Pallijahti edustaa todella huonoa huumoria. Siis äärimmäisen mautonta. Se ei todellakaan sovellu kaikille, mutta onneksi täällä Katuojassa arvostetaan huonoa huumoria. Mustavalkoinen, n. 70-sivuinen albumi sisältää homovitsejä, kullivitsejä, älytöntä dialogia, sota- ja seikkailufilmien parodiaa, kullivitsejä, hahmoja, jotka puhuvat vain iskulausein, irvokasta väkivaltaa ja kullivitsejä.

Melkoinen ammattilaistiimi on ohjaimissa, kun tarinaa kirjoittaa Garth Ennis, kuvittaja on Carloz Ezquerra ja kannet piirtää Glenn Fabry. Suomentaja Petri Silas on kääntänyt peribrittiläistä puheenpartta parodioivan dialogin kiitettävästi. Tarinassa eletään toisen maailmansodan ratkaisun hetkiä, kun brittiläinen erikoisyksikkö matkaa Al-Spherman maahan metsästämään Hitlerin kadonnutta kivestä, jolla väitetään olevan maagisia voimia. Tietysti myös natsit ovat mainitun rauhasen perässä.

Kokonaisuudessa ei tietenkään ole juuri järkeä. Ennis ja Ezquerra osaavat kuitenkin kuljettaa pöhköä tarinaa ammattitaidolla. Huonompien tekijöiden käsissä tämä tekele olisi täysin sietämätöntä hölmöilyä. Nyt se on hauskaa. Siis jos pitää kullivitseistä.

100 Bullets: A Foregone Tomorrow TP


Viikon ulkomaisena albumina on DC/Vertigon tuoreehko 100 BULLETS: A FOREGONE TOMORROW -kokoelmateos. Yli 250-sivuinen järkäle kokoaa 100 Bullets -sarjan numerot 20-30.

100 Bullets -sarjahan on kertomus Minutemen-organisaatioista, jonka hämäräperäinen edustaja agentti Graves jakaa kaltoin kohdelluille ihmisille mahdollisuuden kostaa väärintekijöilleen. Koston välineeksi hän tarjoaa asetta, sataa luotia ja täydellistä koskemattomuutta mitä tulee viranomaisiin. Sarja on kokoelma lyhyitä kertomuksia, joita Gravesin hahmo ja kostoteema yhdistää. Kirjoittaja Brian Azzarello paljastaa tapahtumien taustalla pyörivästä kokonaisuudesta aina vähän kerrallaan jokaisessa tarinassa.

Tässä uusimmassa kokoelmassa tuodaan Minutemeneja ja mahdollisesti koko maailmaakin hallinnoiva Trust-organisaatio valokeilaan. Azzarello valottaa suurempaa kuviota juuri sen verran, että tarina pysyy mielenkiintoisena, mutta liikaa ei paljasteta. Erinäiset aiemmin esitellyt sivuhahmot saavat lisää syvyyttä ja pari uuttakin esitellään. Jännitys tiivistyy, niin kuin sanotaan.

Kokoelma sisältää kuusi tarinaa, jotka kaikki toimivat itsenäisinä kokonaisuuksina. Yksi on välinäytös, jossa Trustia tutkiva lehtimies selittää ystävällisesti juonen lukijoille. Suosikissani amerikan lähihistorian ehkä merkittävimpään tapahtumaan annetaan uutta näkökulmaa agentti Gravesin takautumassa.

Kuvittaja Eduardo Risso loistaa jälleen. Hänellä on huomattava skaala mitä tulee erilaisten ihmisten piirtämiseen. Kaikki hahmot, taustoja kansoittavia ohikulkijoita myöten näyttävät yksilöiltä. Taiteessa, jossa on käytäntö erottaa hahmot toisistaan viittojen väreillä tämä on jo jotakin. Risson erilaisten kuvakulmien hyödyntäminen on hurjaa.

Azzarello kuljettaa tarinaa tapansa mukaan tehokkaasti. Miehen dialogi on uskottavaa: erilaisia slangeja ja murteita käytetään ammattimaisen oloisesti. Välillä turha poseeraaminen vaivaa Azzin työtä, mutta kokonaisuuden luettuaan tämän antaa antaaksi.

100 Bullets se vaan paranee edetessään. Tutustukaa, jos rikossarjakuva kiinnostaa.

Ensi viikolla Katuojan ulkomaisena albumina on Sidekicks: The Transfer Student. Egmontin tarjontaa saattaa edustaa Ihmeneloset/Gen13 -spessu, jos se ilmestyy. Siihen asti moro.

* * *

Tästä laatikosta voit jättää palautetta kirjoittajalle.
   

etusivu       KK-files