KATUOJA

Sarjakuvatokka

Arviot: 17.6.2003

Katuojassa tällä viikolla:

Tervetuloa Katuojaan.

Tällä viikolla arvioidaan Kemistä mukaan tarttuneita sarjakuvia. Yllättävää oli huomata, miten vähän uutuuksia festareilla loppujen lopuksi näkikään. Vaikutta siltä, että niin suuret kuin pienetkin kustantajat tähtäävät uutuussarjakuvat syksyn sesonkiaikaan. Harvoista Kemiin ehtineistä uutuuksista mukaan nappasin Sarjakuva-akatemian uusimman Napalmin sekä festareiden sarjakuvakilpailun voittajatyöt kokoavan Bileet-albumin.

Kersantti Napalm palaa jälleen, käyttääkseni kehnoa sanaleikkiä.

Napalmhan on käsikirjoittaja Vesa Vitikaisen ja kuvittaja Marko Tuppuraisen kehittämä supersankari, joka tasapainoilee parodiasarjan ja supersankaritribuutin välisellä nuoralla. Napalm on maailmanjärjestystä valvovan Patriot American Forcen agentti, joka lähetetään kiperimpiin kriisitilanteisiin. Amerikkalaisia esikuviaan mukaillen Vitikainen ja Tuppurainen ovat luoneet "Napalm-universumin", eli supersankarimaailman täynnänsä ihmevoimaisia trikoosällejä, kohtalokkaita naisia ja näiden välisiä ihmissuhdekiemuroita.

Tavallisesti Napalmia on nähty omissa lyhäreinä erikoisjulkaisuissaan tai Sirkkeli-antologialehdessä. Nyt Sarjakuva-akatemia on julkaissut KERSANTTI NAPALM: KADOTUKSEN TUULET -lehden, jossa nähdään pitkä, yhtenäinen tarinakokonaisuus. Kadotuksen tuulet on Kersantti Napalm -sarjakuvan vastine jenkkisupersankareiden cross-over-tarinalle, jossa sankarit lyöttäytyvät kimpaan pysäyttämään ennennäkemättömän voimakasta uhkaa. Kun zombiet kaappaavat vallan Haitilla ja perustavat epäkuolleiden valtion, "Damnationin", kerätään joukko supersankareita poistamaan zombit vallasta. Kosolti hämmästystä ja kauhistusta seuraa.

Vitikaisen ja Tuppuraisen käyttämä vähäsanainen kerronta ei ole toiminut edukseen lyhyissä Napalm-tarinoissa. Tavoiteltu "widescreen"-ilmaisu vaatii useita kymmeniä sivuja toimiakseen. Tämän vuoksi vanhoista lyhäreistä muodostui usein sirpalemaisia katkelmia, tilannekuvia ennemmin kuin tarinoita. Toivoin, että tässä Napalmin 10-vuotis-juhlapläjäyksessä oltaisiin nähty yksi pitkä tarina, jossa episodista toiseen siirtyminen ei katkoisi tarinaa. Tavallaan toiveeni toteutuikin: Damnation-tarinan kertomiseen on käytetty runsaasti sivuja. Mutta mutta! Pitkä tarina on jaettu episodeihin, joissa kussakin nähdään eri kuvittajan jälkeä. Tämä on toisaalta ymmärrettävää, sillä piirtäjän työ on hidasta eikä liene realistista odottaa omakustannepohjalta ponnistavan kuvittajan pakertavan kokoon yli 50-sivuista tarinaa. Joka tapauksessa kuvittajien vaihtuminen ja eri aikatasoissa ja eri päähenkilöiden välillä hyppiminen tekevät hallaa kokonaisuuden rakenteelle. Edellisistä Napalmeista tuttu katkelmamaisuus säilyy.

Kuvittajapuolella nähdään mielenkiintoisia nimiä. Edukseen erottuvat Kalevalaakin kuvittanut Kristian Huitula ja tietysti Tuppurainen, jonka selkeää viivaa katselee mielellään. Pari poikkeusta lukuunottamatta albumin kuvittajat onnistuvat luomaan hauskannäköistä supersankaritoimintaa. Henkilökohtainen suosikkini on lehden nimitarinasta irrallinen, itsensä Petri Hiltusen piirtämä Kersantti Napalm Philadelphiassa, jossa pannaan pinoon mulkosilmäisiä alieneita.

SUOSITUS: Vaikka Kadotuksen Tuulien "näytä, älä kerro" -periaatteella luotu tarina on periaatteessa tehokasta supersankarikerrontaa, kokonaisuus kärsii rakenteellisesti episodien lyhyydestä. Tarinalle olennainen uhan ja vaaran tunne jää näin osin muodostumatta. Kannattaa kuitenkin vilkaista, jos supersankareista pitää. Minä jään vielä odottamaan sitä erikoispitkää Napalm-tarinaa. Albumia voi tilata osoitteesta http://www.innernet.org/akatemia/ .

BILEET on kokoelma Kemin 22. sarjakuvakilpailujen voittotöitä. Taso näytti olevan kova. Albumiin kootut sarjakuvat ovat enimmäkseen hyvin kerrottuja, fiksuja ja viihdyttäviä tarinoita. Huomionarvoista on albumin vahva naisedustus: seitsemästä palkitusta kuusi on naisia. Osa tarinoista on ruotsinkielisiä, mutta albumissa on julkaistu myös käännökset.

Kilpailun novellisarjan voittanut tanskalainen Jan Solheimin Bileet-sarjakuva on jonkinasteinen suutari. Tarinassa ruskeasävytteiset, groteskit hahmot vääntelehtivät iltajuhlilla. Otukset ryyppäävät ja rellestävät. Arvokas tilaisuus muuttuu farssiksi. Täysin sanattomassa tarinassa on kyllä klaustrofobista tunnelmaa, mutta ei mielestäni muihin töihin verrattuna riittävästi sisältöä ykkössijaan. Toisaalta en myöskään ole suuri "hiljaisen" kerronnan ystävä.

Kakkossijan voittaneen Lotta Kaupin työssä onkin sitten enemmän lihaa luiden ympärillä. Kaupin tarinassa Jeseniova kuvataan Prahalaisessa taideakatemiassa vietettyä aikaa. Jutun rakenne on oivaltava: jokainen sivu on prahalainen rakennus ja ruudut näkymiä sisään. Sivun ruutuja voi lukea melkeinpä missä järjestyksessä tahansa. Ruutujen tuokiokuvista muodostuu silti järkeenkäypä kokonaisuus. Kauniisti väritetyssä sarjakuvassa on tunnelmaa.

Ruotsalaisen Anneli Furmarkin Natt i sitvagn kertoo nimensä mukaisesti junassa vietetystä yöstä. Viattoman oloinen tyttönen kohtaa vanhan sedän, joka paljastuukin vähän niljakkaaksi tuurijuopoksi. Vaikka Furmarkin karkeahko kuvitus ei voitakaan puolelleen, on hahmoissa ja dialogissa tunnistettavuutta.

Novellisarjan kunniamaininnan saanut Kati Kovácsin Punamekkoinen yö on paras tarina, jonka olen Kovácsilta lukenut. Kertomus kanafarmarin seksuaalisesta harharetkestä on hauska omalla irvokkaalla tavallaan. Kovács kuvaa hienosti, pienillä eleillä hahmojen tunnemaailmaa. Loppu on yllättävän symppis.

Strippisarjan voittanut Maippi Ketolan Onnelan perhe on albumin helmi. Järkyttävillä pastelliväreillä maalatuissa stripeissä nähdään Onnelan vaaleahiuksisen perheen auvoa, onnea ja riemua. Kaikki on kivaa ja ihanaa, eikä mikään ole oikeastaan vaikeaa tai huonosti. Kyynisestä irrottelustahan on tietysti kyse. Onnelan perhe on loppujen lopuksi aika rankkaa vittuilua perinteiselle onnellisuuskäsitykselle. Hulvaton, lisää.

Reetta Niemensivun Fanitytöt on sellaista materiaalia, jota voisi kuvitella löytävänsä Parrakas nainen -albumisarjasta. Kolmen ruudun stripeissä nähdään kolme teinityttöä kohkaamassa pinnallisesti rokki-idoleiden perään. En totta puhuen tunne montaakaan teinityttöä, joten en tiedä osuuko satiiri maaliinsa, mutta uskottavalta se tuntuu. Niemensivun huumori toimii.

Ruotsalaisen Ulla-Stina Karlssonin Roosa on strippisarjakuva pikkutytön maailmasta. Maailmaa ihmettelevä pikkulapsi - näitä nyt on nähty stripeissä maailman sivu. Karlssonin kuvailmaisu on lapsenomaista piirrustelua. Minua se ei viehätä.

Albumissa on myös arvosteluraadin saatesanat ja palkitsemisperusteet. Siksi Bileet olikin niin helppo arvostella: tarvitsi vain kopioida raadin tekstit suoraan, ja presto! Arvio valmis.

Pilailen, tietysti. Kyllä minä niitä vähän lyhentelin.

SUOSITUS: Mainittuja poikkeuksia lukuunottamatta Bileet sisältää oikein hyvää sarjakuvaa. Se on hyvä paikka tutustua Suomessa kohtalaisen tuntemattomiin - Kovácsia lukuunottamatta - sarjakuvataiteilijoihin.

Nyt tuntuu siltä, että ensi viikolla voisi arvioida jenkkialbumeita. Luettavana on esimerkiksi Geisha, uusin Alias, Red Son sekä Cowboy Wally Show.

Lehdet luki Otto Sinisalo.

Katuoja on epävirallinen webbisivu, jonka sisältö on arvioita ja kritiikkejä. Kaikki mainitut hahmot, nimikkeet ja tuotemerkit ovat haltijoidensa ™ ja ©. Muu sisältö kirjoittajiensa ©.