KATUOJA

Imelletty jouluspesiaali!

Arviot: 17.12.2002

Katuojassa tällä viikolla:

Tiedättekö ne TV-sarjojen rasittavat erikoisjaksot, jotka esitetään joulupyhien aikoihin? Ne joissa sarjan hahmot ovat kaikki täynnä joulun henkeä ja joiden loput ovat imelän onnellisia? Tämä on Katuojan joulujakso. Kyllä vain, tällä viikolla Otto Sinisalo on täynnä Rakkautta. Imelää, jouluista Rakkautta!

Tänä vuonna suomalaisiin kirjakauppoihin ja lehtipisteisiin on kaadettu hurjat määrät sarjakuva-albumeita. Vaikka teoksien taso onkin vaihteleva, ovat genret ovat hyvin edustettuna ja nyt suomenkielisellä sarjakuvalla on mahdollisuus lähestyä entistä laajempaa lukijakuntaa. Tämänviikkoiseen Katuojaan olen kerännyt listan kuluvan vuoden parhaista suomenkielisistä sarjakuva-albumeista. Siis jos etsit lahjaa tuttavalle tai sukulaiselle, allaolevista teoksista voi hyvinkin löytyä hyvä pukinkontintäyte. Levitetään Rakkautta!

Ennen kuin aletaan purkamaan vuoden parhaiden albumeiden listaa, sopii mainita, että kirjakauppojen hyllyissä on lukuisia niin sanottuja varmoja nakkeja, sarjakuvia, joita voi huoletta hankkia sen enempää miettimättä. Hyvästä esimerkistä käyvät vaikkapa lukuisat AKU ANKKA –albumit, etenkin Don Rosan kovakantiset kokoelmat, jotka vaikuttavat olevan kovasti suosittuja. Myös paksun LASSI JA LEEVI –kokoelman voi hyvillä mielin lahjoittaa, onhan kyseessä varmaankin 90-luvun paras strippisarjis. Arto Paasilinna –diggarit saattavat pitää komean näköisestä RONKOTEUS –sarjiskirjasta, mutta järkälettä lukemattomana en uskalla sitä suositella.

Mutta seuraaviapa uskallankin. Listan sarjakuvat ovat saatavilla kirjakaupoista kautta maan, ellei toisin mainittu.

Vuoden paras käännösalbumi ilmestyikin sitten vasta vuoden lopulla. GHOST WORLD on se pieni sarjakuva, joka jaksoi. Daniel Clowesin tarkkanäköinen slice of life –sarjis nousi suuren yleisön tietoisuuteen kun siihen perustuva Terry Zwigoffin elokuva keräsi kehuja tänä vuonna. Leffa käväisi Suomessa Rakkautta & Anarkiaa –festareilla, mutta suuressa viisaudessaan maahantuojat ovat nähtävästi tuominneet Ghost Worldin suoraan videolle –helvettiin. Vaikka Ghost World ei siis saanutkaan elokuvan tuomaa lisämenekkiä, on se joka tapauksessa erinomainen sarjakuva. High schoolin ja korkeakoulun välistä siirtymävaihetta elävien Enidin ja Rebeccan elämän tirkistely on hauskaa ja koskettavaakin. Clowesin huumori perustuu aidontuntuisiin, mutta silti absurdeihin tilanteisiin ja pidäkkeettömään dialogiin. Ghost World on ehdottoman laadukas kasvukertomus.

Kokopitkä arvio Ghost Worldista julkaistaan ensi viikon Katuojassa. Ghost World soveltuu lukemistoksi teineille tai nuorille aikuisille, jotka pitävät vaikkapa Happinesin tai American Beautyn kaltaisista moderneista, älykkäistä lähiödraamoista.

Pentti Otsamon PIENI OLENTO ei ole ilmestynyt tänä vuonna, mutta se on edelleen saatavilla helposti ja halvalla. Ilmestyessään Pieni olento oli jonkinlainen markkinoinnillinen mahalasku, koska kovakantista kirjasta näkee suuria pinoja ajelehtimassa kirjakauppojen alekoreissa. Otsamon melankolinen kertomus on silti huomionarvoinen ja halvan hintansa vuoksi se on sangen kivuton lahja. Pieni olento on lakoninen ihmissuhdetarina, jonka tunnelma jää mieleen. Otsamon piirrostyyli on yksinkertaista ja viehättävää. Pieni olento uponnee parhaiten lukemista harrastaville pari-kolmekymppisille.

Puupää-palkittu Petri Hiltunen laajensi onnistuneesti repertuaariaan strippisarjakuvaan VÄINÄMÖINEN –sarjallaan. Väinämöinen on ollut Suomen mittakaavassa melkoinen menestys. Väinämöisen valttina on nimenomaan Suomi ja suomalaisuus: ajankohtaisia ilmiöitä peilataan perisuomalaisesta näkökulmasta, kun historian hämäristä pölähtänyt Väinö sopeutuu kännykkäajan suomeen. Väinämöisen humaani satiiri naurattaa, etenkin kun Hiltunen ei arkaile pilkata hölmöjä ilmiöitä ja kieroutuneita asenteita. Tässä mielessä kyseessä on strippisarjakuvaksi poikkeuksellisen rohkea sarja.

Tätä suomen ehkäpä toiseksi parasta strippisarjakuvaa on koottu kolmeksi kokoelma-albumiksi. Kuten stripit yleensäkin, Väinämöinen puhuttelee suuria joukkoja, joten Väinö-kokoelmia voi suositellakin melkein kaikille.

Jos Väinämöinen on Suomen toiseksi paras sarjisstrippi, niin paras on sitten VIIVI JA WAGNER. Juban kestosuosikkia tuskin tarvitsee erikseen suositella, koska naisen ja sian edesottamuksia kokoavat albumit suorastaan dominoivat kirjakauppojen myyntitilastoja. Juban sarjakuva ammentaa huumoria niin parisuhteesta, ajankohtaisista ilmiöistä kuin täysin absurdista irroittelustakin. Vanha underground-mies Juba osaa tehdä strippisarjiksen perinteitä kumartelematonta sarjakuvaa, joka yllättää nokkelilla rakenneratkaisuillaan ja pahuksen terävillä havainnoillaan. Viiviä ja Wagneria saa pehmytkantisina kokoelma-albumina tai kovakantisina lahjakirjoina.

Tommi Musturin kokoama GLÖMP 5 –antologia on vankka näyte suomalaisten sarjakuvantekijöiden laadusta ja skaalasta. Mukana on elämänkerrallista muistelua, satufantasiaa ja absurdia tunnelmointiakin. Muun muassa Steven Grant, ComicBookResources –saitin kolumnisti ja sarjakuvakirjoittaja, innostui taannoin heittelemään ylisanoja Glömpille. Antologia on osoitus pinnan alla kuplivasta kotimaisesta sarjakuvakulttuurista. Olen vakuuttunut, että moni antologian taiteilija nousee vielä suomalaisten sarjakuvantekijöiden raskaaseen sarjaan. Maallikon saattaa olla hankala lähestyä Glömpiä vaihtelevien tyylien ja kuvallisten kokeilujen takia, joten lahjaksi se soveltuu parhaiten vaikkapa taideopiskelijoille tai sarjakuvaan jo valmiiksi tutustuneille. Paksua ja nätin näköistä sarjakuvakirjaa voi tilata osoitteesta tomustur@ulah.fi .

Kaikesta päätellen taidan olla Suomen ainoa sarjiskriitikko, jonka mielestä Reima Mäkisen ja Kari Sihvosen KIVISYLI on kehujen arvoinen teos. Seison mielipiteeni takana. Kivisyli on ihmissuhdekertomus, joka ei yritä kohota elämää suuremmaksi saippuaoopperaksi. Se on jalat maassa etenevä kertomus Jorista, Jaanasta ja pieleen menneestä suhteesta. Mäkinen ja Sihvonen ovat luoneet ilahduttavan kyynisen epärakkaustarinan, jossa ei ole sankareita eikä voittajia. Kivisyli on kertomus niistä vittumaisista jutuista, joita me toisillemme teemme. Sarjisromaanin kuvitus on miellyttävän karkeaa. Rasteria käyttämällä on saavutettu erikoisen ajaton tunnelma. Kivisyli saattaa kolahtaa parhaiten juuri sen hahmojen ikäiselle yleisölle, nuorille aikuisille siis.

Suomea vaivaavan käännössarjakuvan puutteen vuoksi on ilo nähdä Egmontin laajentavan repertuaariaan. Loppusyksystä ilmestynyt IHMESARJA on edelleen saatavilla kioskeista ja kirjakaupoista. Tuhti ja edullinen pokkari kokoaa vanhoja muttei vanhentuneita Hämähäkkimies-tarinoita. Nuoremmat lukijat saavat kunnon annoksen klassista Hämis-toimintaa ja vähän vanhemmilla on hauskaa bongaillessa 70-luvun ajatuksia ja asenteita. Kuvituksesta vastaa enimmäkseen jo legendaksi muodostunut John Romita, jonka jälki on erinomaisen laadukasta peruskamaa. Ihmesarja-pokkari on täydellinen lahja juuri sille veljenpojalle, joka hullaantui Spider-man –elokuvaan kesällä.

Viime vuoden kovin kulttuuriteko Egmontilta oli kuitenkin ROAD TO PERDITION –sarjakuvan julkaiseminen pokkarina. Max Collinsin ja Richard Raynerin sarjakuvaromaani kertoo tinkimättömän gangsteritarinan, jossa irlantilaismafian ”Kuoleman Enkeli” lähtee poikansa kanssa armottomalle kostoretkelle. Ruumiita syntyy, kun Enkeli pistää rikollispomo Looneyn konnia pinoon minkä kerkiää. Väillä hiljennytään kehittämään gangsterin ja pojan suhdetta, mutta hempeilyyn ei sorruta. Erikoista on myös havaita, että sarjakuvaan perustuvasta hittileffasta on jätetty pois sarjakuvan mielenkiintoisimmat elementit, nimittäin eeppiset pyssytaistelut ja melkein kaikki viittaukset historiallisiin hahmoihin loistavat poissaolollaan. Realistisesti kuvitettu pokkari on oiva lahja rikosfiktiosta pitävälle sukulaiselle, vaikka vähän vanhemmallekin. Perditionin kuvakerronta on selkeää ja tarina helposti lähestyttävä.

Potterin ja Sormusten herran ansiosta Suomikin on viimeistään nyt täynnä fantsukirjoja ahmivia nappuloita. Jos kirjoja, niin mikseipä myös sarjakuviakin? LUUPÄÄT on Jeff Smithin monivaiheinen fantasiasaaga, joka on juuri edennyt seitsemänteen osaansa. Smithin sarjakuvan valtti on sen erinomaisen selkeä kuvitus ja lähes mestarillinen tarinankerronta. Harvoin on sarjakuvissa nähty näin eläväistä ja mainiosti rytmitettyä tarinankuljetusta. Luupäiden taustalla kulkeva fantasiatarinakin on löytänyt suuntansa ja seitsemännen osan apokalyptinen tunnelma ja tylyt käänteet kolahtivat ainakin allekirjoittaneelle. Smithin lämmin huumori on kuitenkin edelleen läsnä, joten liian raskassoutuiseksi juttu ei mene. Luupää-sarjan kaikki seitsemän osaa pitäisi olla edelleen saatavilla, joten sille Potteriin tai Sormuksiin hurahtaneelle siskontytölle voi ostaa albumeita vaikkapa sieltä sarjan alkupäästä.

Jos pitäisi valita, sanoisin, että VIIME VUONNA KEMISSÄ on vuoden 2002 paras kotimainen sarjakuva-albumi. Valitettavasti tämä hauska ja todentuntuinen matkakertomuskokoelma ei aukene sarjakuvakulttuuria vähemmän tuntevalle. Sarjakuvayhdistys Aseman sarjakuvantekijät muistelevat albumissa kukin tavallaan matkaansa Kemin sarjakuvapäiville. Mukana on niin objektiivisuuteen pyrkivää reportaasia, omakohtaista matkapäiväkirjaa kuin elämänkerrallista muisteluakin. Tekijät edustavat eri tyylejä, mutta kaikki ovat harjaantuneita, nuoria ammattilaisia, joiden työtä on ilo katsella. Mutta kuten mainittu, albumin tarinat eivät välttämättä aukene suomalaista sarjakuvaa täysin tuntemattomille. Tosin jos lukijalla on jo jonkinlainen käsitys kotimaisesta sarjakuvasta, on Viime vuonna Kemissä mainio opas sarjismaailman sisäpiiriin.

Näin siis tällä viikolla. Yllä oleva lista ei suinkaan ole täydellinen, onhan Suomessa ehtinyt viime vuonna ilmestyä koko liuta albumeita, joita en ole ehtinyt lukea. Mainitut teokset edustavat epäilemättä silti tarjonnan parhaimmistoa. Ensi Katuoja ilmestyykin jouluaattona. Tuolloin arvioidaan jo tällä viikolla kehuttu Ghost World.

Haluaisinkin siis näin etukäteen toivottaa erinomaista joulua Katuojan lukijoille. Täällä Otto Sinisalo, Katuoja.

Lehdet luki Otto Sinisalo.

Katuoja on epävirallinen webbisivu, jonka sisältö on arvioita ja kritiikkejä. Kaikki mainitut hahmot, nimikkeet ja tuotemerkit ovat haltijoidensa ™ ja ©. Muu sisältö kirjoittajiensa ©.