KATUOJA

Tule kotiin, Teräsmies

Arviot: 18.2.2003

Katuojassa tällä viikolla:

Tervetuloa Katuojaan. Tällä viikolla arvioidaan tuore jenkki-Marvelin kokoelma sekä uusi Teräsmies-erikoisjulkaisu Egmontilta.

Siitä onkin aikaa, kun Teräsmies on näyttäytynyt Suomessa pääosassa omassa julkaisussaan. Totta puhuen tätä ihmettä saadaan edelleen odotella, sillä Egmontin TERÄSMIES-SPESIAALISSA alkuperäinen viittamies joutuu lähinnä tyytymään sivuosaan.

Alun perin End of the Century -nimellä julkaistussa tarinassa ollaan Millennium-tunnelmissa. Metropolis odottaa vuosituhannen vaihdetta, mutta Lex Luthorin uuden vuoden valmisteluja häiritsee tuhopolttaja. Samaan aikaan Luthorin alaiset nostavat meren pohjasta sata vuotta sitten uponnutta hylkyä ja sen mukana vihjeen kuolemattomasta pahalaisesta. Kaiken lisäksi Lexin kuolleeksi oletettu vaimo ilmestyy paikalle penäämään pariskunnan lasta. Teräsmies joutuu enimmäkseen säntäilemään hätätilanteesta toiseen ja olemaan hämmentynyt. Lopussa eri sivujuonet tietysti nivoutuvat yhteen.

Taannoisista Egmont-spessuista tuttu Stuat Immonen vastaa albumin tarinasta ja kuvituksesta. Immonen on erinomainen taiteilija. Hänen tyylinsä on klassinen ja hänen viivansa pehmeää ja pyöreää. Hän saa piirroksen toimimaan kokonaisuutena. Jotenkin kaikki näyttää siltä, mitä pitääkin. Immonen ei myöskään ole mikään yhden tempun koni: takaumat, joissa palataan tarinan pahiksen menneisyyteen kuvittaa hän maalaamalla. Keltasävyisiä tunnelmapaloja katselee mielellään.

Teräsmies-spesiaalin tarina on perusviihdyttävää hömppää, joka ei herätä oikein säväytä millään tavalla. Immonen pitää päävihulaisten motivaatiot piilossa liian pitkään, ja lukijan mielenkiinto ehtii lopahtaa, ennen kuin päästään loppuratkaisuun. Hän sortuu myös taikuutta käsittelevien supersankaritarinoitten tavalliseen sudenkuoppaan ja jättää selventämättä tärkeät juonenkäänteet. Ilmeisesti lukijoiden oletetaan hyväksyvät hämärät käänteet, koska niihin liittyy "taikuutta". Tämän vuoksi esimerkiksi loppuratkaisu jää epämääräiseksi ja etäiseksi. Muutenkin tarinan kuvasto kynttilärituaaleineen ja uhriveistä heiluttelevine huppumiehineen on suoraan B-elokuvista.

Kuten mainittu, Teräsmies jää omassa erikoisjulkaisussaan statistiksi, joka näyttäytyy hätätilanteen sattuessa muiden hahmojen edistäessä juonta. Totta puhuen Teräsmiehen voisi korvata melkein millä tahansa supersankarilla, eikä tarina muuttuisi sen kummemmaksi. Vaikuttaa siltä, että Immonen on halunnut piirtää jutun kuolemattomista italialaisista ja mahdollisesti Lex Luthorista, mutta on joutunut lisäämään siihen Teräsmiehen. Tästä kielii sekin, että takaumat toissavuosisadalle ovat helposti kokonaisuuden mielenkiintoisimmat osaset.

SUOSITUS: Teräsmiesfanit tuskin saavat spesiaalista täyttä tyydytystä, koska tarinalla ei ole paljoakaan tekemistä Teriksen kanssa. Kokonaisuutena Teräsmies-spessu on kauniisti kuvitettua taikahömppää.

Brian Bendis kiehtoo minua. Enimmäkseen hänen sarjakuvansa ovat pelkkiä puhuvia päitä. Ruudusta toiseen samat naamat puhumassa, puhumassa, puhumassa. Bendisin maailmassa ei ole hiljaisia ihmisiä. Kaikilla on sanottavaa.

Silti Bendis on tämän hetken parhaita sarjakuvakirjoittajia. Kun saan käsiini Bendisin sarjakuvan, en laske sitä alas ennen kuin se on luettu. Bendisin sarjakuvat menevät alas kuin neste, vaivattomasti. Niin kuin menee uusin Alias-kokoelmakin, nimeltään ALIAS: COME HOME. Yhdeltä istumalta luettu, ahmien. Albumi on sarjan toinen.

Alias, jota ei sovi sekoittaa teeveessä pyörivään samannimiseen agenttisarjaan, kertoo yksityisetsivä Jessica Jonesista. Ex-supersankaritar selvittelee katoamistapauksia Marvel-maailman laitapuolella. Albumin tarinassa Jones etsii pienestä junttikylästä kadonnutta 16-vuotiasta tyttöä. Jonesin on selvitettävä onko tyttö hengissä ensinnäkään. Rasistisessa pikkukylässä tilannetta eivät auta juorut, joiden mukaan kadonnut Rebecca olisi ollut mutantti.

Alias ei ole Bendisin paras työ. Verrattuna vaikkapa Bendisin hittisarja Powersiin, Aliaksessa tapahtuu varsin vähän. Siinä missä Powersissa nähdään varsin räväköitä juonenkäänteitä, Aliaksen tapahtumat ovat suorastaan antikliimaksisia. Tietysti ero on myös sarjojen tyyleissä, mutta Aliaksessa on selvästi paljon tyhjää ilmaa ja kohtauksia, jotka eivät varsinaisesti edistä tarinaa. Tätä tyhjää ilmaa täytetään tietystikin puhuvilla päillä.

Kuvituksesta vastaa Michael Gaydos, jonka tyyli on rosoista ja realistisen oloista. Se sopii maanläheiseen tarinaan kuin naamari supersankarille. Niin kuin Bendisin sarjakuvissa yleensä - poislukien ehkä Ultimate Spider-man - ruutujako on kokeilevaa ja palvelee vahvasti kohtausten rytmittämistä. Sivuilla käytetään paljon toistuvia ruutuja ja tyhjää tilaa. Osittain juuri tämän vuoksi lukukokemus onkin niin kivuton: sarjakuva soljuu aivan omalla tavallaan.

Aliashan on niin sanottu Marvel Max -sarjakuva, siis toisin sanoen lapsilta kielletty sarjis. Max-nimikettä on käytetty usein pelkkään shokkitehoilla ratsastamiseen, mutta Bendis ja Gaydos puhuttelevat yleisöä tietoisesti aikuisille suunnatulla tarinankerronnalla, eivät suolilla ja tisseillä. Vaikka Alias sijoittuukin Marvel-maailmaan, on supersankaritarinoiden moraalinen mustavalkoisuus tiessään. Aliaksen hahmot, myös sen sankaritar, tekevät usein kyseenalaisia ratkaisuja, joita katuvat myöhemmin. Ja niin kuin aikuiset, he myös pyrkivät ratkaisemaan niitä. Hyvä esimerkki on albumin viimeinen episodi, jossa nähdään, miten Jessica selvittää välinsä entisen yhden yön suhteensa kanssa ja päätyy treffeille Muurahaismiehen seuraan. Supersankareita tai ei, tarinan hahmot välittyvät lukijalle moniulotteisina, todellisen tuntuisina ihmisinä vikoineen kaikkineen. Tämä tekee Aliaksesta hyvää luettavaa - aikuisille.

SUOSITUS: Alias on hidastempoinen sarjakuva, joka nojautuu paljolti puhuviin päihin, mutta kun dialogia kirjoittaa Bendis ja sivut sommittelee Gaydos, se ei haittaa. Come Home on hienosti rakennettu, maanläheinen dekkarisarjakuva meille Marvel-faneille, jotka ovat ehtineet kasvaa isoiksi.

Olen tässä lukenut Chris Waren Jimmy Corrigania, Maailman Fiksuinta Sarjakuvaa. Saatan peräti kirjoittaa siitä ensi viikolla, mutta en lupaa mitään. Se on todellakin mielenkiintoinen, mutta pahuksen monimutkainen teos. Ensi viikkoon, joka tapauksessa.

Lehdet luki Otto Sinisalo.

Katuoja on epävirallinen webbisivu, jonka sisältö on arvioita ja kritiikkejä. Kaikki mainitut hahmot, nimikkeet ja tuotemerkit ovat haltijoidensa ™ ja ©. Muu sisältö kirjoittajiensa ©.