etusivu       KK-files

 

KATUOJA

Sarjakuva-arvioita
22.5.2002

Lehdet luki Otto Sinisalo


Tämän viikon arvioissa keskitytään ulkomaiseen albumitarjontaan. Arvioissa ei ole SPOILEREITA juurikaan.

The Complete Copybook Tales


THE COMPLETE COPYBOOK TALES on Oni Press -kustantamon julkaisema albumi, joka kokoaa yksiin kansiin kaikki tähän mennessä ilmestyneet Copybook Tales -lehdet. Sarjaa on ilmestynyt kuudessa Fantagraphicsin julkaisemassa lehdessä sekä joukossa omakustanteisia vihkosia.

Copybook Ttales on omaelämänkerrallinen kertomus kanadalaisen sarjakuvaharrastajan vaiheista. Päähenkilö Jamie Cruzin vaiheita seurataan kahdessa aikatasossa. Kahdeksankymmenluvun puoliväliin sijoittuvissa jaksoissa nuori Jamie tappaa aikaa kavereittensa kanssa. Heput heittävät läppää ajan ilmiöistä, hinkuvat tyttöjen perään ja yrittävät alaikäisinä baariin. Nykyajan jaksoissa kakskyt-jotain-vanha Jamie yrittää tehdä nimeä itselleen sarjakuvakirjoittajana ja saada elämäänsä käyntiin.

Copybook Tales on kertomus aikuistumisesta ja siitä, miten lapsuuden haaveet kestävät ajan saatossa. Kirjoittaja J. Torres tuntuu purkavan vahvasti omia tuntojaan ja kokemuksiaan tarinaan. Tuloksena on paikoin melkeinpä sentimentaalinen nostalgiatrippi vuosikymmeneen, jota ehkä vasta nyt kehtaa muistella lämmöllä. Albumin kaikissa tarinoissa aikatasot sekoittuvat ja siten päästään vertailemaan nuoruuden tuntoja varhaisaikuisuuden realiteetteihin. Ei kaikkein omaperäisin kerrontaratkaisu, myönnettäköön, mutta Torres käyttää sitä pätevästi.

Ei ole mysteeri, kenelle Copybook Tales on suunnattu. Sarjakuvat ovat olennainen elementti tarinoissa. Jamie kirjoittaa niitä työkseen, hän roikkuu paikallisessa sarjakuvakaupassa, hän lukee niitä ja puhuu niistä kavereidensa kanssa. Kun muistaa vielä, että suuri osa nykypäivän innokkaammista sarjakuvan ostajista on viettänyt lapsuutensa 80-luvulla, voisi ilkeämpi syyttää Torresia laskelmoivasta nostalgialla ja sisäpiirin vitseillä rahastamisesta.

Aihe on kuitenkin selvästi Torresille rakas, ja tämä tekee Copybook Talesista varsin sympaattista luettavaa. Hahmoihin saadaan inhimillistä tuntumaa ilman suurempaa saippuaoopperaa. Rehellisen omaelämänkerrallinen ote tuo tarinoihin uskottavuutta, varsinkin kun seurataan Jamien haparoivia ensiaskelia sarjakuvantekijänä. Ote on kauttaaltaan humoristinen, muttei ilkeä tai satiirinen.

Kuvittaja Tim Levinsin jälki on alkupään tarinoissa melko kömpelöä ja kotikutoisen näköistä, mutta miehen jälki paranee loppua kohti. Levins piirtää karikatyyrinomaisia, muutamalla vahvalla viivalla luonnosteltuja hahmoja. Varsinkin albumin loppupäässä, kun Levins käyttää paksumpaa tussijälkeä, on tarinaa miellyttävä seurata. Ottaen huomioon, että suurin osa tarinoista koostuu hahmoista puhumassa keskenään, ovat Torres ja Levins saaneet tarinankuljetuksen toimimaan oikein hyvin.

The Copybook Tales on hauskaa luettavaa, varsinkin jos minun tavallani kuuluu hedelmällisimpään kohdeyleisöön. Meille 80-luvulla sarjakuvien lukemisen aloittaneille tarjoillaan roppakaupalla nostalgiaa ja ehkäpä jopa katharsis: lapsuuden hölmöydet sittenkin kasvattavat ja luovat pohjaa aikuisuudelle. Kuvaava on loppupään kohtaus, jossa aikuinen Jamie kaivaa myhäillen naftaliinista esiin Transformers-robotin. O tempora, o mores.

Planetary/The Authority: Ruling the World


Mutta takaisin trikoosankareihin.

Warren Ellisin kynäilemät Planetary ja The Authority saattavat olla parasta modernia supersankarisarjakuvaa, mutta en kehu niitä nyt tässä yhteydessä enempää. Joskus vielä kirjoitan pitkän artikkelin näistä Ellisin helmistä, ja käytän tekstissä pelkkiä superlatiiveja. Mutta jääköön se toiseen kertaan.

PLANETARY/THE AUTHORITY: RULING THE WORLD on cross-over, jossa Ellisin supersankariryhmät kohtaavat. Cross-overit ovat tavallisesti vain lukijoiden lompakoiden tyhjennysharjoitus, sarjakuva, jossa tarina on yhdentekevä tappelukohtaus. Mutta kuinka käy nyt, kun cross-overin kirjoittaa erinomainen Ellis ja pääosassa on kaksi tämän ehkä parasta ideaa?

Ruling the World on oikeastaan ilmestynyt jo vuonna 2000, mutta DC:n alainen kustantaja Wildstorm on ottanut uusintapainoksen loppuunmyydystä albumista. Taka-ajatuksena saattaa olla lukijoiden kiinnostuksen ylläpitäminen, sillä sekä Planetary että The Authority ovat kärsineet viime vuoden aikana epäsäännöllisestä ilmestymistahdista. Varsinkin The Authorityn joutuminen DC/Wildstormin sisäinen sensuurin käsiin on turhauttanut monia.

Ruling the World on muistutus sarjojen kulta-ajalta. Planetary on sarja eräänlaisesta etsivätoimistosta, joka tutkii supersankarimaailman tuttuja ikoneja. Sarjassa on muun muassa pengottu japanilaista saarta, josta löytyy outoja suurten liskon luurankoja ja selvitelty tuhotulta planeetalta saapuneen superlapsen kohtaloa. The Authority taas... no, the Authority on oikeastaan hyvinkin perinteinen supersankarisarjakuva, mutta sen poikkeuksellisuus piilee mittakaavassa. Sarjassa esiintyvien sankareiden voimat ovat niin älyttömät ja keinot niin äärimmäiset, että kokonaisia kaupunkeja tavallisesti jyrätään maailmaa pelastettaessa. Pahikset ovat kokonaisia supersankariarmeijoita ja itse Jumalakin saa turpiin Authoritylta.

Cross-overissa Planetary tutkii kovasti H.P.Lovecraftia muistuttavaa kirjailijaa, joka on aikanaan löytänyt portin toiseen ulottuvuuteen. Nyt ulottuvuudesta pyrkivät maailmanhävitystoimiin rumat möröt, joiden toimia Ellisille tyypillisesti ei perustella muulla kuin epämääräisellä ilkeydellä. Kun Planetary penkoo ilmiön taustoja, keskittyy Authority pieksemään pahalaisia. Mielenkiintoista kyllä, sankariryhmät eivät koskaan kohtaa, joten pakolliselta kumpi-voittais-jos-tappelis-tappelukohtaukselta vältytään. Onneksi.

Ruling the World pitää mitä lupaakin: the Authorityn fanit näkevät suuren mittakaavan rytinää ja Planetaryn lukijat saavat tuttua "mysteeriarkeologiaa", joka sopii hyvin sarjan kokonaisuuteen. Ellis heittelee tavalliseen tapaan hienolta kuulostavia ideoita, joissa ei ole kummempaa sisältöä, mutta se vain huvittaa miehen pseudotieteelliseen hölynpölyyn tottuneita lukijoita. Ja hän saa technobabble-dialogin kuulostamaan hienolta - aikamoinen saavutus.

Viisikymmensivuisen albumin kuvittaa Phil Jimenez, joka muistetaan ansioituneesta rupeamastaan Grant Morrisonin kirjoittamassa Invisibles-sarjassa. Jimenez on pätevä, vaikkei pysty aivan saman kaliiberin spektaakkelikuvauksiin kuin Planetaryn John Cassaday tai the Authorityn Bryan Hitch tahoillaan. Palkittu ja kehuttu Laura DePuy värittää kauniisti.

Tulos on onnistunut sekoitus Ellisin suosikkihahmoja ja tuttuja maneereja. Toimintaa, outoja ideoita ja näpäkkää läppää - oikeastaan kaikki, mitä cross-overilta on lupa toivoa. Suosittelen kuitenkin tutustumaan Planetaryyn ja the Authorityyn saatavilla olevien kokoelmien kautta. Tämä nyt kuitenkin on vain cross-over.

Ensi viikolla Katuojassa on tiedossa pelkoa ja inhoa! Kuka on supersankari, joka pukeutuu nahkanaamioon, koppalakkiin ja piikkilankaan? Kuka metsästää sankareita, muttei ole vielä löytynyt yhtään? Aivan, Titan Books on julkaissut uudelleen Marshall Law eli Marsalkka Laki -sarjakuvaa. Ja, sarjaa lainatakseni, olen "yhtä onnellinen kuin äpärä isänpäivänä". Ensi viikkoon.

* * *

Tästä laatikosta voit jättää palautetta kirjoittajalle.
   

etusivu       KK-files