Katuoja on Kalaksikukon suojeluksessa!

  

KATUOJA

  

Kaunis, hullu maailma


Etusivulle
  

Arviot: 23.3.2004


Katuojassa tällä viikolla:

X-MEN 2/2004
Egmont kustannus Oy
Grant Morrison, Chris Claremont, Frank Quitely, John Paul Leon, Salvador Larroca
100 sivua, värillinen


Tervetuloa Katuojaan. En ole lukenut montaakaan uutta sarjakuvaa tällä viikolla, joten arvioin vain uusimman Ryhmä-X:n / X-Menin / X-Treme X-Menin / oli mikä oli.



X-Men 2/2004

  

x-MENISSÄ - kutsutaan sitä nyt sillä nimellä, vaikka lakitekstin mukaan julkaisun nimi on Ryhmä-X/X-Men - jatkuvat Grant Morrisonin kirjoittamat tarinat ja Chris Claremontin juonima X-Treme X-Men alkaa.

Ensimmäisessä tarinassa saatetaan päätökseen Imperial-kokonaisuus, kun Cassandra Nova hyökkää Ryhmä-X:n kartanoon. Periaatteessahan kyseessä on standardi supersankarijuoni, jossa sankareiden koti joutuu supervihollisen piirittämäksi. Itse asiassa sama tarinahan nähtiin Morrisonilta viimeksi, kun U-miehet hyökkäsivät Ryhmä-X:n kartanoon.

Eli koko lailla standardi tarina, mutta moni seikka tekee siitä poikkeuksellisen hyvän. Cassandra Nova ei ole mitenkään erityisen moniuloitteinen hahmo: paha Xavierin menneisyydestä, joka on palannut kostamaan voimineen, joita ei koskaan kunnolla määritellä. Pidän tavasta, jolla Morrison heittää omituisia ideoita, ikään kuin vahingossa: Cassanda selitetään "mummudraiksi", jonkinlaiseksi Xavierin "vastakohdaksi". Selitykseen ei palata, mutta se ei haittaa. Tarinassa ei ole kysymys niinkään Cassandrasta hahmona, vaan siitä, miten X-miehet selviävät mahdottomassa kriisitilanteessa.

Jälleen Morrison kuvaa hätätilaa hienosti. Hän muistaa näyttää hahmot epätoivoisina, heikkoina tai luovuttamaisillaan. Tällöin heidän sankarillisuutensa on vakuuttavampaa, kuin perinteinen peräänantamattomuus. Etenkin Jeanin romahdus paineen alla on vakuuttava ja Scottin häiriintynyt viileys korostuu sen rinnalla mahtavasti.

Tarina on kokonaisuudessaan hieno päätös epätasaiselle Imperialille. Se on ensiluokkaista toimintasarjakuvaa, jota on pippuroitu hienoilla yksityiskohdilla ja hurjilla ideoilla, joita Morrison heittelee niin, että voin kuulla huonompien kirjoittajien loikkivan niiden perään haavit auki. Kuvituskin on kohdallaan: Frank Quitelyn supertarkka piirros on ilo silmälle.

Toisessa tarinassa annetaan Morrisonin aiemmin esittelemälle Xorn-hahmolle tilaa. Xorn tutkii New Yorkin "mutanttikylää", taas yhtä Morrisonin lukuisista uusista ideoista, joilla hän laajentaa Ryhmä-X-konseptia. Se on miellyttävä välinäytös, joka syventää yhtä sarjan hahmoista. John Paul Leonin kuvitus on yksinkertaisesti upeaa: lievä kulmikkuus ja vahva mustan käyttö toimivat ja tuovat hienosti realismia maanläheiseen juttuun. Tussauksesta vastaa maineikas Bill Sienkiewicz, jonka nimen oikeinkirjoittaminen merkitsee liikaa aikaa vietettynä sarjakuvien parissa.

Toisen puoliskon lehdestä muodostavat maailman epäkriittisin Chris Claremontin haastattelu ("miksi sinä luulet, että sinä ja Salvador Larroca työskentelette niin hyvin yhdessä?"), sekä Claremontin uuden X-men-sarjan, X-treme X-menin, ensimmäinen jakso.

Kun X-Men-lehtiä uudistettiin edellisen kerran vuonna 2001, Morrison ja Joe Casey ryhtyivät kirjoittamaan kahta päälehteä Claremontin jälkeen. Claremont sai taasen X-Tremen leikkikentäkseen. Idea näytti olevan, että Morrison ja Casey saivat uudistaa ja Claremont tehdä omaa juttuaan omassa lehdessään. Nythän jenkeissä palataan tavallaan vanhaan malliin, kun Claremont siirtyy kirjoittamaan päälehteä ja Morrisonkin lopettaa.

Viimeksi näimme Suomessa Claremontia X-Menissä vuonna 2002. Hänen tarinoidensa laadullinen spektri ulottui kehnosta naurettavaan, kun X-Men muun muassa taisteli sinistä orjakauppiasgoottismurffia vastaan (kyllä: aion muistaa mainita tästä tarinasta historian loppuun saakka). Claremont kirjoitti aikanaan huikean rupeaman X-Menin parissa, sarjan tarinoita joiden varjossa kaikki X-Men-kirjoittajat ovat joutuneet toimimaan. Jopa Morrison kierrättää uskollisesti Claremontin ideoita. Valitettavasti hän ei ole 90-luvun alun jälkeen kyennyt juuri vakuuttamaan tarinoillaan. Pahimmillaan hän on kirjoittanut suorastaan parodiaa itsestään.

X-Tremessä hän saa jälleen uuden tilaisuuden vakuuttaa minut. Tarina alkaa lupaavasti tehokkaalla toimintakohtauksella, kun espanjalaiset erikoisjoukot hyökkäävät sankareiden kimppuun ja vangitsevat heistä osan. Sitten siirrytään takaumaan, jossa selvitetään uuden X-Men-ryhmän tehtävä: jäljittää ennustajamutantti Kohtalon kirjat niin, etteivät ne joudu Xavierin käsiin. Ryhmä pelkää Xavierin tahtomattaan väärinkäyttävän kirjojen tietoja tulevaisuudesta. Idea on kiinnostava, eikä vähiten hahmojen Xavieriin kohdistuvien epäluulojen vuoksi. Tämä pohjustaa mielenkiintoisia mahdollisia tulevia konflikteja, vaikkakin ryhmän suunnitelmassa on pienoinen vika: he ovat piilossa Xavierilta, mutta aiemmin lehdessä näimme Xavierin koneen, jolla kaikki maailman mutantit voi paikantaa. Mutta, eri lehtien väliset yhteydet ovat menneet pikku hiljaa muodista - ja hyvä niin - joten vika ei sinällään häiritse kokonaisuutta. Suomalaisessa julkaisussa ristiriita vain pistää silmään.

Kiinnostava on myös Ryhmä-X:n kaapanneiden sotilaiden ja heidän johtajiensa keskinäinen dialogi, jossa esitetään melko kiihkottoman ihmisen ulkopuolinen näkemys X-miehistä. Näkökulma on kiinnostava ja toimii samalla eräänlaisena viestinä siitä, miten kirjoittaja suhtautuu päähenkilöihinsä. Tapansa mukaan Claremont kirjoittaa paljon - monologeja, ajatuskuplia, tekstilaatikoita - mutta vanhanaikainen tekstipaljous ei haittaa. Pikemminkin se näyttää virkistävältä vaihtelulta verrattuna hillitympään Morrisoniin.

Lopuksi tarina syöksyy pää edellä sellaiseen järjettömyyteen, jota opin rakastamaan kesän 2002 goottismurffitarinoissa (en lopeta koskaan). Espanjalaiset viranomaiset päättävät "testata" vankejaan. Heidän tukikohdassaan on - sattumoisin? - tunneliverkosto, joka haittaa mutanttivoimien käyttöä. Nämä kansankynttilät vapauttavat terroristeiksi epäillyt mutantit tunneleihin, antavat heille aseet ja varusteet ja antavat heidän yrittää paeta.

Jos minä olisin espanjalainen lainvalvoja, ja minä päättäisin vapauttaa joukon terroristeja, joita juuri äskettäin on kuvailtu "eläviksi ydinpommeiksi" ja sen jälkeen komentaisin tusinoittain joukkoja heidän teurastettavakseen, vetäisin syvään henkeä, ottaisin mielenterveyslääkkeeni, nukkuisin yön yli ja harkitsisin uudelleen. Mutta onneksi Claremont-maailmassa espanjalaiset erikoisjoukot koostuvat kirbyteknologialla aseistetuista mielipuolista, joilla ei ole minkäänlaisia estoja päähänpistojensa toteuttamisessa.

Jos todellisuudessa espanjalaiset toimivat näin, junaiskujen suunnittelijat juoksisivat tällä hetkellä valtavissa maanalaisissa tunneleissa raskaasti aseistettuna etsien pakotietä. Sitten mahdollisesti Armoton pakottaisi heidät jättiläisflipperin kuuliksi. Ja mikä kaunis, hullu, maailma se olisikaan.

Pilailen, koska välitän. Claremont teki osiltaan minusta sarjakuvafanin, ja haluaisin pitää hänen tarinoistaan. Mutta verrattuna hänen vahvimpaan tuotantoonsa hänen uudet sarjakuvansa ovat olleet lähinnä mainittua itseparodiaa. Liian moni tekee samaa kuin Claremont, mutta tervejärkisemmin. X-tremen alkuasetelmissa on lupausta, mutta liian pian se muuttuu Claremontin Standardijuoni #5 :ksi, "sankarit kaapataan, sitten pakenevat". #4 olisi "hämmentäviä sadomasokistisia viittauksia", jos olette kiinnostuneita.

Edelleen: pilailen, koska välitän. Kuvittaja Salvador Larrocan kuvitusta ei ilmeisesti ole tussattu, vaan väritetty suoraan tietokoneella. Lopputulos näyttää oudosti ylivalottuneelta. Larroca on kuitenkin hyvin pätevä toimintakuvittaja ja kokonaisuus kulkee miellyttävästi.

SUOSITUS: Morrisonin tarinat ovat ensiluokkaisia ja tällä kertaa kuvituskin toimii. Claremontin X-Tremessa on kiinnostava premissi, mutta toteutus saa minut epäilemään jatkon tasoa tai vaihtoehtoisesti järkeäni.



Goottismurffi, anteeksi, siis ensi viikkoon!



Lehdet luki Otto Sinisalo.

  
Tästä laatikosta voit jättää palautetta Katuojaan.
      

  

Katuoja on epävirallinen webbisivu, jonka sisältö on arvioita ja kritiikkejä. Kaikki mainitut hahmot, nimikkeet ja tuotemerkit ovat haltijoidensa ™ ja ©. Muu sisältö kirjoittajiensa ©.