etusivu       KK-files

 

KATUOJA

Sarjakuva-arvioita
23.7.2002

Lehdet luki Otto Sinisalo


Katuojassa tällä viikolla: Gen13 ja Ihmeneloset & JLA ja WildC.A.T.S, Sidekicks: The Transfer Student TP

Tätä kirjoitettaessa ilma ulkona on kuin märkä rätti vasten naamaa. Onneksi arvioitavana on kevyttä kesähömppää, sarjakuvan muodossa siis toki. SPOILEREITA ei juuri ole, mutta varovaiset varokoot.

Gen13 ja Ihmeneloset & JLA ja WildC.A.T.S


Egmont on lykännyt ulos taas tämmöisen kaksipuolisen tupla-team-up-albumin, tällä kertaa nimeltään GEN13 JA IHMENELOSET & JLA JA WILDC.A.T.S. Mahtaakohan tämä olla jo jonkinlainen ennätys? Gen13 on esiintynyt Suomessa nyt jo ainakin kolmessa cross-overissa, muttei kertaakaan omassa lehdessään. Kantta koristaa taas kerran tämä Gigant-leima, jota aikanaan ihmettelin. Kuten paremmin informoidut Katuojan lukijat ovat minulle kertoneet, on Gigant siis ruotsalainen lehti, jossa julkaistaan DC:n Marvelin sarjakuvia. Syy sen logon komeilemiseen suomenkielisessä lehdessä lienee pohjoismaisessa yhteispainatuksessa.

Tosiaan Gen13:n oman lehden tasosta en siihen tutustumattomana osaa mitään sanoa, mutta tämä erikoisjulkaisu ainakin on hauska. Tarinassa Gen13:n superteinit viettävät lomaa New Yorkissa ja törmäävät Ihmenelosiin jäljittäessään karannutta lemmikkiotustaan. Seuraa väärinkäsityksiä ja koheltamista kun ryhmät yrittävät estää uhkaavan Godzilla-henkisen katastrofin.

En totta puhuen uskonut, että olisin nauttinut tästä viihdepalasta näinkin paljon. Kuvittaja/kirjoittaja Kevin Maguiren kieli on poskessa, kutta kynä pysyy silti kädessä. Maguire piirtää ihmisistä kauniita, mutta osaa silti pitää hahmot persoonallisina ja tunnistettavina. Jälki on yksityiskohtaista taustoja myöten. Vitsitkin hän saa toimimaan oivasti: Hämähäkkimies käy heittämässä parhaat läppänsä vähään aikaan ja loppuratkaisukin on aika hersyvä. Yllättäen Maguire saa suhteellisen pienessä sivumäärässäkin annettua kaikille noin kymmenelle hahmolle omat hetkensä. Tiivistä ja hauskaa kesäviihdettä tämä siis.

Kääntöpuolella onkin sitten ilmeisesti viimeinen Grant Morrisonin JLA-tarina Suomessa tällä erää. Ja se cross-over, ja vielä WildC.A.TS:in kanssa. WildC.A.TS, tästä eteenpäin ”WC”, on 90-luvun alussa ensiesiintymisensä tehnyt ryhmä, jota voisi ehkä parhaiten kuvata sanalla ”yleinen”. Porukka koostuu stereotyypeistä: on katu-uskottava poplarijäbä, villi soturinainen, iso heppu ja suoraselkäinen johtaja. WC on esiintynyt käsittääkseni ihan hyvissäkin tarinoissa, mutta eipä ole eteen vielä osunut.

Tarinassa JLA kohtaa WC:n kun ilkeä Epoch alkaa terrorisoida historiaa tullakseen maailmankaikkeuden herraksi, ilmeisesti. Näissä supersankarijuttujen aikamatkailutarinoissa on harvemmin järkeä. Jos pahiksella on aikakone, miksei hän vaikkapa listi sankareita kehtoihinsa? Ja jos supersankareilla on myös ajassa matkustava laite, mikseivät he siirry pahiksen menneisyyteen ja riko tämän leluja, ennekuin tästä tulee uhka?

Morrison selvästi yrittää ottaa nämä ongelmat huomioon, mutta ei selitä niitä millään järkevällä tavalla. Hän heittää näppärältä kuulostavaa teknopölinää lukijoita päin ja ilmeisesti toivoo, ettei kukaan huomaisi bluffia. Otetaan esimerkki, jossa Epoch selittää, miten hän saa rajattomasti voimaa:

”Pimeän novan painovoima repii anti-takyoneja… taisteluasun älyiho-pinta absorboi ne…”

Mikä on pimeä nova? Takyoni on käsittääkseni valohiukkanen, mutta onko anti-takyoni ”pimeyshiukkanen”? Pitääkö anti-takyonit erikseen repiä, että ne voi absorboida? Miten takyoni yleensäkin revitään?

Hyvä on, lienee turha puuttua yksityiskohtiin. Morrison se vaan viihdyttää lukijoitaan pseudotiede-höpöllä. Tärkeintä on että, sankarit säntäilevät ympäri aikaa ja vetävät pahiksia päihin. JLA:n WC:n vuorovaikuts on ihan hauskaa luettavaa, ja Morrison keksii WC:n tylsillekin hahmoille käyttöä saaden jopa Grifterin vaikuttamaan ihan symppikseltä.

Kuvitus on aika hirvää. Allekirjoittaneelle tuntemattoman Val Semeiksin hahmot ovat jäykkiä ja ilmeettömiä ja eeppisistä kohtauksesta puuttuu kaivattu sense of wonder kokonaan. Haalea väritys ei auta asiaa.

JLA/WC-cross-over on keskinkertainen Morrison-karuselli, jota räkäinen kuvitus entisestään latistaa. Alppari on kuitenkin hankkimisen arvoinen Gen13/IN –jutun takia, siis jos supersankareista pitää.

Sidekicks: The Transfer Student TP


Viikon ulkomainen on J. Torresin kirjoittama ja Takeshi Miyazawan kuvittama SIDEKICKS: THE TRANSFER STUDENT. Kyseessä on noin satasivuinen, mustavalkoinen pikkualbumi, jota julkaisee Oni Press.

Sidekicks kertoo supervahvasta Terrystä, joka hyväksytään opiskelemaan supersankareita kouluttavaan akatemiaan. Miten niin ”Uudet Mutantit”? Eli tutut kuviot on kysessä, kun nuoret sankarit opettelevat voimiensa käyttöä ja koittavat kasvaa aikuisiksi. Mutta toisin kuin muut genren edustajat, Sidekicks muistuttaa enemmän teinidraamaa kuin supersankarioopperaa.

Sidekicksin teinit ovat enemmän huolissaan joukkoon sopimisesta kuin korkeiden rakennusten yli hyppimisestä. Ongelmia Terrylle tuottavat sisäoppilaitoksen tiukat säännöt ja luokan uutena oppilaana ystävien hankkiminen. Copybook Talesista tuttu J. Torres kirjoittaa uskottavan oloisia teinihahmoja sortumatta pahimpiin kliseisiin. Ikävä vain yksikään tarinassa alkava juonikaari ei pääty kokoelmassa. Oni Press on tosin luvannut julkaista jatkoa Sidekicksille, joten toivoa on.

Niin kuin nimestä voinee päätellä, Miyazawan tyyli on silkkaa mangaa niin kerronnalta kuin ulkoasultaankin. Tarinaa rakennetaan hiljaisilla ruuduilla ja toimintaa maustetaan pysäytyskuvilla ja vauhtiviivoilla. Miyazawa ei onneksi sorru manga-maneereihin mitä tulee nuorten naisten kuvittamiseen. Tähän voisikin heittää hölmön vitsin koulu-univormuista sekä lonkeroista ja verrata suuria silmiä muihin suuriin ruumiinosiin, mutta onneksi olen sellaisen yläpuolella.

Harmitonta kesähupia on myös Sidekickskin. Hauskoja hahmoja, viehkoa kuvitusta, tunnistettavia tilanteita mutta outoja kulisseja. Jos teinit oikeasti lukisivat sarjakuvia meidän vanhojen ukkojen lisäksi, heille voisi vaikka suositella Sidekicksia Dawson-Roswell-tauhkan sijaan.

Ensi viikolle on uskallakaan varmaksi luvata mitään. Rahatilanteeni saattaa jälleen rajoittaa hankintojani, mutta ehkäpä jos olen toisenkin viikon syömättä, saattavat rahat riittää uusiin jenkkialbumeihin. Ensi viikkoon, moro.

* * *

Tästä laatikosta voit jättää palautetta kirjoittajalle.
   

etusivu       KK-files