KATUOJA

Sarjakuvia AIKUISILLE

Arviot: 24.6.2003

Katuojassa tällä viikolla:

Tervetuloa Katuojaan.

Tällä viikolla arvioidaan jo jonkinlaiseksi klassikoksi muodostunut Kyle Bakerin sarjakuva. Vilkaisemme myös yhden Marvelin viime aikojen onnistuneimman sarjan viimeisintä kokoelmaa.

Supersankarilehtiä seuranneet muistanevat kenties muutaman vuoden takaisen tarinan suomalaisessa Spider-Man-lehdessä, jossa John Byrne esitteli uuden Hämähäkkinaisen. Byrnen tarina oli tuon ajan Spider-Manin linjaa mukaillen aikamoista kuraa, jossa rasittava Mattie Franklin tempoili Hämähäkkinaisen trikoissa. Tarinalla pedattiin Hämähäkkinaisen omaa sarjaa, joka kuoli pikaisesti.

Uusin ALIAS-tarinakokonaisuus UNDERNEATH alkaa, kun kokkelipöllyssä heiluva Frankin löytyy sarjan päähenkilön vessasta ja lentää pois paniikissa, törmäillen rakennusten seiniin paetessaan. Ja yllättäen triviaali hahmo onkin mielenkiintoinen.

Alias kertoo Marvel-maailman laitamilla toimivasta yksityisetsivästä. Jessica Jones on entinen supersankari, joka on erikoistunut yli-ihmisiin liittyviin tapauksiin. Supersankarit tunkevat hänen elämäänsä muutenkin. Keikkojen puutteessa hän toimii Matt Murdockin henkivartijana ja Muurahaismies (yksi niistä) on ehdolla Jessican poikaystäväksi.

Underneathissa Jones päätyy ilmeisen sattuman kautta jäljittämään huonoon seuraan päätynyttä Hämähäkkinaista. Johtolankoja on kuitenkin vähän, eikä tilannetta auta tuttu lehtimies J. Jonah Jameson, joka on päättänyt syyttää Jonesia ottotyttärensä katoamisesta.

En tiedä, miksi käsikirjoittaja Brian Bendis on halunnut leikkiä John Byrnen leluilla. Hämähäkkinaisen hahmo oli alun perin tylsä klisekimppu, samoin kuin muut Hämähäkkinaiset ja -tytöt, joihin Underneathissa viitataan. Eikä Bendis leiki nätisti: hän laittaa Mattien sellaiseen myllytykseen, jota ei voi näyttää lastenlehtien sivuilla. Bendis kuitenkin onnistuu alle 150 sivussa siinä, missä Byrne ei vajaan vuoden aikana: hän saa lukijan välittämään Mattie-parasta.

Alias on ehdotonta lukemistoa Marvel-friikille, joka on jo kasvanut ulos fanipojan kengistä. Unholaan jääneiden Marvel-hahmojen käyttämisen yhdistäminen varttuneemmille lukijoille suunnattuun hidastempoiseen, hahmolähtöiseen kerrontaan ei varmasti viehätä kaikkia, mutta minuun Bendisin ja kuvittaja Michael Gaydosin yhteistyö uppoaa kuin häkä. Aliaksen hahmoissa on tunnistettavuutta, joka puuttuu suuresta osasta valtavirran sarjakuvaa. On elähdyttävää toisinaan huomata olevansa eri mieltä päähenkilön kanssa ja ymmärtävänsä, ettei keskushahmo olekaan erehtymätön, eikä edes mitenkään mutkaton ihminen. Gaydosin karu mutta tyylikäs, ruskeaa ja harmaata hienosti hyödyntävä kuvitus välittää tarinan arkisuuden. Vaikka tässä kontekstissa supersankarit näyttävätkin hieman koomisilta, esimerkiksi hahmojen tunnetilat välittyvät hienosti hahmojen kasvonpiirteistä.

SUOSITUS: Alias alkoi kalpeana kopiona Bendisin kirjoittamasta Powersista, mutta siitä on kasvanut yksi Marvelin parhaista sarjakuvista, kypsä näkemys fantasiamaailman nurjasta puolesta. Ja, tosiaankin: onko mahdollista olla haluamatta nähdä Byrnen Hämähäkkinaista huumekoukussa?

Kyle Bakerin THE COWBOY WALLY SHOW oli aikanaan jonkinlainen urbaani legenda. Levitysongelmien takia albumi katosi markkinoilta ja Cowboy Wally sai maineen hauskimpana sarjakuvana, jota kukaan ei ollut lukenut. Nyt, 16 vuotta ensi-ilmestymisensä jälkeen Cowboy Wally ratsastaa jälleen estradille.

Jostain käsittämättömästä syystä albumi on julkaistu DC:n Vertigo-alamerkin kautta. Huumorisarjakuvalla ei ole mitään tekemistä aikuisille suunnattua perinteisesti fantasiaa julkaisevan Vertigon kanssa. Toisaalta, viime vuosina Vertigo-merkistä on tullut alusta kaikelle DC:n varttuneille lukijoille suunnatulle materiaalille.

Cowboy Wally on typerä, lihava ja äänekäs säheltäjä, joka on onnistunut rakentamaan showbusiness-imperiumin. Tai näin hän väittää. Sarjakuva on rakennettu haastatteludokumentin muotoon. Wally kittaa häkellyttäviä määriä kaljaa ja kertoo nousustaan lastenohjelman epäkorrektista juontajasta TV-aseman omistajaksi, elokuvatuottajaksi ja lopulta talk show -isännäksi. Näemme, miten tämä lannistumaton, lierihattuinen moderni Ed Wood toikkaroi tuotannosta toiseen hilpeän välinpitämättömänä. "Sands of Blood" -elokuvassa ilmapalloja kantavat muukalaislegioonalaiset kamppailevat hunneja vastaan Ranskan aavikolla. "Hamlet" kuvataan ryyppäysputken jälkeen poliisiaseman sellissä pahvista leikattujen lavasteiden avulla.

Cowboy Wally Show on hämmentävä sarjakuva. En voi sanoa koskaan nähneeni mitään sen kaltaista. Bakerin kuvakerronta luo hienosti illuusion liikkuvasta kuvasta. Hahmojen päiden päälle ilman puhekuplia kirjatussa konekivääridialogissa on suorastaan Woody Allen -henkistä charmia. Etenkin Wallyn aisapari Lenny Walshin repliikeistä löytyy tutta neuroottisuutta. Baker piirtää karikatyyrimäiset hahmonsa ohuella viivalla. Jälki on äärimmäisen tarkkkaa ja selkeää. Pidän siitä huomattavasti enemmän kuin Bakerin nykyään käyttämästä, animaatiosarjoja muistuttavasta, tietokoneavusteisesta tyylistä, johon voi tutustua vaikka tuoreesta Batman: Mustaa ja valkoista -kokoelmasta.

Bakerin huumorintaju on pistämätön. Albumissa vitsit seuraavat toisiaan hengästyttävällä tahdilla. Erilaiset vähäeleiset visuaaliset jujut - kuten vaikkapa kuvassa näkyvä mikrofoni - täydentävät täyteen heittoja pakattua dialogia. Jotkin 16 vuotta vanhoista jutuista ovat nykyään jo hieman kuluneita, mutta Bakerin heittäessä huulen toisensa perään yhteisvaikutus väsyttää lukijan puolelleen.

SUOSITUS: Pitkää, juonellista huumorisarjakuvaa - tai ainakaan onnistunutta sellaista - näkee harvoin. Poikkeamana strippien dominoimasta huumorigenrestä Cowboy Wally on jo sinänsä kiinnostava. Ja on se vielä pahuksen hauskakin.

Ensi viikolla lienee jälleen aika tehdä Egmont-katsaus. Listalla ovat ainakin Transformers, Pikku Piko ja mahdollisesti tuoretta Hämis-materiaalia. Siihen asti.

Lehdet luki Otto Sinisalo.

Katuoja on epävirallinen webbisivu, jonka sisältö on arvioita ja kritiikkejä. Kaikki mainitut hahmot, nimikkeet ja tuotemerkit ovat haltijoidensa ™ ja ©. Muu sisältö kirjoittajiensa ©.