KATUOJA

Ylivertainen Katuoja

Arviot: 26.8.2003

Katuojassa tällä viikolla:

Tervetuloa Katuojaan.

Lehtikioskeille on ilmestynyt Kerrassaan Merkillisten Herrasmiesten Liiga -nimellä kulkeva sarjakuva-albumi. Kyseessä on Alan Mooren ja Kevin O' Neillin seikkailusarjakuva, jossa viktoriaanisen fiktion kuuluisimmat hahmot yhdistävät voimansa. Olen arvioinut alkuperäiskielisen teoksen, mutta sanottakoon vielä, että kyseessä on erinomainen sarjakuva. Mooren tapa rakentaa tarina on häpeilemättömän viihdyttävä ja O'Neillin liioittelevan karrikoiva tyyli sopii yllättävän hyvin hirtehiseen kertomukseen. Liigassa on enemmän huumoria, väkivaltaa ja vanhaa kunnon sense of wonderia kuin rekka-autollisessa supersankareita. Se on todennäköisesti Egmontin tämän vuoden paras julkaisu ja aivan varmasti yksi vuoden parhaista suomeksi julkaistuista sarjakuvista.

Arvion englanninkielisestä Liigasta voit lukea osoitteesta arkistoista . Arvio on näin jälkikäteen luettuna hieman sekava, mutta ajanee asiansa.

Egmont julkaisee tuoreeltaan Mark Millarin ja Bryan Hitchin Ultimates-sarjakuvaa suomeksi MEGA 5/2003:n sivuilla. Omistan tämänkin tarinan englanninkielisenä albumina, joten merkittävää hinkua hankkia suomenkielistä laitosta minulla ei ole. Arvioin Megan käyttämällä alkuperäiskielistä sarjakuvaa, joten tiettyjä epätarkkuuksia saattaa esiintyä. Kenties jälkipolvet armahtavat minut.

Ylivertaiset on ns. "ultimate"-versio Kostajista. Ultimate-sarjakuvat modernisointeja Marvelin tutuista sankareista. Hämähäkkimiehen ja X-Menin yhteydessä ei olla tyydytty pelkkään uudelleenkerrontaan, vaan tarinoista on säilytetty vain olennaiseksi koettu aines. Samoin käy Kostajille, kun Millar ja Hitch esittelevät versionsa Marvelin vanhimmasta supersankarijoukosta.

Tarina alkaa Toisen maailmansodan loppupuolelta. Hyökkäys saksalaisten rakettitukikohtaan näyttää epätoivoiselta, mutta päivän pelastaa Kapteeni Amerikka, joka ryntää sakemannien rivien läpi ja pysäyttää tuomiopäivän aseen. Sankari kuitenkin sinkoutuu raketin mukana pohjois-Atlantin hyisiin vesiin.

Vuosikymmeniä myöhemmin Kenraali Fury on kokoamassa maailman ensimmäistä virallista supersankarijoukkoa. Ylivertaisten riveihin päätyvät elosteleva miljardööri Tony Stark ja hänen robottihaarniskansa, supersotilasseerumia tutkinut tiedemies Bruce Banner, kokoaan ja muurahaisia hallitseva tutkija Hank Pym sekä tämän vaimo ja kollega Janet, joka osaa muuttua piskuiseksi Ampiaiseksi. Ja ei aikaakaan, kun Kapteeni Amerikkakin löytyy ajelehtimasta jääkimpaleena mereltä.

Sarjakuvan yli-ihmiset ovat motiiveiltaan kovin erilaisia kuin tutut supersankarit. Oikeastaan sankareista puhuminen on vähintäänkin kyseenalaista. Stark on huikenteleva, supermalleja kaatava elämysmatkailija. Hank Pym on epätasapainoinen ja ylimielinen. Kapteeni Amerikka puolestaan on sotilas, jolla on sotilaan arvot ja asenteet. Kaikista surkein on Banner, jolla ei ole selkärankaa puolustautua voimakastahtoisempien kollegoiden pompotukselta eikä tahtoa lähestyä ex-tyttöystäväänsä Bettya. Mieluiten hän olisikin jokin isompi ja vahvempi... ja kas, siinähän sitä supersotilasseerumia olisikin käden ulottuvilla.

Supersankarien inhimillistäminen ei ole mitään uutta. Frank Miller ja Alan Moore kulkivat sen tien loppuun saakka 80-luvun merkkiteoksissaan. Millar onnistuu välttämään tavallisimmat supersankareiden uudelleenkeksimisen sudenkuopat, eikä tee hahmoistaan tylsiä psykopaatteja. Vaikkei hän täydellisen moniulotteiseen henkilökuvaukseen kykenekään, on yritys pahuksen paljon parempi kuin vaikka taannoisessa The Authority -sarjakuvassa. Hahmojen dialogi on välillä turhankin nokkelaa, mutta tarinan henkilöt ovat muutakin kuin sarkasmiautomaatteja tai äänitorvia Millarin mielipiteille.

Ylivertaisissa kirjoittaja Mark Millar paljastaa itsestään puolen, jonka on onnistunut pitämään piilossa sarjakuvia lukevalta yleisöltä, nimittäin hienovaraisuutensa. Sarjakuvassa ei juurikaan nähdä Millarille tyypillistä ultraväkivaltaa, tarpeettoman sadistisia roistoja eikä naivia poliittista kommentointia. Ultimate X-Menin jälkeen Ultimates vaikuttaa suorastaa herkältä. Ainuttakaan varsinaista taistelua ei nähdä, saatikka sitten superroistoa. Tarinassa tapahtumalähtöisyyden on korvannut hahmolähtöisyys. Konfliktit ovat sisäisiä, oli sitten kyse Kapteeni Amerikan vaikeuksista sopeutua 2000-luvun maailmaan tai Bannerin itsetunto-ongelmista. Seuraavassa jaksossa sitten nähdäänkin suoraa toimintaa. Sen verran voinen paljastaa, että siinä Millar sortuu valitettavasti käyttämään vanhoja kikkojaan.

Satasivuinen lehti on siis oikeastaan pelkkää prologia, joka johtaa Ylivertaisten ensimmäiseen tehtävään. Syy hitaaseen alkuun johtuu Marvelin viime aikoina yleistyneestä tavasta rakentaa tarinat siten, että ne toimivat parhaiten kokoelmina. Politiikka on omituinen. Eikö sarjallinen tarina kannattaisi aloittaa mahdollisimman räväkästi, että uudet lukijat jäävät heti koukkuun? Hidastelu onkin näkynyt paikoin irtolehtien myynnin putoamisena, mutta kenties vahinko saadaan takaisin kokoelmin myynnissä. Ylivertaisissa ei hidas tahti kuitenkaan haittaa, koska Millarilla ja Hitchilla on paljon hyviä ideoita ja intoa esitellä niitä. Esimerkiksi Kapteeni Amerikka tiukan linjan sotilaana, jonka univormuun kuuluvat maihinnousukengät ja asevyö on looginen ja luonnollinen kehityssuunta sotilassankarille.

Kuvittaja Bryan Hitch onnistuu hämmästyttävän hyvin sitomaan Ylivertaisten tarinan meille tuttuun todellisuuteen. Sarjakuva näyttää sijoittuvan uutiskuvista ja lehdistä tuttuun maailmaan. Näin jopa lukuisat viittaukset olemassa oleviin henkilöihin puolustavat paikkaansa. Kun näemme George Bush nuoremman Ylivertaisten gaalavastaanotolla, se vaikuttaa maailman luonnollisimmalta asialta. Ihmeellisten tapahtumien ja uskottavan, realistisesti kuvitetun maailman kontrasti aiheuttaa juurikin tätä kuulua ihmeen tuntua. Hitaasta työtahdistaan tunnettu Hitch puolustaa paikkaansa yhtenä suosituimmista mainstream-sarjakuvien piirtäjistä. Supersankarit ovat harvoin näyttäneet näin upeilta.

SUOSITUS: Ylivertaisten ensimmäinen näytös on sarjakuva, jonka voisi kuvitella suoraan kelpaavan filmatisoinnin raaka-aineeksi. Se on Mark Millarin toistaiseksi parasta supersankarisarjakuvaa, vaikuttava yritys siirtää supersankaritarina entistä tunnistettavampaan ja realistisempaan maailmaan. Yritys onnistuu hienosti, eikä vähiten Hitchin kuvituksen ansiosta.

Ensi viikolla voisikin jälleen arvioida uusia jenkkisarjiksia. Miten olisi Maito- ja Juustomies Evan Dorkinin Circling the Drain?

Lehdet luki Otto Sinisalo.

Katuoja on epävirallinen webbisivu, jonka sisältö on arvioita ja kritiikkejä. Kaikki mainitut hahmot, nimikkeet ja tuotemerkit ovat haltijoidensa ™ ja ©. Muu sisältö kirjoittajiensa ©.