KATUOJA

Absurdi kuin curling

Arviot: 28.10.2003

Katuojassa tällä viikolla:

Tervetuloa Katuojaan. Tällä viikolla arvioidaan jälleen kourallinen piensarjakuvia sekä X-henkilöiden tuoreimmat edesottamukset.

Minun piti erikseen katsoa sanakirjasta, mitä "non sequitur" tarkoittaa, ennen kuin lähdin arvioimaan Tommi Musturin ITALO SPORT -sarjakuvaa. Non sequitur - ja syyhyn, miksi jouduin asian selvittämään, palaan pian - tarkoittaa muun muassa lausuntoa, joka ei seuraa loogisesti edeltävää keskustelua tai muuta sisältöä. Katsokaa, opin uuden termin, ehkä opitte tekin! Sarjakuvat ovat opettavaisia.

Italo Sportissa liikutaan urheilun maailmassa. Urheilu näyttää olevan Musturille samanlainen suorastaan mystinen aktiviteetti, jollaisena se avautuu minulle. Joko näin, tai Musturilla on jonkinlainen perustavanlaatuisen syvä ymmärrys urheilukulttuurista, josta on ammentanut inspiraation strippikokoelmaansa. Suorituksen jälkeen Italo Sportin lukija kysyy: "mitä vittua?"

Mutta se on hyvä "mitä vittua"; se on tyytyväinen "mitä vittua". Kokoelman huumori perustuu - aivan! - non sequitur -tyyppisiin heittoihin, joita strippien urheilijat latovat jutuissa, joissa kussakin esitellään jokin urheilulaji. Miksi shakinpelaaja ajattelee "korvistani valuu kristuksen veri"? Tai tennispelaaja sanoo "hähhää! kainaloni tuoksuvat hullulta"? En minä tiedä, mutta minusta se on tosi hauskaa. Myös strippien juonnossa hairahdutaan aiheesta ja päädytään välillä pohtimaan vallan kummallisia, vaikkapa listaamaan "muita lämpöisiä juttuja".

Musturin piirrokset ovat lennokkaita ja dynaamisia. Sinisen ja punaisen sävyillä väritetty sarjis on tunnelmaltaan yhtä absurdi kuin curling.

SUOSITUS: Minä pidin Italo Sportista ja nauroin jopa ääneen, joka on harvinaista. Diggailuni on kuitenkin luonteeltaan tavallistakin subjektiivisempaa: Italo Sportin huumori varmastikaan kolahda kaikille ja on vaikea arvioida, kenelle se sopisi. Kenties Jukka Tilsan ystävät ovat samalla aaltopituudella Musturin sporttivartin kanssa. Molemmat hyödyntävät, noh, non-sequitur -tyyppisiä vitsejä. Sarjista voi tilata tekijältä osoitteesta tommi miukumau madeinhurry.com .

On aina ilo nähdä sarjakuvantekijän kehittyvän ja kokeilevan rajojaan. Ja kas vain, tässä on Aura Ijäs, kehittymässä ja kokeilemassa rajojaan PAHA MOKA -sarjakuvalehdessä, jossain määrin ainakin.

Ijäksen piirostyyliä on verrattu kyllästymiseen asti niin sanottuun manga-tyyliin, jättäen huomiotta, että mitään manga-tyyliä yleensäkään ei ole olemassa. Tietyt maneerit - kuten suurisilmäiset ihmishahmot - Ijäs on ominut japanilaisilta piirtäjiltä, mutta hänen kuvakerrontansa on ollut tavallisesti länsimaista. Paha mokassa Ijäs kokeilee myös hieman japanilaiselle sarjakuvalle tyypillisillä kerrontakeinoilla. Esimerkiksi nimisarjakuvan vauhdikkaimmissa kohtauksissa taustat häilyvät vauhtiviivoiksi ja suorakulmaiset ruudut väistyvät kaoottisemman ruutujaon tieltä.

Paha moka sisältää enimmäkseen huumoristrippejä. Nimisarjakuvassa kaksi kissaa jahtaavat kärpästä tuhoisin seurauksin. Tommi-stripeissä pehmotiikeri kohtaa erilaisia omituisia otuksia, kuten kumiankan haamun, murhanhimoisen hymynaaman ja Ijäksen itsensä. Strippien idea on laittaa aggressiivinen Tommi kohtaamaan samalla tavalla aggressiivinen hahmo, ja repiä konfliktista huumoria. Juju ei ehkä kantaisi kovin pitkän lehden läpi, mutta näin pieninä annoksina ne toimivat hyvin.

Kokoelman humoristisesta linjasta poikkeaa Vasemmanpuolimmainen ovi, lyhyt kauhutunnelmainen kummitustarina, jossa tytär avaa äitinsä kauhistukseksi kielletyn lipaston. Olin jo tuomitsemassa tarinan triviaaliksi, mutta sitten huomasinkin viimeiseen ruutuun piilotetun kuvajaisen, joka melkeinpä säikäytti. Oliko se siinä viime lukukerralla? Joka tapauksessa kauhutarina ei sovi lehden kokonaisuuteen, vaikka pätevä onkin.

SUOSITUS: Paha moka on tasalaatuinen paketti viehättävällä tyylillä piirrettyjä ja hauskojakin strippejä. Mielenkiintoista on nähdä, mihin suuntaan Ijäs seuraavaksi lähtee, sarjakuvallisesti siis. Paha mokaa voi kysellä tekijältä osoitteesta psykotommi miumau luukku.com

PILLERITALO on minulle aikaisemmin tuntemattoman Tommi Hämäläisen pieni, ilmeisesti kopiokoneella tehty lehti. Lehden tarinassa ollaan menneisyydessä, mahdollisesti Venäjällä. Nimetön, parrakas hahmo, ilmeisesti pappi saa vierailullaan maalaistaloon myrkkyä, ja päätyy erikoisella menetelmällä hoidettavaksi.

Kuudessatoista pienessä sivussa Hämäläinen ei luonnollisestikaan ehdi kertoa kovinkaan monivaiheista tarinaa, varsinkaan kun Pilleritalossa jokainen sivu on yksi ruutu. Hämäläisen ilmaisu on minimalistista niin sanallisesti kuin kuvallisestikin. Kirjoituskonefontilla ladottua tekstiä ei ole paljon, ja dialogi on Kaurismäkeläistä. Piirrokseen on jätetty rosoisuutta, joka antaa kokonaisuudelle särmää.

SUOSITUS: Pilleritalo on absurdi tarina, jos jää kevyesti hämääntynyt olo. On vaikea sanoa, mihin Hämäläinen on sarjakuvalla pyrkinyt. Tarina jää kovin irtonaiseksi tapahtumasarjaksi, ja hahmojen motiiveista ei ota erkkikään selvää. Hämäläisen piirrosjälki on kuitenkin toimivaa ja sitä olisi mielenkiintoista nähdä pidemmässä sarjakuvassa. Pilleritaloa voi kysellä osoitteesta tieto-kon3 ät luukku.com .

Ja nyt, koska nukkumaanmenoaikani lähestyy, uusin X-MEN nopeasti.

Numerossa 11/2003 jatkuvat Grant Morrisonin kirjoittamat Ryhmä-X-tarinat. Valitettavasti vain lehden tarinat ovat osa Morrisonin huonointa tarinakokonaisuutta X-hahmojen parissa. Olen lukenut sarjaa pitkälle eteenpäin alkukielellä ja taso näyttää olevan korkea Morrisonin kauden loppuun saakka, joka onkin käsillä vajaan kymmenen jenkkinumeron päästä.

Imperialissa, tarinassa johon on Suomessa ollaan päästy, Shi' r -avaruusimperiumi on joutunut telepaattisen Cassandra Novan huijaamaksi ja on matkalla tuhomaana Xavierin ja hänen mutanttinsa. Samaan aikaan Xavier makaa koomassa ja uteliaat ihmistoimittajat tungeksivat mutanttien koululla.

Imperial on siis toistaiseksi Morrisonin kehnoin tarina. Siltikään aivan mahdottoman kehno se ei ole. Se on monella tapaa Morrisonille tyypillinen toimintaseikkailu, jossa sankarit yrittävät selviytyä koko ajan pahemmaksi muuttuvasta kriisistä. Juttu on rytmitetty mainiosti, ja toiminnassa on koko ajan välitön ja uhkaava tunnelma.

Tarinan ongelma on ajoitus. Edellisessä tarinassa Xavierin koulu joutui puolustautumaan hyökkääjiltä, ja niin joutuu nytkin. Toiston tunteelta ei voi välttyä. Toinen kompastuskivi on kuvitus, joka on kovin vaihtelevantasoista. Vaihtelevantasoisella tarkoitan kehnoa. Ensimmäisen kappaleen kuvittanut Ethan van Sciver ei ole mahdottoman huono, mutta hänellä on rasittava tapa piirtää hahmonsa työntymään ulos ruuduista ja vaihdella perspektiiviä, vaikka kohtaus ei sitä tarvitsekaan. Igor Kordeylla on taas hyvä kuvakulmat ja sommitelmat, mutta hänen rujo tyylinsä sopii huonosti näin klassiseen supersankaritarinaan. Imperialissa Kordey piirros on tavallistakin vähemmän huoliteltua, koska hän joutui aikanaan piirtämään sivut kovalla kiireellä.

Myös Wolverinen nuoruusvuosia kartoittava Origin jatkuu tässä numerossa, yhtä triviaalina kuin ennenkin. Wolverine ja tästä huolehtiva Rose ovat päätyneet töihin louhokselle henkiensä pitimiksi. Tämän jakson tarkoitus on myydä idea Loganin kasvamisesta ruikuttavasta peelosta miehekkääksi metsämieheksi, mutta muutos on liian äkillinen ollakseen uskottava. Ensin Logan itkee kuin tyttö. Sitten, leikkaus kaksi vuotta tulevaisuuteen ja Loganiin metsästämässä kauriita miehekkäästi. Tämän jälkeen vielä kirjoittaja Paul Jenkins näyttää että Logan on sittenkin vielä peelo, ja itkee kuin tyttö. Jenkinsin selitys epäsäännölliselle käytökselle vaikuttaa olevan Loganin pelko tämän sisällä lymyävästä pedon vaistosta, mutta tarina ei korosta sitä tarpeeksi ollakseen uskottava. Loganin rimpuilua ei tee yhtään siedettävämmäksi tämän kuvaus surkeaksi rätiksi aiemmissa kolmessa episodissa.

SUOSITUS: Imperial ei ole kovinkaan erikoinen supersankarivääntö, ja Origin on edelleen yhtä epämielenkiintoinen kuin aiemmin.

Hyvää yötä täältä Katuojasta. Ensi viikkoon!

Lehdet luki Otto Sinisalo.

Katuoja on epävirallinen webbisivu, jonka sisältö on arvioita ja kritiikkejä. Kaikki mainitut hahmot, nimikkeet ja tuotemerkit ovat haltijoidensa ™ ja ©. Muu sisältö kirjoittajiensa ©.