KATUOJA

Ihmeiden aika

Arviot: 29.4.2003

Katuojassa tällä viikolla:

Tällä viikolla Katuojassa tarkastetaan uusi Elsewords-minisarja DC:lta. Ja tottahan toki myös tuore Spider-Man arvostellaan.

SPIDER-MANIN numerossa 5/2003 Paul Jenkinsin neliosainen Vihreä Menninkäinen –tarina ”Kuolema suvussa” saadaan päätökseen. Vaikka aiemmista osista sitä ei pystynytkään huomaamaan, Jenkins näyttää lainaavan Alan Mooren ja Brian Bollandin Batman tarinaa ”Tappava pila”. En tiedä, onko kyseessä plagiaatti, pastissi vai tahaton sattuma, mutta yhtäläisyydet ovat näkyvillä: sankarin ystävä haavoittuu vakavasti tämän arkkivihollisen käsissä, arkkivihollinen houkuttelee sankarin lopulliselta vaikuttavaan yhteenottoon ja lopuksi sankari ja vihollinen nauravat yhdessä pahiksen vitsille. Huomatkaa myös tarinan nimi: ”Death in the Family” –nimisessä Batman-tarinassa Jokeri surmaa Battiksen apupojan.

Yrittääkö Jenkins kertoa meille jotain? Haluaisiko hän mieluummin kirjoittaa Batmania? Onko Flash Thompson Robin vai Lepakkotyttö?

Joka tapauksessa tarinan päätös on antikliimaksi, melkeinpä pakostakin, sillä edellisessä numerossa annettiin odottaa jotain merkittävää tapahtuvan. Vaan ei tapahdu: sankari ja roisto nujakoivat, mutta lopulta rauhoittuvat ja juttelevat mukavia. Lopulta Hämähäkkimies kävelee pois voittajana, koska vastoinkäymisistä huolimatta ei joudu rikkomaan moraalikoodiaan. Opettavaista, todellakin.

Jenkins esittää Hämähäkkimies ja Menninkäinen ovat melkeinpä ystävyksiä, koska ovat ottaneet yhteen niin monta kertaa. Ajatus sankarin ja roiston yhteydestä toimi paremmin Tappavassa pilassa, sillä lukija tuntee Batmanin mielenhäiriön, mutta Hämäri esitetään aina suhteellisen selväjärkisenä heppuna. Ja Tappavan pilan vitsi oli parempi.

Kuvittaja Humberto Ramosin taide pääsee oikeuksiinsa nyt, kun Egmont on siirtynyt käyttämään uutta, nahkeaa paperia. Uudella paperilla värit ovat kirkkaampia ja viimeisen kohtauksen auringonlasku näyttää suorastaan kauniilta. Viimeinen sivu muutenkin pelastaa paljon sillä se antaa lopulta ymmärrettävän motivaation Menninkäiselle. Paljastus tulee valitettavasti liian myöhään, koska tarina on jo ehtinyt pudottaa pallon esittäessään jälleen yhden Menninkäisen ja H-miehen kohtaamisen, joka ei johda mihinkään.

Superroistojen motivaatiosta puheenollen, JMS:n lehden toisessa tarinassa esittelemää uutta Mustekalaa ajava voima ei ole kovinkaan kiinnostava: hän haluaa superroistoksi, jotta pääsisi riehumaan. Onneksi mukana on myös alkuperäinen Otto Octavius, joka joutuu nuoremman kollegansa huijaamaksi. Tämä oikeastaan tekee Octaviuksesta tarinan altavastaavan ja sitä kautta protagonistin, Hämähäkkimiehen keskittyessä puimaan ihmissuhdeongelmiaan.

Tohtorin Mustekalan ja uuden… Merkonomi Mustekalan konflikti on mielenkiintoinen idea, ja onkin mielenkiintoista nähdä miten JMS ratkaisee nuoren pyrkyrin ja vanhan altavastaajan yhteenoton. Vaikka uudemman pahiksen motivaatiot jäävätkin huonosti perustelluiksi, JMS:n itsevarman ja ylpeän Octaviuksen ajatuksenjuoksua on hauska lukea.

Tarinan kuvituksesta vastaan John Romita nuorempi, joka on tapansa mukaan mainio. Ainoastaan kohtaus, jossa Mustakalan lonkerot pakenevat vankilastaan on kehnosti kuvitettu, koska varsinaista ulos murtautumista lukija ei näe koskaan. Lieneekö sivu jäänyt Egmontin leikkauspöydälle?

SUOSITUS: Tarina loppuu, toinen alkaa. Spider-man 5/2003 ei ole mitenkään erityisen hyvä paikka aloittaa lehden lukeminen, jos ei siihe ole aiemmin tutustunut. Jenkinsin ja Ramosin tarinan päätös ei vakuuta, mutta JMS:n ja Romitan juttu ainakin alkaa lupaavasti, vaikka uudella roistolla on ulottuvuuksia yhtä paljon kuin pahvilla.

”Elseworlds” on DC Comicsin nimike kaikille yhtiön supersankarisarjakuville, jotka eivät tapahdu DC:n ”virallisessa” supersankarimaailmassa. Parhaiten Elseworlds-konseptia on käytetty kertomaan tutuista hahmoista tarinoita, joita ei voisi toteuttaa hajoittamatta DC-maailman status quota. Esimerkiksi kelpaa vaikkapa Mark Waidin ja Alex Rossin mainio Kingdom Come, jossa esitetään eräänlainen loppu DC:n tärkeimpien hahmojen tarinoille.

Valitettavasti toisinaan tuloksena on fanfiction-tasoista tuubaa, jossa tekijä on halunnut kertoa mielestään ”oikean” version DC:n hahmoista, niin kuin Alan Davis teki Nail-minisarjallaan. Joistain Elseworlds-sarjakuvista taas näkee, että kyseessä on tarina, jonka tekijät ovat halunneet ulos, mutta ovat pakolla joutuneet ymppäämään siihen supersankarin. Miltäpä kuulostaa esimerkiksi Elseworlds-tarina, jossa Oikeuden Puolustajat ovat Tohtori Moreaun saaren olioita? Tai Batman-kertomus, jossa Batman on Frankensteinen hirviö?

Jos nämä tuntuvat hyviltä ideoilta, minulla on sinulle minisarja myytävänä: ”JLA – Hallitusohjelman Puolustajat” on 3-osainen Elseworlds-tarina, jossa JLA:n hahmot ovat Suomen hallituksen ministereitä. Ensimmäisessä numerossa tunteet käyvät kuumina, kun valtionvarainministeri Vihreä Lyhty torpedoi sisäministeri Salaman työryhmän verolakiesityksen. Ulkopoliittinen kriisi on syntymässä, kun ulkoministeri Batman haukkuu Iranin oikeuslaitosta ”lepsuksi”. JLA – Hallitusohjelman Puolustajat ilmestyy keväällä 2004 DC Comicsilta.

Mitä, ei kiinnosta? Entäpä JLA – AGE OF WONDER, kertomus 1800-luvun lopun yhteiskunnallisia mullistuksia keskelle pelmahtavasta Teräsmiehestä? Kuulostaa paremmalta, eikö?

Eletään vuotta 1876. Uuden ajan ihmeitä esitellään Philadelphian maailmannäyttelyssä. Eniten kansaa hämmästyttää kuitenkin julkisen debyyttinsä tekevä yli-inhimillinen herra Kent. Kent tiedemieskumppaneineen, sponsorinaan Thomas Edisonin oppipoika Lex Luthor, perustavat ”Tieteen puolustajat”, tehtävänään ohjastaa ihmiskunta uuteen, järjen ja tieteen aikakauteen.

Tuore kirjoittajatulokas Adisakdi Tantimedh on valinnut pahuksen mielenkiintoisen aikakauden tarinalleen ja osaa hyödyntää viime vuosisadan vaihteessa maailmalla tapahtunutta murrosta ja siitä seuranneita konflikteja. Tantimedh välttää Elseworlds-tarinoiden sudenkuopat pudottamalla tutut hahmot rooleihin, jotka toimivat niin hahmon kuin tarinan ajankohdankin kontekstissa. Teräsmies on kirkasotsainen idealisti, joka uskoo tieteellisen edistyksen johtavan parempaan maailmaan. Luthor saa taas edustaa tieteellisen edistyksen synkempää puolta, laskelmoivaa liikemiestä, joka pyrkii kaikin keinoin hyötymään uusista keksinnöistä. Hyviä ideoita ovat myös Vihreän Lyhdyn käyttäminen kovan linjan militaristina ja Vihreän Nuolen rooli anarkistisena työväenluokan puolustajana.

Tantimedh esittelee muitankin sankareita, mutta he jäävät statisteiksi. Starmanin ja Salaman sisällyttäminen vaikuttaa enemmänkin kädenojennukselta faneille kuin tarpeelliselta lisäykseltä tarinaan. Age of Wonderin päähenkilö on Teräsmies, ja ainakin tämä ensimmäinen osa on hyvin pitkälti hänen tarinansa.

Kuvituksesta vastaavat sivurakenteen ja kuvasommitelmat tehnyt maineikas P. Graig Russell sekä viimeistelyn ja tussauksen hoitanut Galen Showman. Lopputulos näyttää hienolta. Ohuella viivalla piirretyissä kuvissa on runsaasti yksityiskohtia. Vaikka Russell käyttääkin poikkeuksellisen paljon ruutuja per sivu, on kerronta ihailtavan selkeää ja tyylikästä.

Age of Wonder on 2-osainen minisarja ns. prestige-formaatissa, tarkoittaen siis kiiltäviä pahvikansia. Ensimmäinen osa juuri ilmestynyt ja se on saatavilla sarjakuvan erikoisliikkeistä. Mahdollista kokoelmaa ei ole vielä ilmoitettu.

SUOSITUS: Age of Wonder on kertomus yhteiskunnallisesta murroksesta ja tieteellisen edistyksen ongelmista. Siinä on vanhanaikaista ihmeen tuntua, ja niin kuin parhaat historialliset spekulaatiot, se saa lukijan katsomaan yhtä aikakautta uusin silmin. Se, että se on kerrottu käyttämällä supersankareita ei vähennä sen tehoa, sillä sankarit osataan sijoittaa rooleihin, joihin he sopivat. Tandimedh on tehnyt pohjatyönsä niin aikakauden kuin käytettyjen hahmojenkin osalta. Vielä kun kokonaisuuteen lisää erinomaisen ulkoasun, voi Age of Wonder olla yksi parhaista Elseworlds-tarinoista – olettaen, että tarinan päätösjakso on yhtä onnistunut kuin ykkösosa.

Ensi viikoksi voikin odotella uusinta X-Men-lehteä, joka ilmestyy juuri sopivasti yhtä aikaa X-Men 2 –elokuvan ensi-illan kanssa. Ihme juttu!

Lehdet luki Otto Sinisalo.

Katuoja on epävirallinen webbisivu, jonka sisältö on arvioita ja kritiikkejä. Kaikki mainitut hahmot, nimikkeet ja tuotemerkit ovat haltijoidensa ™ ja ©. Muu sisältö kirjoittajiensa ©.