Katuoja on Kalaksikukon suojeluksessa!

  

KATUOJA

  

Supermiehet poliittisina


Etusivulle
  

Arviot: 30.3.2004


Katuojassa tällä viikolla:

CAPTAIN MARVEL VOL.3: CRAZY LIKE A FOX
Marvel Comics
Peter David, Michael Ryan Paul Azaceta
144 sivua, värillinen

FANTASTIC FOUR VOL. 3 AUTHORATIVE ACTION
Marvel Comics
Mark Waid, Howard Porter
144 sivua, värillinen



Tällä viikolla Katuojassa arvioidaan kaksi tuoretta kokoelmaa Marvelilta, jotka molemmat kommentoivat tavallaan ajankohtaisia tapahtumia. Katuoja välittää siitä, mitä supersankareilla on sanottavanaan Irakin tilanteesta, koska Heikki Jokinen ilmeisesti ei.



Captain Marvel Vol. 3: Crazy Like a Fox

  

CAPTAIN MARVEL on ainoa Peter Davidin Marvelille kirjoittama lehti, ja viimeisimmän mukaan sekin ollaan lopettamassa. Suomalaiset muistanevat Davidin tämän pitkästä rupeamasta Hulkin parissa. Davidin Hulk teki hahmosta jälleen kiinnostavan: kirjoittajan tapa yhdistellä ilkikuristakin huumoria dramaattiseen ja monivaiheiseen tarinaan teki Hulkista yhden silloisista suosikeistani. Se myös teki Davidista aikanaan suositun kirjoittajan. Mutta Davidin tähti - jos sanaleikki sallitaan - on ollut laskussa. Hänen tavalleen kertoa tarinoita ei enää näytä olevan yleisöä.

Captain Marvel on kuitenkin kelpo muistutus siitä kaikesta, mikä Davidin Hulkissa aikanaan viehätti. Sen keskushenkilö Genis on alkuperäisen Kapteeni Marvelin poika, joka on aina joutunut elämään legendaarisen isävainaansa varjossa. Avattuaan mielensä ns. kosmiselle tietoisuudelle hän sai käyttöönsä kyvyn nähdä kaikki mahdolliset tulevaisuudet koko ajan, ja meni luonnollisesti järjiltään. Nyt hullu Genis terrorisoi maailmankaikkeutta lähes rajattomilla voimillaan, yrittäen omalla kieroutuneella tavallaan määritellä itselleen mikä on oikein ja mikä väärin. Puolijumalan omantunnon äänenä toimii Davidin vakiohahmo Rick Jones, joka on sidoksissa Genisiin.

Davidin kirjoittamaa Captain Marvelia on ilmestynyt noin 50 numeroa, mutta sarjan kokoaminen aloitettiin vasta, kun Genis sekosi ja lehden numerointi aloitettiin uudestaan ykkösestä. Kolmannen albumin ensimmäinen irvailee tosiaankin Irakin nykyiselle kaaokselle. Sankarina tervehditty Genis saapuu auttamaan Illeralaisia, jotka puolestaan miehittävät planeettaa, jonka ovat juuri vapauttaneet diktaattorin ikeestä. Ääni kellossa muuttuu, kun Genis ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa sanelemaan politiikkaa valloittajille. Davidin kevyt tölväisy Bushin sotaretkelle on hauska, eikä juurikaan saarnaava.

Myös loppualbumi tutkii vallan vastuun teemaa, vaikkakin eksyy lopulta sisä- ja ulkoavaruudellisille sivuraiteille. Miellyttävästi niin sanottujen "kosmisten" supersankaritarinoiden jalanjäljissä kulkevassa tarinassa Marvelin tunnetuimmat avaruuskansat, Shi´ar, Skrulli ja Kreet, ovat muodostamassa liittoa päästäkseen eroon Genisistä. Myös Titaanit, Genisin äidin kansa, aikovat toimia pysäyttääkseen Kapteeni Marvelin terrorin. Kaikkitietävä Genis ei kuitenkaan aio istua toimettomana. Samaan aikaan todellisuus on rakoilemassa liitoksissaan nimihenkilön aiempien toimien seurauksena.

David heittää muutaman kiinnostavan ajatuksen ilmaan, laajentaen aloituskappaleen teemaa. Näytetään, miten Genisiä vastaan asettuneet avaruusimperiumit tulevat polkemaan alleen "vaarallisiksi" tulkittuja planeettoja pyrkiessään ehkäisemään tulevia uhkia rauhalle galaksissa. Viittaus on ilmeinen. Samalla David jatkaa Kapteeni Marvelin ongelman tutkimista: miten voi toimia mielestään oikein - tai lainkaan - jos pystyy näkemään ennalta tekojensa seuraukset ja niiden seuraukset?

Lopulta tarina kuitenkin väistää kiinnostavimmat kysymykset ja hajoaa, kun siirrytään Genisin päänsisäiseen, symbolien värittämään maailmaan. Vaikka David ironisoikin käyttämiään kliseitä ja jättää kiinnostavaa tulkinnanvaraa loppuun, on loppuratkaisu pakotetun oloinen. On esimerkiksi epäselvää mitä sivujuonella, jossa todellisuus hajoaa saavutetaan, paitsi lähinnä satunnaisia hahmoja toimittamaan ekspositiota.

Kuvituksesta vastaavat vuorollaan Michael Ryan ja Paul Azaceta. Kuten Suomessakin nähdyssä X-Treme X-Menissä, tussaajia ei käytetä, joka saa aikaan haalean ja kaksiulotteisen vaikutelman. Azaectan kuvitus toimii näissä olosuhteissa paremmin hänen käyttämiensä vahvojen mustien ansiosta. Mustat alueet antavat painoa muuten lattealle jäljelle.

SUOSITUS: Captain Marvel on kelpo sarjakuva kosmisten Marvel-tarinoiden ystäville. Se on myös miellyttävä tuulahdus menneisyydestä, muistutus siitä että Davidin tarinankertojan taidot ovat tallella vaikka mies onkin nähtävästi pikku hiljaa kaikkoamassa sarjakuvista. Albumi kokonaisuutena hajoaa loppua kohti, joten suosittelen ennemminkin aloittamaan Captain Marvelin lukemisen ykkösalbumista, joka on myöskin ehjempi kokonaisuus.



Fantastic Four Vol. 3: Authorative Action

  

Entäpä mitäpä Ihmenelosia kirjoittavalla Mark Waidilla on sanottavanaan Saddam Husseinista?

Älkää nyt, yrittäkää edes teeskennellä kiinnostunutta. Noin.

Reed Richards on hoksannut saman kuin me lukijatkin: Tohtori Doom palaa aina takaisin. Tämän vuoksi kun Doom on jälleen päihitetty Richards päättää toimia kuten niin monet sarjakuvakollegansa näinä päivinä: olla proaktiivinen. Albumin nimen, AUTHORATIVE ACTION, viittaus jäänee tuskin epäselväksi keneltäkään, joka on seurannut yhdysvaltalaisia sarjakuvia viime vuosina.

Ihmeneloset matkaavat Latveriaan tavoitteenaan purkaa kadonneen diktaattorin joukkotuhoaseet ja perustaa uusi, demokraattinen hallinto. He kuitenkin huomaavat, että latverialaiset eivät olekaan heti valmiita korvaamaan Doomia itsensä hallitsijaksi julistavalla Richardsilla. Kuulostaako tutulta?

Huomaan usein - lähes aina - löytäväni jonkin luotaantyöntävän piiloviestin kirjoittaja Mark Waidin sarjakuvista. Olen kenties oppinut lukemaan hänen tuotoksiaan kuin Mefisto Raamattua, mutta Waid harvoin pettää. Tällä kertaa kyseenalainen waidismi liittyy siihen, miten Richardsin gambiitti onnistuu. Hänen toimintansa esitetään ensin kovin kyseenalaisessa valossa, joka on asetelman huomioon ottaen luonnollista. Hän on selvästi pakkomielteinen ja omaksuu nopeasti diktaattorin elkeet palauttaessaa järjestystä Latveriaan sen kummemmin kyselemättä neuvoa kollegoiltaan ja perheeltään. Lopussa YK:n johtamat sotajoukot marssivat Latveriaan, kun Richards kieltäytyy antamasta maata kansainvälisen koalition hallittavaksi. Kun unkarilaiset, kiinalaiset (!) ja - lieventävänä asianhaarana - amerikkalaiset YK-joukot hyökkäävät, osoittaa Waid miten latverialaiset ovatkin omaksumassa demokratian aatetta ja miten Richardsin suunnitelma maan nostamisesta jaloilleen olisi toiminut, jos Richardsilla olisi vain ollut aikaa.

Tuo ääni, jonka kuulitte oli kämmeneni osumassa otsaani.

Eli jos tulkitsemme Waidin tarinaa Irak-analogiana, maan alistaminen on hyväksyttävää toimintaa ja kansainvälinen yhteisö voi pitää näppinsä erossa miehittäjistä niin kauan että he saavat asiat kuntoon. Tämä on - lievästi sanottuna - politiikkaa, jota en allekirjoita ja ilman mitään ironiaa esitettynä ajatus etäännyttää minut ikävästi kokonaisuudesta, joka on kuitenkin erittäin hyvä Ihmenelostarina.

Oli Waidin waidismeista mitä mieltä hyvänsä, on myönnettävä että hän osaa kirjoittaa supersankareita hyvin. Hänen Ihmenelosensa ovat perhe, joka on hajoamisen partaalla hiljattaisten kriisien ja Richardsin käytöksen takia. Waid ei unohda myöskään sarjakuvan juuria tieteisfiktiossa vaan tiputtelee hienoja sci-fi-ideoita ikään kuin arkipäiväisinä, joita ne Ihmenelosille tietysti ovatkin. Waid kuvaa hyvin perheen asteitteittaista hajoamista ja heitä ympäröivän kriisin hiljattaista syvenemistä. Hän hallitsee supersankaritarinalle olennaisen muutoksen illuusion ja uskottelee lukijalle, että on tapahtumassa jotakin peruuttamatonta ja lopullista - niin kuin tavallaan tapahtuukin.

Kuvituksesta vastaa Howard Porter, jonka kuvitusta on nähty esimerkiksi Grant Morrisonin JLA:ssa. Porter on melko mitäänsanomaton supersankariduunari, jonka vahvuudet ovat kuvissa, joissa hahmo syöksyy kohti lukijaa, mahdollisesti lyömään jotakuta. Muuten hänen hahmonsa ovat kovin jäykkiä ja hänellä on myös taipumusta laiskuuteen esimerkiksi albumin lukuisissa joukkokohtauksissa. Ainakin kuvaviitteiden käytössä on säästelty. Minua huvittaa suuresti se, että amerikkalaiset joukot on aseistettu 2. maailmansodan aikaisilla kivääreillä, mutta Unkarilaisilla sotilailla on päällään tonni kirbyteknologiaa. Porter ei ole häiritsevissä määrin huono, mutta tarina ei ole lainkaan niin näyttävä kuin se ansaitsisi olla.

SUOSITUS: Jos jättää huomiotta mahdollisen poliittisen waidismin, Authorative Action on ensiluokkainen Ihmenelostarina, paras vuosiin.



Ensi viikkoon, ihmiset. Jos ihmettelitte alun kommenttia Jokisesta, pilailen toki. Miehen sadan sarjakuvaesseen kokoelma vaikuttaa oikein kiinnostavalta, vaikka se näyttää jättävän kokonaan huomiotta supersankarigenren. Eivätkö Lee ja Kirby ole vieläkään salonkikelpoisia?



Lehdet luki Otto Sinisalo.

  
Tästä laatikosta voit jättää palautetta Katuojaan.
      

  

Katuoja on epävirallinen webbisivu, jonka sisältö on arvioita ja kritiikkejä. Kaikki mainitut hahmot, nimikkeet ja tuotemerkit ovat haltijoidensa ™ ja ©. Muu sisältö kirjoittajiensa ©.