KATUOJA

Kohti parempia sarjakuvia

Otto Sinisalon tunnustuksia:

Mistä varastan ideani

Elettiin 1980-lukua. Muistan tuolloisesta lapsuudestani Ylen kanavien sunnuntai-iltapäivien matineat, joissa esitettiin klassikkoelokuvia. Niitä edelsi elokuvatutkija Peter Von Baghin katsaus, jossa hän tasaisella, rauhallisella äänellään purki elokuvan osiin ja analysoi sekä taustoitti sitä. Ja tavallisesti paljasti juonen etukäteen.

Bagh puhui elokuvista, niin kuin ne olisivat olleet Maailman Tärkein Asia. Tuon rillipäisen pikkumies painotti jokaista sanaa ja tiesi yleisön reaktiot: ”Katsoja hämmentyy”. Baghin suoraan kameralle tilitetyt monologit olivat rehellisiä ja vakuuttavia, runollisiakin jopa. Vaikka en Von Baghin analyyseistä ymmärtänytkään, oli käsiteltävä elokuva tuon viiden minuutin ajan Maailman Tärkein Asia. Kuuntelin, ja uskoin.

Myöhemmillä päivilläni aloin harrastaa science fictionia ja auttamatta törmäsin Tähtivaeltaja-lehteen. Vuosi oli 1995. Tähtivaeltajan pääjehu, Toni Jerrman vaikutti helposti innostuvalta tyypiltä. Lehden arvioimat kirjat, elokuvat ja sarjakuvat olivat joko aivan hirveää paskaa tai uusi, moderni klassikkoteos. Jerrman yhdisti tyyliinsä kuvia kumartelemattoman asenteen ja suorastaan idealistisen innostuksen. Oli jutun aiheena sitten vanha sci-fi-leffakalkkuna, uusi kauhusarjakuva tai Guatemalalainen jakkaraporno, Jerrman kirjoitti siitä kuin se olisi Maailman Tärkein Asia. Luin, ja uskoin.

Viime vuonna aloin pikkuhiljaa seuraamaan tarkemmin englantilaisia ja amerikkalaisia uutisryhmiä ja webbisivuja, joissa käsiteltiin tuoreita sarjakuvajulkaisuja. Pari vuotta aikaisemmin, Preacher-sarjakuvan kautta, olin innostunut lukemaan entistä enemmän amerikkalaista, lähinnä Vertigon julkaisemia ”aikuisten” sarjakuvaa. Vuosi oli 2000.

Preacheristä luin alun perin Tähtivaeltajasta. Jerrman kirjoitti siitä niin kuin se olisi ollut Maailman Tärkein Asia. Syitä ja seurauksia.

Opin tarkistamaan tuoreimmat päivitykset ComicBookResourcesista. NinthArtin älykkäät ja vähän elitistiset kolumnit kiinnostivat. Uutisryhmien kriitikoiden, trollien ja fanipoikien taistelun seuraamisesta tuli jokapäiväistä hupia. Sfnetin suomenkielinen sarjakuvaryhmä ilahdutti asiallisella linjallaan, vaikka viestejä tulikin kymmenisen viikossa, joista tavallisesti kuusi käsitteli vuoden 1960 Tex Willereiden hintoja.

Yksi parhaista uutisryhmäkrittiikkien kirjoittajista oli Paul O’Brien. O’Brien on sarkastinen skotti, joka ottaa Ryhmä-X-sarjakuvat hyvin, hyvin vakavasti. Joka viikko hän arvio kaikki ilmestyneet X-lehdet – kunnioitettava savotta, ottaen huomioon, kuinka paljon niitä on. O’Brien on ammatiltaan lakimies, ja sen huomaa kun hän purkaa kyynisellä asenteella taas yhden surkean Ryhmä-X-spin-offin. Vaikka sitä harvoin tapahtuukin, kohdatessaan aidosti hyvän sarjakuvan, O’Brien jaksaa kehua sitä vakuuttavasti, ja silloin huomaa, kuinka Tärkeitä Asioita sarjakuvat O'Brienille ovat.

Entäpä minä itse? Vuonna 1999 käyn Turun yliopiston elokuva- ja televisiotieteen pääsykokeissa. Epäonnistun, ja elokuvakritiikin maailma ei reagoi. Vuonna 2001 alan kirjoittaa leffakrittiikkejä Hämeenlinnan kaupunkiuutisiin. Elokuvamaailma pysyttelee edelleenkin hiljaa. Vuoden 2002 alkupuolella pohdin: jos leffakritiikkejä, miksei sarjakuvakritiikkejäkin? Joten: vähän analyyttisyyttä Von Baghilta, entusiasmia Jerrmanilta ja sarkasmia O’Brienilta. Ja nimi Scott McCloudin kirjasta.

Pikkuhiljaa olen oppinut myös ymmärtämään, miksi esikuvani jatkavat kirjoittamista vuodesta toiseen. Maailman Tärkeimmistä Asioista on hauska kirjoittaa.

Otto Sinisalo ei myönnä innostuvansa Guatemalalaisesta jakkarapornosta.

Katuoja on epävirallinen webbisivu, jonka sisältö on arvioita ja kritiikkejä. Kaikki mainitut hahmot, nimikkeet ja tuotemerkit ovat haltijoidensa ™ ja ©. Muu sisältö kirjoittajiensa ©.