|
Vihreän puisen omakotitalon pihassa neljä nuorta siirsi matkatavaroitaan 84-vuoden Toyota Corollaan. Heille syksy oli jo käytännössä ohi ja kaikki odottivat innolla matkaanpääsyä. Jarkon isä oli antanut kelomökkinsä poikansa käyttöön ja Jarkko oli kutsunut parhaat kaverinsa mukaan. Tommi nosti laukkuja autoon sitä mukaan kun Teemu ja Mervi kantoivat niitä pihalle. Jarkko tutki isänsä antamia ajo-ohjeita ja pohti nopeinta reittiä Lappiin. Kelomökki, jonka Esko Hammarström, Jarkon isä, oli perinyt sedältään sijaitsi kolmetoista kilometriä Nunnasen kylästä koilliseen, lähellä pientä tunturia, jota paikalliset asukkaat olivat jo vuosisatojen ajan kutsuneet Suurten Muinaisten tunturiksi. Iltapäivään mennessä auto oli lastattu ja nuoret olivat valmiita lähtemään. Tampereen Pirkkala jäi syksyisen väriloiston keskellä taakse, kun Jarkko kiihdytti Toyotansa omakotitalon pihalta ja suuntasi kohti Lapin kasivartta ja Nunnasen pientä kylää. Nunnanen toi Jarkon mieleen muistot lapsuuden ajoilta, jolloin Hammarströmin
koko perhe oli viettänyt talvilomansa Erkki-sedän kelomökillä
Lapissa. Nyt olikin jo aika palata lapsuuden muistoihin. Viimeksi Jarkko
oli nähnyt Nunnasen kylän kymmenen vanhana ja paljon oli muuttunut
sen jälkeen. Uusia rakennuksia oli noussut pilvin pimein mutta tuttu
pikkutie ulos kylästä löytyi nopeasti. Kelovaara 13 kilometriä,
ilmoitti käsinkaiverrettu kyltti pientareella. Taivaalle oli kertynyt
uhkaavia pilviä ja säätiedotuksessa oli luvattu Lappiin
runsaasti lunta. Toyotan vanhat talvirenkaat sutivat kun Jarkko käänsi
auton kapealle tielle.
Kelomökki sijaitsi alavalla paikalla, lähellä pienen tunturin juurta. Se oli hyin arassa paikassa tuulen kannalta, sillä paikalle syntyi valtaisa tuulikäytävä, jossa tuulen nopeudet nousivat muita alueita korkeammiksi ja vaarallisemmiksi. Tyynellä säällä paikka oli kuitenkin yksi alueen kauneimpia ja himotuimpia lomapaikkoja. Toyota kaartoi pihaan ja pöllytti soraa. Matkatavarat
purettiin nopeasti ja siirryttiin sisätiloihin. Tommi ehti ensimäisenä
korkkaamaan oman pullonsa Koskenkorvaa. Muut toruivat häntä ja
painostivat auttamaan
- Ette usko miten pölyistä tuolla oli. Kattokaa mitä
siistii mä löysin, lausahti pölyinen hahmo.
Tommi katsoi muita hölmönä ja nosti sitten laatikon olohuoneen pöydälle. - Tää on ollu siellä varmaan ikuisuuksia. Jarkko muisteli isänsä joskus maininneen jotain tuosta puisesta laatikosta. Samaan aikaan Tommi pelehti laatikon lukon parissa yrittäen ronkkia sitä auki pullonavaajallaan. - Odota vähän, Jarkko sanoi, ei avata sitä. Viedään se takaisin sinne minne se kuuluukin. Muut nyökyttelivät ja Tommi katsoi heitä kummastellen. Ei yhtään seikkailumieltä, hän ajatteli. Laatikko päätettiin jättää omiin oloihinsa ja se jäi makaamaan olohuoneen lattialle. Ilta lähestyi ja taivas oli täynnä pilviä. Yöllä sataisi pirusti lunta, ajatteli Jarkko kun nuoret ryömivät makuupusseihinsa. Ikkunan takana Lapin historian ankarin talvi oli aluillaan. Aamulla koko remmi heräsi iloiseen yllätykseen. Lunta oli
satanut parikymmentä senttiä . Sukset kaivettiin esiin ja aamupala
jäi vähemmälle huomiolle. Kukin söi mitä kerkesi,
vain ollakseen ensimmäisenä tunturin
Pimeyden laskeuduttua siirryttiin sisälle
lämmittelemään ja syömään iltapalaa. Illan
aikana kaikki annostelivat eteensä sopivat määrät alkoholia
ja ennen pitkää tunnelma oli katossa. Silloin Tommi keksi hakea
vanhan puisen laatikon olohuoneen nurkasta ja avasi sen lievää
vakivaltaa käyttäen. Sisältä löytyi pölyinen
ja repaleinen kirja. Jarkko oli jo liian humalassa estääkseen
Tommia, joten tämä nappasi kirjan käsiinsä ja alkoi
Jarkko haki keittiöstä tarvittavat kynttilät ja vanhasta puulaatikosta löytyi kuin tilauksesta musta suuri pöytäliina. Tommi ilmoitti suureen ääneen olevansa henkiinherännyt
shamaani Leo Lapinmies ja otti ohjat käsiinsä. Humalaisella örinällä
hän tulkitsi kirjan sivuilta ohjeet muille miten rituaaliin valmistauduttiin.
Nuoret istuivat
Kaikki istuivat hiljaa ja tuijottivat kynttilöiden liekkeihin. Tommi tuntui nauttivan saamastaan huomiosta ja korotti ääntään kun hän luki kirjan ikiaikaisia sanoja ääneen ystävilleen. - Iä! Iä! N'ghaa, n'n'ghai-ghai! Iä! Iä! N'ghai, n-yah, n-yah, Nyarlathotep, phthaghn, lausui Tommi ja nosti kätensä korkealle ilmaan. Samassa kylmä viima pyyhkäisi huoneen läpi sammuttaen kynttilät ja jättäen pelokkaat nuoret tärisemään pimeyteen. Kaikki istuivat hiljaa lähes varttitunnin ajan pystymättä puhumaan. Lopulta Jarkko kurkotti kätensä kohti vieressään istunutta Merviä ja pyysi tätä ojentamaan sytyttimen. Yksi kerrallaan Jarkko sytytti kynttilät ja kaikki huokaisivat helpotuksesta. Tommi oli sammunut lattialle kirja sylissään ja kuorsasi sikeästi. Tai ainakin se siltä kuulosti. Väsyneinä nuoret painuivat yöpuulle ja jättivät Tommin nukkumaan olohuoneen lattialle. Mervi veti vielä nuhjuisen lakanan Tommin päälle, jotta Lapin yö ei kylmettäisi häntä. Sitten hiljaisuus laskeutui kelomökin ylle. Kello läheni puolta yötä. Keskiyöllä helvetti repesi valloilleen.
Jarkko oli ensimmäinen joka heräsi tuulen ulvontaan. Ikkunaluukkujen
paukkuessa hän herätti muut ja kaikki ryntäsivät eteiseen.
Lunta tuiskusi sisään avoimesta ovesta ja tuuli
- Jääkää te tänne odottamaan, minä
lähden ulos, puhisi Jarkko vetäessään hiihtohaalaria
ylleen.
Jarkko vilkaisi ulos. Näkyvyyttä ei ollut nimeksikään vaan kaikkialla velloi valkoinen lumimeri, jonka päällä lainehtelivat tuhannet tuulen pyörteissä tanssahtelevat lumihiutaleet. - Että sen pitikin seota juuri tänä yönä, murahti Jarkko, veti piponsa tiukasti korville ja astui kinokseen. Lunta oli tullut lähes puolitoista metriä. Syvässä hangessa tarpominen otti voimille jo ensimmäisten
metrien jälkeen. Jarkko vilkuili taakseen. Kelomökin valot himmenivät
tuiskun taakse. Edessä näkyi vain loppumaton lumikenttä,
kaikkien aikojen pirullisin lumimyrsky ja Lapin musta yö.
Kylmä viima nostatti Jarkon ihon kananlihalle. Edestäpäin
kuului matalaa humisevaa ääntä. Jarkko yritti erottaa tuiskun
läpi yksityiskohtia mutta onnistui hahmottamaan vain lumikinoksen,
joka nousi muuta maastoa korkeammalle edessäpäin. Hän otti
kinoksesta suunnan ja jatkoi
Julkisuudessa yön tapahtumista on liikkunut
monenlaisia versioita. Lehdet kirjoittivat tapauksesta niukasti mainiten
useimmiten vain nuorten jääneen loukkuun lumimyrskyn keskelle.
Poliisin tutkimusaineistoon perehtyneet ovat käynnistäneet kiivaan
keskustelun siitä, mikä aiheutti kolmen nuoren kuoleman, yhden
nuoren mihen täydellisen mielenterveyden menetyksen, kelomökin
täydellisen hävityksen ja Lapin ankarimman lumimyrskyn tuona
kirottuna talviyönä. Moottorikelkkailijat, jotka löysivät
yksinäisen nuoren
- Lumikenttien demoni...Iä Iä...se lähestyy..tunnen pakkasen
purevan läpi koko ruumiini...irvokas naamaa pyyhältää
tuulen halki...Wendigon kynnet viuhuvat...antakaa minulle anteeksi...en
minä tiennyt...Ithaqua, tuulenkulkija ...minä en todellakaan
tiennyt...
|
|