[ Etusivu | KK Files | Novellit | edellinen novelli | seuraava novelli ]

Dukkuth

Viznut (Ville Heikkilä) '95
viznut@iwn.fi


Keltaisen tähden ympärillä on asteroidivyöhyke täynnä isoja kiviä, joista yksikään ei ole samanlainen toisen kanssa. Osa kivistä on valkoisia ja kirkkaasti loistavia, osa taas niin mustia ettei niitä voi erottaa.

Osa kivistä on punaisia tai keltaisia, osa taas esimerkiksi vihreitä. Vihreillä kivillä kasvaa kaikenlaisia kasveja, joista osa on rihmaston tai pölyn kaltaista, osa taas on kuin ruohoa joka kasvaa kohti keltaista tähteä.

Ja kaikki tämä elämä on täysin näkymättömissä tähteä kiertävillä planeetoilla istuville tarkkailijoille.

Mutta tässä ei vielä kaikki. Näiden kaikkien kivien seassa elää suurina kansoina pyöreitä olentoja, jotka käyttävät itsestään nimeä pollug.

Nämä olennot toimivat muun kivienpäällisen elämän tavoin täysin ilman happea. Elinvoimansa saavat he keltaisesta tähdestä, ja siksi on heidän selkänsä hyvin leveä sekä väriltään täysin musta, jotta se hyvin keräisi tähden valoa. Pollugit nukkuvat yhteensä noin puolet elinajastaan vatsallaan kiven päällä, jotta sisäinen energiavarasto täyttyisi.

Elimistölleen rakennusmateriaalia saadakseen syövät pollugit kivien päältä löytämiään sieniä, ruohoja ja pikkuötököitä, sekä juovat asteroidien kuoren alle pakkaantunutta jäämuotoista vettä. Kummallisesta asuinympäristöstään ja pyöreydestään huolimatta on heillä kuitenkin (läheisten planeettojen asukkaiden tavoin) pää, kaksi jalkaa ja kaksi kättä. Päässä on heillä kolme silmää tasasivuisen kolmion muotoon järjestettynä, jotta suunnistaminen painottomassa kolmiulotteisuudessa olisi havainnollisempaa.

Silmät ovat suuret, jotta ne herkästi havaitsisivat sen vähäisen valon, joka tuhansien kilometrien päässä olevista toisista kivenmurikoista heijastuu.

Viestintä perustuu heillä ääniaaltoihin, jotka ilman sijaan leviävät kiinteässä aineessa kuten asteroidin pinnassa. Tämän vuoksi pollugin korvat ovat jalkojen pohjassa toimien samalla imukuppeina, jotta pollug pysyisi painottomuudessaan kiinni siinä missä aikoo kiinni pysyä.

Jalat ovat muilta osin pollugeilla ominaisuuksiltaan hieman samankaltaiset kuin sammakon jalat, sillä lajin leviämisen kannalta on yksilön tärkeää siirtyä elämänsä aikana asteroidilta toiselle. Painovoiman vähäisyyden vuoksi voi yhdellä loikalla hypätä käytännössä tarkasti tuhansienkin kilometrien matkassa oleville muhkuroille.

Loikkaamisvietti ei kuitenkaan tule pollugeille ennen murrosikää, sillä yhden loikan tehtyään ei välttämättä pääse takaisin sinne mistä lähti.

Käsissään on pollugeilla paitsi tarkat ja näppärät sormet, myös eräänlaiset sisäänrakennetut lasertyökalut. Näiden avulla voi pollug kätevästi eristää asteroideista tiettyjä raaka-aineita ja leikata niistä palasia, joita hän edelleen voi muotoilla uudelleen sekä hitsailla yhteen.

Pollugien kulttuuri perustuukin pitkälti juuri kaikenlaisiin esineisiin, joita he taidokkaasti valmistavat. Useimmat näistä ovat aina olleet koriste-esineitä, mutta myös rituaaliesineitä ja hyötytarvikkeita on tarpeen myötä syntynyt.

+

Jo pollugien historian unenomaisessa aamunkoitossa oli muutamilla pollugeilla tapana kerätä itselleen suuria kokoelmia mitä erilaisimpia tavaroita, joita kenties oli vaihdettu useankin pollugin kesken.

Kuitenkin jos pollug sai pitkän elämänsä aikana kerättyä kunnianhimoisen määrän tavaroita, katosi tämä suuri saavutus ja omaisuus useimmiten lähes kokonaisuudessaan aina loikattaessa asteroidilta toiselle. Siispä tuli tarvetta kehittää menetelmiä suurten tavaramäärien kuljettamiseen sekä varmempaan asteroidienväliseen navigointiin.

Eräänä hetkenä muuan pollug-joukko ratkaisikin ongelman rakentamalla pikkuiseen asuinkiveensä työntöraketin, joka perustui materian ulospurkamiseen.

Lopputuloksena saatu avaruusalus oli epätarkka, hidas ja vaikeasti kontrolloitava, mutta antoi mahdollisuuden kokonaiselle pollug-perheelle matkustaa suurempien asteroidien välillä mukanaan kokonainen sukupolvien aikana kertynyt omaisuus. Tämän myötä syntyi suuria ja perinteikkäitä pollugien kauppakansoja.

Kaupasta tuli hyvin vilkasta. Monet pollugit keräsivät mittavia omaisuuksia kuljettamalla harvinaisia esineitä asteroidien välillä. Toiset taas tekivät omaisuuksia sillä, että osasivat itse rakentaa jotain tiettyä hyötytavaraa niin taidokkaasti, että sille löytyi innokkaita ostajia asteroidi-vyöhykkeen jokaiselta puolelta.

Nämä rakentajat erikoistuivat hyvin pitkälle, ja niin pollugien teknologia rikastui ja monimuotoistui. Alusten kulku tuli nopeammaksi, niiden ohjailuun saatiin apua erilaisilta tietokoneilta, ja myöskin viestien ja informaation välitys vyöhykkeen sisällä kehittyi valtavasti.

Tieto levisi paremmin, tehokkaammin ja suuremmissa määrissä, mutta monet vanhoista arvoituksista säilyivät yhä murtumattomina. Yksi näistä oli Dukkuthin arvoitus.

+

Katsos lähiseudulla keltaisen tähden ja asteroidivyöhykkeen välissä kiertää planeetta nimeltänsä Dukkuth. Pollugien suurille silmille on sen valo niin kirkas, että se on monessa kultissa saanut lähes samanlaista palvontaa kuin itse keltainen tähti.

Monet pollugit ovat aikojen alusta asti pitäneet Dukkuthia suurena valohehkuisina jumalana, ja urheimmat heistä ovat (vaistojensa asettamasta esteestä huolimatta) jopa koittaneet sammakonjaloillaan loikata tämän jumalan tykö.

Nämä loikanneet eivät kuitenkaan koskaan ole palanneet, eivätkä edes lähettäneet mitään viestiä takaisin, sillä aina on joko säteily kärventänyt heidät pitkällä matkalla, tai sitten tuho on koittanut viimeistään Dukkuthin ilmakehässä.

Pollugeita onkin aina askarruttanut, minne nämä loikkaajat joutuvat, miksi he eivät tule takaisin, mitä heille on tapahtunut, mikä on Dukkuthin salaisuus.

Dukkuthin arvoitukselle on aina ollut halukkaita ratkaisijoita, mutta koskaan ei sitä ole ratkaistu muualla kuin vanhoissa tarinoissa, joihin ei enää moni halua uskoa koska ne ovat niin epätieteellisiä.

Taas oli uuden tieteen myötä tullut aika järjestää entistä uudempi ja kattavampi retkikunta Dukkuthin luo, varustettuna uuden tekniikan sallimin radiolaittein joilla olisi mahdollista viestittää arvoituksen ratkaisu takaisin asteroidivyöhykkeelle. Tämä retkikunta ei tulisi katoamaan, se olisi entistä varmempi.

Kaikkialta vyöhykkeen reunoiltakin asti kokoontui taidokkaimpia rakentajia, edistyksellisimpiä tieteentekijöitä sekä urheimpia matkaajia. Kaikki vain tämän arvokkaan retkikunnan järjestämiseksi. Suuri ja rikas Vubba-suku antoi retkikunnalle käyttöön yhden suurimmista ja hienoimmista aluksistaan.

Vubba-alus oli lähes sadan metrin pituinen, ikäänkuin suipon soikion muotoinen, ja vuosisatojen myötä oli se kiillotettu hyvin sileäksi, ja väritetty Vubba-suvulle ominaisin tunnusvärein kirkkaansinisellä ja infrapunaisella. Pinnassa oli siinä sadoittain pieniä pyöreitä ikkunoita. Ja niiden takana istui viidenkymmenen pollugin miehistö.

+

Nyt oli Vubba-alus matkannut kurssinohjaustietokoneen hallinnassa jo kolmen viikon ajan, ja pitänyt tiiviisti yhteyttä vyöhykkeen kanssa. Lopulta saapui se kiertoradalle Dukkuthin ympäri, ja silloin sai sen miehistö nähdä ikkunoista enemmän sinisyyttä kuin koskaan aiemmin.

Uusimman tieteen perusteella oli laskettu, että Dukkuthilla oli painovoima, miltei käsittämättömän voimakas painovoima, sekä tiheä kaasukehä jotka jopa erikseen saattaisivat olla vahingolliset pollugeille, saati sitten yhdessä.

Tästä huolimatta oli retkikunnasta kahden elävän pollugin tehtävänä laskeutua alas Dukkuthin päälle, tekemään sille ensimmäinen kosketus.

Tieteellisesti tosin voisi tuntua järkevämmältä, että ensiksi olisi pudotettu alas eloton luotain, joka olisi lähettänyt edes hieman tietoa tuosta maailmasta, jota ei tunnettu. Mutta pollug- kulttuurilla oli hyvin lukuisia omistukseen, kunniaan ja uskontoon liittyviä traditioita ja säädöksiä, jotka selvästi vaativat, että ensimmäisen, joka tuota sinistä jalokiveä koskettaa, on oltava elävä.

Aivan tätä varten oli retkikunnalle suunniteltu erityinen laskeutumisvempain, jonka kuori oli koitettu muotoilla vastustamaan Dukkuthin ilmakehän kuumentavia vaikutuksia, ja jonka voimakas jarrurakettipatteri taas vastustamaan sen käsittämätöntä painovoimaa.

-/hi dukkuth hongml/-
Valmiina laskeutumaan Dukkuthille.

-/hi bnu'ong'la kuml/-
Valmiina pudottamaan laskeutumisvempain.

Vempaimen radioyhteys oli kytketty päälle, ja jarruraketit tarkistettu lukuisia kertoja. Kaiken mitä siihen oli rakennettu, pitäisi nyt toimia varmemmin kuin mikään muu aiemmin tehty.

-/kum bnu'ong ka/-
Laskeutumisvempain pudotettu.

Ja niin rysähti vempain läpi lattia-aukosta. Ja kohta kuului vain rakettipatterin murina ja radiolaitteen hiljainen sihinä. Ulkoa näkyi pollugeille vain pelkkää sinistä, joka oli Dukkuthin väri. Pian siinä kuitenkin erottui toisiakin värejä, kuten vihreätä ja ruskeata, ja valkoista. Dukkuthin älytön painovoima kiihdytti vempainta yhä kovemmin, ja pian tuli aika hillitä sitä.

-/ka woklola nilogm/-
Jarruraketti käynnistetty.

Tyynestä hiljaisuudesta syntyi äkkiä kova melu, sillä laskeutumisraketin vastustava voima oli uskomaton. Mutta pian oli sen voimaa silti edelleen lisättävä. Ja pian taas uudestaan. Vempain läpäisi pilvikerrokset, ja alla odotti sitä jotain vihreää.

-/zham th tiblu aa zhathai ligingi th/-
Näemme jotain vihreää. Se taitaa olla jotain kasvustoa.

Vempaimen jarrutuksesta tuli kirkas hehku, ja kohta tuli siitä myöskin käsittämätön kärvennys ja höyry sen koskettaessa Dukkuthin pintaa. Rakettipatteristo sammutettiin ja laitettiin jäähtymään.

-/thi dukkuth bom/-
Koskemme nyt Dukkuthia.

-/bom nakala lish glu thi/-
Koskemme nyt sinistä kiiltävää jalokiveä.

-/thi rula nghongho hurm/
Olemme nyt pyhässä hetkessä.

Nämä olivat sanottavaksi suunnitellut sanat, vaikkeivät ne uuden tiedon mukaan enää olleetkaan todenmukaiset. Kukaan muu ei kuitenkaan kuullut mitään näistä sanoista, sillä vempaimen radio oli pahasti särkynyt jo silloin, kun rakettipatteri oli ensimmäistä kertaa avattu täydelle teholleen. Siksi ei kiertoradalla kukaan saanut tietää mistään kasvustosta, eikä vihreästä.

Dukkuthin päällä oli korkeita ja paksuja puita, ja enemmän elämää kuin siellä kukaan saattoi uskoa olevan. Oli myös pollugien kaltaisia, jotka uhmasivat suurta painovoimaa seisoessaan kukin kahdella jalallaan ja katsoen sitä omituista sileää ja kiiltävää, joka oli tullut taivaalta.

-/hah kor lo ithith nn rikuhom/-
Tämä kamala voima murskaa meidät.

Se voima oli painovoima, ja se vaaransi pollug-raukkojen hengen. Paras ratkaisu olisi nyt lähteä takaisin ylös. Patteristo käynnistettiin uudestaan. Sen voimaa lisättiin ja lisättiin, mutta Dukkuthin painovoima piti vempaimesta liian kovasti kiinni.

-/nilogm woklo bzhi ka/-
Kaikki patteristot käynnissä.

-/na na tongm thi/-
Emme nouse vieläkään.

Pian räsähti koko vempain tuleen, ja sen sisällä ei enää elänyt mikään. Dukkuthin kaksijalkaisiin tekivät sen vempaimen jäännökset kuitenkin suuren vaikutuksen, mikä sai myöhemmin monet kansat palvomaan taivaan tähtiä.

Mutta kiertoradalla oli edelleen Vubba-suvun alus, jonka miehistön mielenrauha oli järkkynyt, sillä radioyhteys oli ensikoskettajiin katkennut.

Mitään muuta ei se voinut tarkoittaa kuin sitä, että Dukkuthin jumala ei halunnut koskettajia itselleen, ja että retkikunnan oli poistuttava heti takaisin omaan maailmaansa, pois häiritsemässä korkeampaansa.

Ja niin jätti se retkikunta tuon sinisen jalokiven rauhaan, niinkuin jätti jokainen pollug aina vuosisatojen ajaksi.


[ Etusivu | KK Files | Novellit | edellinen novelli | seuraava novelli ]